LASTEN hyväksikäyttö on aihe, jossa harva meistä haluaa viipyä kovin pitkään. Vanhempia jo pelkkä ajatus puistattaa. Tuo ilmiö on kuitenkin nykypäivän pelottavaa ja epämiellyttävää todellisuutta, ja sillä voi olla tuhoisia vaikutuksia lapsiin. Saattaa tuntua vastenmieliseltä edes ajatella asiaa, mutta toisaalta mitä olisit valmis tekemään lapsesi turvallisuuden puolesta? Tiedon hankkiminen hyväksikäyttöön liittyvistä ikävistä realiteeteista on varmastikin pieni hinta maksettavaksi, sillä tuolla tiedolla voi olla ratkaiseva merkitys.

Älä anna tämän vitsauksen lannistaa. Ainakin sinulla on voimaa, joka lapseltasi puuttuu – vahvuuksia, joiden saamiseen häneltä menee vuosia, ellei jopa vuosikymmeniä. Vuosien aikana sinulle on karttunut tietoa, kokemusta ja viisautta. Olennaista on lujittaa noita vahvuuksia ja käyttää niitä lapsesi suojelemiseen. Tarkastelemme nyt kolmea perusluonteista tehtävää, joista jokainen isä ja äiti voi huolehtia: 1) toimi lapsesi suojavallina hyväksikäyttöä vastaan, 2) anna lapsellesi tarpeelliset perustiedot sukupuoliasioista ja 3) opeta lastasi puolustautumaan.

Päävastuu lasten suojelemisessa hyväksikäytöltä ei ole lapsilla vaan vanhemmilla. Siksi vanhempia on valistettava ennen lapsia. Jos olet isä tai äiti, sinun täytyy tietää siitä muutamia asioita. Sinun täytyy tietää, millaiset ihmiset siihen syyllistyvät ja miten he pyrkivät päämääräänsä. Vanhemmilla on usein sellainen käsitys, että hyväksikäyttäjät ovat pimeässä väijyviä vieraita miehiä, jotka yrittävät siepata ja raiskata lapsia. Tällaisiakin raakalaisia  varmasti on, kuten uutisista tiedämme, mutta he ovat suhteellisen harvassa. Noin 90 prosentissa tapauksista hyväksikäyttäjä on joku, jonka lapsi tuntee ja johon hän luottaa.

Vanhemmat eivät luonnollisestikaan halua ajatella, että ystävällinen naapuri, opettaja, lääkäri, hoitaja, valmentaja tai sukulainen voisi himoita heidän lastaan. Valtaosa ihmisistä ei olekaan sellaisia. Ei ole tarpeen alkaa epäillä jokaista lähipiirin ihmistä. Lapsia voidaan kuitenkin suojella, kun tiedetään, millä tavoin tyypillinen hyväksikäyttäjä toimii (ks.  tekstiruutu s. 6).

Kun sinä isänä tai äitinä olet perillä noista taktiikoista, sinulla on paremmat mahdollisuudet toimia lapsesi suojavallina. Jos esimerkiksi joku, joka näyttää olevan kiinnostuneempi lapsista kuin aikuisista, kiinnittää erityishuomiota sinun lapseesi, antaa hänelle lahjoja, tarjoutuu usein lapsenvahdiksi tai pyytää häntä kahdenkeskisille retkille, miten suhtaudut siihen? Ajatteletko, että kyseessä on ilmiselvä hyväksikäyttäjä? Se ei ole tarpeen. Älä tee hätäisiä johtopäätöksiä. Tällainen käytös voi olla aivan vilpitöntäkin. Saattaa kuitenkin olla aihetta olla varuillaan. Raamatussa sanotaan: ”Kokematon uskoo joka sanan, mutta terävänäköinen harkitsee askeleitaan.” (Sananlaskut 14:15.)

Muista, että mikä tahansa tarjous, joka kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, saattaa ollakin juuri sellainen. Ota tarkoin selvää jokaisesta, joka tarjoutuu viettämään aikaa lapsesi kanssa kahdestaan. Tee selväksi, että saatat pistäytyä katsomassa lastasi tai soittaa hänelle milloin tahansa. Kolmen pojan vanhemmat Melissa ja Brad miettivät tarkoin, ennen kuin jättävät lapsensa yksin aikuisen seuraan. Kun yhdellä pojista oli soittotunteja kotona, Melissa sanoi opettajalle piipahtavansa huoneessa silloin tällöin soittotunnin aikana. Tällainen valppaus saattaa kuulostaa liioitellulta, mutta nämä vanhemmat ajattelevat, että on parempi katsoa kuin katua.

Ole kiinnostunut siitä, mitä lapsesi tekee, keitä hänellä on ystävinä ja mitä koulussa tapahtuu. Ota yksityiskohtia myöten selvää kaikista suunnitelluista retkistä.  Eräs mielenterveystyön ammattilainen, joka on 33 vuotta hoitanut seksuaalisen hyväksikäytön uhreja, sanoo nähneensä lukemattomia tapauksia, joissa pahin olisi voitu välttää, jos vanhemmat olisivat vain olleet valppaampia. Hän kertoo erään tuomitun hyväksikäyttäjän sanoneen: ”Vanhemmat kirjaimellisesti antavat meille lapsensa. – – He tekivät sen minulle todella helpoksi.” Useimmat hyväksikäyttäjät valitsevat mieluummin helpon uhrin. Jos vanhemmat ovat aktiivisesti mukana lastensa elämässä, näitä on vaikea käyttää hyväksi.

