Ihania ruusuja Afrikasta

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA KENIASTA

”Upeimpia kukkia, mitä koskaan olen nähnyt!” ”Paras mahdollinen lahja hyvälle ystävälle.” ”Niillä voi kertoa välittävänsä toisesta.”

KENTIES voit yhtyä yllä oleviin Nairobin asukkaiden ajatuksiin. Kaikista kukkivista kasveista – niin villinä kasvavista kuin viljellyistäkin – suurimman kansainvälisen suosion lienee saanut ruusu. Se on kiehtonut ihmistä satoja vuosia. Siitä on kirjoitettu runoja, ja monet taiteilijat ovat ikuistaneet sen. Shakespeare ylisti sitä kuuluisin sanoin näytelmässään Romeo ja Julia: ”Mit’ onkaan nimi? Ruusun nimen saanut yht’ ihanasti toisin nimin tuoksuis.” Ruusuilla on ollut osansa ystävyyssuhteiden luomisessa ja vahvistamisessa, kiristyneiden välien liennyttämisessä ja ilon tuomisessa monien sairaiden elämään.

Kaiken lisäksi ruusuilla on suurta rahallista arvoa. Useissa sellaisissa maissa, joiden ilmasto on kukkien viljelyn kannalta suotuisa, ruusut ovat merkittävä ulkomaisen valuutan tuoja. Esimerkiksi Keniassa eräänä äskeisenä vuonna miljoonista ulkomaille viedyistä kukista yli 70 prosenttia oli ruusuja; maa onkin maailman johtavia ruusuntuottajia.

Menneisyydessä, ennen kuin ihmiset havaitsivat ruusun kiehtovat ominaisuudet, ruusupensaita kasvoi villinä ja eri lajeja oli toistasataa. Huolellisesti valvottujen risteytysmenetelmien avulla muutamista niistä on jalostettu kaikki tätä nykyä tunnetut tuhannet ruusulajikkeet. Ruususta onkin tullut maailmankuulu, ja sitä saa miltei kaikista maista. Suosituin ja viljellyin ryhmä on teehybridit.

 Taimitarhasta maljakkoon

Useimmat ostavat ruusuja kukkakaupasta tai supermarketista. Ne on viljelty suurissa kauppapuutarhoissa, ja ne vaativat paljon enemmän hoitoa kuin kotipihan ruusut. Käynti eräässä Nairobin lähistöllä sijaitsevassa taimitarhassa paljasti, miten hellää huolenpitoa nämä myyntiin kasvatettavat kukat saavat osakseen.

Täällä, kuten muuallakin Keniassa, kaupallinen taimisto on helppo tunnistaa taidokkaista muovikatteisista kasvihuoneista (ks. kuva s. 26). Nämä rakennukset palvelevat montaa tarkoitusta. Vastikään vartetut ruusut ovat herkkiä, ja ne täytyy suojata ankaralta säältä. Rankkasade, tuuli tai suora auringonpaiste voi tehdä suurta vahinkoa. Jotta kasvihuoneen lämpötila pysyisi tasaisena, viileän ilman on päästävä helposti sisään ja lämpimän ilman ulos.

Kasvihuoneissa on riveittäin eri kasvuvaiheissa olevia nuoria kukkia. Tässä tarhassa kasvatetaan useita ruusulajikkeita suositusta, noin 70 senttimetrin mittaisena leikattavasta teehybridistä 35 senttimetrin mittaisena leikattavaan ’Sweetheart rose’ -teehybridilajikkeeseen. Hehtaarin kokoisella alueella voi olla jopa 70000 kasvia.

Miten kukkien ravinnonsaanti on järjestetty? Kasvualustana ei käytetä tavallista multaa, vaan kukkapenkit on tehty polyeteenikalvon päälle kootuista vulkaanisista kivistä. Tätä pidetään hyvänä menetelmänä, sillä kivissä ei ole maaperän kautta yleisesti leviäviä taudinaiheuttajia. Kasvien vedensaannista huolehditaan tippakastelulla. Kukkapenkkiin johdetaan pieniä putkia, joiden välityksellä kasvit saavat juuri sopivan määrän vettä ja ravinteita. Koska vulkaaninen kivi on huokoista, vesi pääsee valumaan muovikalvon kautta pois. Ylimääräinen vesi kerätään ja käytetään uudelleen.

