Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Onnettomuudet loppuvat pian

Onnettomuudet loppuvat pian

Onnettomuudet loppuvat pian

MAANJÄRISTYKSET, sodat, nälänhädät ja sairaudet – muun muassa nämä olisivat Jeesuksen ennustuksen mukaan ominaisia ”asiainjärjestelmän päättymisen” ajalle, jota elämme nykyään (Matteus 24:3, 7, 8; Luukas 21:7, 10, 11). Ne eivät tietenkään ole Jumalan aiheuttamia. Niistä ei ole vastuussa Jeesus eikä hänen Isänsä, Jehova Jumala.

Sen sijaan Jumala kantaa vastuun siitä, mitä nuo ennustetut tapahtumat ja ilmiöt enteilevät: Jumalan valtakunta – taivaallinen hallitus, jonka johdossa on Jeesus Kristus – tulee ja kaikki Jehovan suvereeniuden vastustajat tuhotaan (Daniel 2:44; 7:13, 14). Sen jälkeen maapallo muutetaan rauhan tyyssijaksi, missä ei ole pelkoa luonnononnettomuuksista. Silloin täyttyy täydessä mitassa Jumalan lupaus: ”Minun kansani on asuva rauhallisessa olinpaikassa ja täysin luotettavissa asunnoissa sekä häiriytymättömissä lepopaikoissa.” (Jesaja 32:18.)

Kuuntele Jumalaa niin saat elää!

Kuten edellisessä kirjoituksessa osoitettiin, varoitusten mukaan toimiminen voi pelastaa hengen. Sama periaate soveltuu vielä suuremmassa määrin varoituksiin, jotka Jumala on kirjoituttanut Raamattuun. Hän lupaa: ”Joka minua kuuntelee, saa asua turvassa ja olla onnettomuuden kauhun häiritsemättä.” (Sananlaskut 1:33.)

Jehovan todistajat pyrkivät kuuntelemaan Jumalaa lukemalla säännöllisesti hänen henkeytettyä Sanaansa ja soveltamalla sen opetuksia käytäntöön. He kannustavat sinua toimimaan samalla tavalla. Kenenkään, joka kuuntelee Jehovaa, ei tarvitse pelätä tulevaisuutta eikä tuntea kauhua jumalattomia kohtaavan onnettomuuden vuoksi. Tällaiset ihmiset voivat sen sijaan odottaa, että he saavat elää ikuisesti maanpäällisessä paratiisissa, jossa ”he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta” (Psalmit 37:10, 11).

[Tekstiruutu s. 8]

LOHDUTUSTA SUREVILLE

Onko sinulta kuollut läheisiä, ehkä luonnononnettomuudessa tai jossain muussa traagisessa tilanteessa? Lähes kaksituhatta vuotta sitten Jeesuksen hyvä ystävä Lasarus kuoli yllättäen. Saatuaan kuulla siitä Jeesus lähti hänen kotikyläänsä Betaniaan ja herätti hänet kuoleman ”unesta”. (Johannes 11:1–44.)

Jeesus teki tämän ihmeen paitsi rakkaudesta Lasarusta ja tämän perhettä kohtaan myös antaakseen lisäpainoa lupaukselleen herättää kuolleista ”kaikki muistohaudoissa olevat” Valtakunnan hallintonsa aikana (Johannes 5:28, 29). Tulevassa paratiisissa Jeesus tekee tyhjäksi kaiken vahingon, jota on aiheutunut Eedenissä nousseen kapinan jälkeen (1. Johanneksen kirje 3:8). *

[Alaviite]

^ kpl 10 Jehovan todistajien julkaisemassa kirjasessa Kun joku rakkaasi kuolee käsitellään yksityiskohtaisemmin ylösnousemuslupausta ja esitetään Raamattuun perustuvia neuvoja siitä, miten voi selviytyä läheisen ihmisen kuolemasta.

[Tekstiruutu/Kuva s. 9]

MAANJÄRISTYS MUUTTI ELÄMÄNI SUUNTAA

Vuonna 1971 minusta oli juuri tullut äiti ja loin uraa oopperalaulajana. Olin vuonna 1957 muuttanut kotikaupungistani Winnipegistä Kanadasta lähemmäksi Hollywoodia, jotta voisin keskittyä musiikkiin, ensirakkauteeni.

Äiti tuli Kanadasta yhdeksänä kesänä katsomaan minua. Hän oli Jehovan todistaja ja puhui minulle vierailujen aikana Raamatusta vakuuttuneena siitä, että se tarjosi parhaat neuvot, jos halusi tulla onnelliseksi ja viettää hyvää perhe-elämää. Rakastin äitiä ja kuuntelin häntä kunnioittavasti. Mutta heti kun hän oli lähtenyt, heitin aina hänen jättämänsä julkaisut pois, sillä uskoin kulkevani jo oikeaan suuntaan.

Sitten varhain eräänä helmikuisena tiistaiaamuna vuonna 1971 minut ravisti hereille maanjäristys, jonka voimakkuus oli 6,6 Richterin asteikolla. Ryminä oli korvia huumaava, ja kaikki paikat tärisivät rajusti. Syöksyin kauhuissani poikani luo ja olin helpottunut, kun näin hänen lepäävän turvassa sängyssään. Järistyksen mentyä ohi lattia oli täynnä lasinsirpaleita ja keittiökaapeista pudonneita astioita ja tavaroita ja uima-altaan vesi lainehti pitkin pihaa. Perheeni oli kunnossa, mutta en pystynyt enää menemään takaisin nukkumaan.

Äiti oli puhunut ”viimeisistä päivistä” ja sanonut, että niiden aikana sattuisi ”suuria maanjäristyksiä” (2. Timoteukselle 3:1; Luukas 21:7–11). Seuraavana kesänä hän tuli jälleen jokavuotiselle vierailulleen mutta tällä kertaa ilman raamatullista kirjallisuutta. Hän oli todistanut minulle yhdeksän vuotta tuloksetta ja arveli, etten ollut kiinnostunut. Miten väärässä hän olikaan! Heti kun hän astui kynnyksen yli, aloin pommittaa häntä kysymyksillä. Laulaminen ja kuuluisuus eivät yhtäkkiä enää tuntuneetkaan kovin tärkeiltä.

Samalla viikolla olin äidin mukana kristillisissä kokouksissa paikallisessa valtakunnansalissa, ja siitä pitäen olen käynyt niissä säännöllisesti. Hän järjesti minulle kotiin raamatuntutkistelun. Minut kastettiin vuonna 1973, ja nykyään käytän keskimäärin 70 tuntia joka kuukausi kenttäpalveluksessa kertoakseni ihmisille Jumalan valtakunnan hyvää uutista (Matteus 24:14). Maanjäristys ei tosiaankaan järkyttänyt uskoani Jumalaan vaan vahvisti sitä. (Kertonut Colleen Esparza.)