Vanhemmat voivat toimia suojavallina myös olemalla hyviä kuuntelijoita. Lapset harvoin kertovat hyväksikäytöstä suoraan, sillä he ovat siitä liian häpeissään tai he pelkäävät vanhempien reaktiota. Kuuntele siksi tarkasti ja kiinnitä huomiota hienovaraisiinkin vihjeisiin. * Jos lapsi sanoo jotain huolestuttavaa, yritä rauhallisesti saada hänet avautumaan kysymysten avulla. Jos hän sanoo, ettei halua enää jonkun lapsenvahdin tulevan uudelleen, kysy, miksi ei. Jos hän sanoo, että joku aikuinen leikkii hänen kanssaan hassuja leikkejä, kysy, millaisia leikkejä ja mitä tuo aikuinen tekee. Jos hän valittaa, että joku on kutitellut häntä, kysy, mistä kohtaa. Älä sivuuta lapsen vastauksia olankohautuksella. Hyväksikäyttäjät sanovat lapselle, ettei kukaan usko häntä. Valitettavasti näin käykin hyvin usein. Ja jos lasta on käytetty hyväksi, se että isä tai äiti uskoo häntä ja tukee häntä, on pitkä harppaus kohti toipumista.

Eräässä lasten hyväksikäyttöä käsittelevässä lähteessä kerrotaan tuomitun hyväksikäyttäjän sanoneen: ”Näyttäkää minulle lapsi, joka ei tiedä sukupuoliasioista mitään; hän on seuraava uhrini.” Nämä hyytävät sanat ovat hyvä muistutus vanhemmille. Hyväksikäyttäjien on  hyvin helppo pettää lapsia, joilla ei ole tietoa sukupuoliasioista. Raamattu sanoo, että tieto ja viisaus voivat pelastaa ”turmeltuneita puhuvalta mieheltä” (Sananlaskut 2:10–12). Juuri näin haluat varmasti tapahtuvan. Toinen perusasia lasten suojelemisessa onkin se, että valistaa heitä tästä tärkeästä asiasta.

Mutta miten? Monien vanhempien mielestä sukupuoliasioista on hiukan kiusallista keskustella lasten kassa. Lapsista se voi olla vielä tukalampaa, eivätkä he todennäköisesti ota asiaa puheeksi. Siksi vanhempien on tehtävä aloite. Melissa kertoo: ”Aloitimme jo varhain opettamalla pojille ruumiinosien nimet. Emme puhuneet lastenkieltä vaan käytimme oikeita nimiä osoittaaksemme, ettei missään ruumiinosassa ole mitään huvittavaa tai häpeällistä.” Hyväksikäyttöä koskeva opetus seuraa luonnostaan. Monet vanhemmat sanovat lapsilleen, että ne ruumiinosat, jotka jäävät uimapuvun alle, ovat yksityisiä.

Edellisessä kirjoituksessa mainittu Heather sanoo: ”Selitimme Scottin kanssa pojallemme, että penis on yksityinen, henkilökohtainen ruumiinosa eikä mikään lelu. Sillä ei saa leikkiä kukaan – ei äiti, ei isä eikä edes lääkäri. Kun viemme hänet lääkäriin, kerron, että lääkäri vain varmistaa kaiken olevan kunnossa ja saattaa siksi koskettaa sitä.” Molemmat vanhemmat osallistuvat näihin keskustelutuokioihin, joita pidetään silloin tällöin, ja he muistuttavat lasta siitä, että tämä voi milloin tahansa tulla kertomaan, jos joku koskettelee häntä väärällä tai epämiellyttävällä tavalla. Lastenhoidon ja hyväksikäytön ehkäisyn asiantuntijat suosittelevat, että kaikki vanhemmat järjestäisivät tällaisia juttuhetkiä lastensa kanssa.

Monet ovat saaneet paljon apua kirjasta Opimme Suurelta Opettajalta * kertoessaan lapsilleen näistä asioista. Luvussa 32, ”Miten Jeesusta suojeltiin?”, puhutaan suoralla mutta turvallisella tavalla hyväksikäytön vaarasta ja suojautumisen tärkeydestä. Melissa toteaa: ”Kirja tukee hienosti sitä opetusta, jota me itse olemme antaneet lapsille.”

Lasten täytyy nykymaailmassa tietää, että jotkut ihmiset haluavat koskettaa lapsia tai saada lapset koskettamaan heitä väärällä tavalla. Varoitusten ei tarvitse tehdä lapsista pelokkaita tai viedä heidän luottamustaan kaikkiin aikuisiin. ”Kyse on vain yhdestä turvallisuuteen liittyvästä varoituksesta muiden joukossa”, sanoo Heather. ”Useimmat varoitukset eivät liity hyväksikäyttöön mitenkään. Ei se ole saanut poikaamme pelkäämään.”