Asiantuntevasta hoidosta huolimatta ruusut voivat saada monenlaisia tauteja. Tavallisimpia ovat sienitaudit, kuten harmaahome ja ruusuhärmä, jotka vaurioittavat lehtiä ja vartta. Jollei niille tehdä mitään, ne voivat heikentää merkittävästi  kukkien laatua. Ongelmasta voidaan kuitenkin päästä sienimyrkyillä.

Viimein tarhassa alkaa näkyä kirkkaita värejä, mikä on selvä merkki siitä, että ruusut ovat valmiita leikattaviksi. Tämä tehdään varovasti kukkien ollessa vielä nupullaan, jotta ne eläisivät leikkokukkina pidempään ja säilyttäisivät kauemmin värinsä. Poiminta-aika voi kuitenkin hiukan vaihdella eri lajikkeiden mukaan. On myös tärkeää, että kukat leikataan joko aamulla tai myöhään iltapäivällä, jolloin ilmankosteus on suuri ja lakastuminen hidasta. Sitten kukat viedään kylmähuoneeseen esijäähdytettäviksi, mikä osaltaan auttaa ruusuja pysymään tuoreina pidempään.

Seuraava tärkeä vaihe on luokittelu. Kukat erotellaan värin ja koon perusteella ja pakataan tilaajan toiveiden mukaan. Viimein ruusut ovat valmiita myyntiin. Tästä taimitarhasta ne kuljetetaan Nairobin tärkeimmälle lentoasemalle, mistä ne lennätetään tuhansien kilometrien päähän Eurooppaan. Kukat pilaantuvat erittäin helposti, joten ne pitäisi saada myyntiin 24 tunnin kuluessa leikkaamisesta.

Kun seuraavan kerran saat ruusukimpun lahjaksi tai ostat sellaisen kaupasta, muista, että kukat ovat saattaneet tulla aina Afrikasta asti. Todennäköisesti ruusut entisestään lisäävät arvostustasi Luojaa, Jehova Jumalaa, kohtaan (Psalmit 115:15).

[Tekstiruutu/Kuvat s. 26]

Saadaanko tulevaisuudessa sinisiä ruusuja?

Ruusuja on jalostettu maailman sivu, eikä sille näy loppua vieläkään. Uusia kasvatus- ja jalostusmenetelmiä kehitetään jatkuvasti. Vain harvoja kukkia voidaan tuottaa yhtä monen värisinä kuin ruusuja. Pidätkö sinä eniten valkoisista, keltaisista, vaaleanpunaisista, tumman karmiininpunaisista vai syvän tiilenpunaisista ruusuista? Useimmat näistä väreistä ovat risteyttämisen ansiota.

Tiesitkö esimerkiksi, että vaikka aina puhutaan punaisista ruusuista, alun perin ei ruusukasveilla ollut lainkaan punaisia kukkia? Tähän heimoon kuuluvilta kukilta puuttuu punaista väriä tuottava geeni. Kirkkaanpunainen väri on tulosta vuoden 1930 tienoilla tapahtuneesta geenimutaatiosta, josta juontuvat nykyisten ruusujen punaisen eri sävyt. Myös sininen väri puuttui pitkään, koska luonnonvaraisilla ruusukasveilla ei ole sinistä väriainetta, delfinidiiniä, tuottavaa geeniä. Vasta vuosien tutkimusyhteistyön jälkeen, vuonna 2004, eräs australialainen ja japanilainen yritys onnistuivat kehittämään sinertävän ruusun geenimanipulaation avulla. Sävyn syventäminen vaatii kuitenkin vielä lisätyötä.

[Kuva]

Muovikatteinen kasvihuone

[Kuva s. 25]

Valmiita leikattaviksi