Lapselle tulisi opettaa myös tasapainoinen näkemys tottelevaisuudesta. Tottelevaiseksi opettaminen on haasteellista mutta tärkeää. (Kolossalaisille 3:20.) Opetus voi kuitenkin mennä liiallisuuksiin. Jos lapselle sanotaan, että hänen täytyy aina totella jokaista aikuista tilanteesta riippumatta, hän on suojaton hyväksikäyttöä vastaan. Hyväksikäyttäjät huomaavat nopeasti, jos lapsi on liian myöntyväinen. Viisaat vanhemmat opettavat lapsilleen, että tottelevaisuus on suhteellista. Kristityille tämä ei ole kovin monimutkainen asia. Lapselle voi sanoa: ”Jos joku käskee sinua tekemään sellaista, minkä Jehova Jumala sanoo olevan väärin, sinun ei tarvitse totella. Ei edes äiti tai  isä saa koskaan käskeä sinua tekemään sellaista, minkä Jehova sanoo olevan väärin. Ja voit milloin tahansa kertoa äidille tai isälle, jos joku yrittää saada sinut toimimaan väärin.”

Tee lapsellesi myös selväksi, että kukaan ei saa pyytää häntä pitämään mitään asiaa salassa sinulta. Sano, että jos joku yrittää sitä, hänen tulisi aina kertoa siitä sinulle. Vaikka häntä uhkailtaisiin pelottavalla tavalla tai hän itse olisi tehnyt jotain väärää tai hänelle sanottaisiin mitä tahansa, äidille tai isälle voi aina tulla kertomaan kaiken. Tällaisen opetuksen ei tarvitse säikäyttää lasta. Voit vakuuttaa hänelle, että useimmat ihmiset eivät toimi niin – kosketa paikkoihin, joihin ei saa koskea, tai pyydä häntä rikkomaan Jumalan käskyjä tai säilyttämään salaisuutta. Kyseessä on pelkkä varotoimi – aivan kuin suunniteltaisiin pakoreitti tulipalon varalle – eikä sitä todennäköisesti koskaan tarvita.

Kolmas keino on opettaa lasta puolustautumaan yksinkertaisilla tavoilla, jos joku yrittää lähennellä häntä vanhempien poissa ollessa. Yksi usein suositeltu menetelmä muistuttaa leikkiä. Vanhemmat esittävät ”mitä jos” -alkuisia kysymyksiä, ja lapsi vastaa. Esimerkiksi: ”Jos olisimme kaupassa ja joutuisimme erilleen toisistamme, niin miten löytäisit minut?” Lapsen vastaus ei välttämättä ole juuri sellainen kuin toivoisit, mutta voit ohjata häntä esittämällä lisäkysymyksiä, kuten: ”Tuleeko mieleesi jokin turvallisempi keino?”

Samaan tapaan lapselta voitaisiin kysyä, mitä olisi parasta tehdä, jos joku yrittäisi koskettaa häntä väärällä tavalla. Jos lapsi tulee helposti pelokkaaksi tällaisten kysymysten takia, voisit opettaa saman asian kertomalla tarinan toisesta lapsesta: ”Pieni tyttö on sukulaisen kanssa, josta hän pitää, mutta sitten tuo sukulainen alkaa kosketella häntä sellaisista paikoista, joihin ei saisi koskea. Mitähän tytön pitäisi tehdä, jotta sukulainen lopettaisi?”

Miten lasta tulisi opettaa toimimaan tällaisissa tilanteissa? Eräässä kirjassa opastetaan: ”Kun lapsi sanoo päättäväisesti ’ei saa!’, ’lopeta!’ tai ’älä koske minuun!’, se hyvin usein säikäyttää ahdistelijan ja saa hänet vetäytymään ja miettimään kahdesti, kenet on valinnut uhrikseen.” Harjoitelkaa lapsen kanssa tilanteita lyhyesti, jotta hän saa varmuutta torjua ahdistelijan kuuluvasti, lähteä nopeasti pakoon ja kertoa tapahtuneesta teille. Vaikka lapsi näyttäisi ymmärtävän opetuksen perin pohjin, hän voi helposti unohtaa sen muutamassa viikossa tai kuukaudessa. Siksi on tärkeää harjoitella säännöllisesti.

Kaikkien niiden, jotka henkilökohtaisesti huolehtivat lapsesta, tulisi osallistua näihin keskusteluihin – mukaan lukien isä, isäpuoli ja mahdolliset muut miespuoliset sukulaiset. Jokainen opetuksessa mukana oleva nimittäin tavallaan lupaa lapselle, ettei hän koskaan itse syyllisty tällaiseen käytökseen. Valitettavasti seksuaalista hyväksikäyttöä esiintyy paljon kodin seinien sisäpuolella. Seuraavassa kirjoituksessa katsotaan, miten kodista voidaan tehdä turvapaikka keskellä turmeltunutta maailmaa.