Raamatun näkökanta

Kuka on Raamatun Tekijä?

RAAMATUSSA sanotaan suoraan, ketkä sen kirjoittivat. Jotkin sen osista alkavat sanoilla ”Nehemian – – sanat”, ”Jesajan – – näky” ja ”Jehovan sana, joka tuli Joelille” (Nehemia 1:1; Jesaja 1:1; Joel 1:1). Joidenkin historiallisten kirjojen kirjoittajiksi ilmoitetaan Gad, Natan tai Samuel (1. Aikakirja 29:29). Monien psalmien päällekirjoituksista käy ilmi niiden laatija (Psalmit 79, 88, 89, 90, 103 ja 127).

Koska Raamatun kirjoittamiseen käytettiin ihmisiä, epäilijät sanovat, että se on vain ihmisviisauden tuote, kuten kaikki muutkin kirjat. Mutta onko heillä perusteita ajatella näin?

Neljäkymmentä kirjoittajaa, yksi Tekijä

Suurin osa raamatunkirjoittajista ilmoitti, että he kirjoittivat Jehovan, ainoan tosi Jumalan, nimessä ja että hän tai hänen enkeliedustajansa ohjasi heitä (Sakarja 1:7, 9). Profeetat, jotka kirjoittivat Raamatun heprealaiset kirjoitukset, julistivat yli kolmesataa kertaa: ”Näin on Jehova sanonut.” (Aamos 1:3; Miika 2:3; Nahum 1:12.) Heidän kirjoituksensa alkavat usein samantapaisilla sanoilla kuin Hoosean kirja: ”Jehovan sana, joka tuli Hoosealle.” (Hoosea 1:1; Joona 1:1.) Apostoli Pietari sanoi Jumalan profeetoista: ”Pyhän hengen johtamina ihmiset puhuivat sen, minkä saivat Jumalalta.” (2. Pietarin kirje 1:21.)

Niinpä vaikka Raamattu koostuu monista osista, se on yhtenäinen kirja, sillä sen kirjoittaneet miehet myönsivät, että heidän kirjoitustensa takana oli Jumala. Toisin sanoen Jumala käytti ihmisiä sihteereinään omien ajatustensa kirjoittamiseen. Miten se tapahtui?

”Jumalan henkeyttämä”

”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä”, selitti apostoli Paavali (2. Timoteukselle 3:16). Ilmausta ”Jumalan henkeyttämä” vastaava kreikkalainen sana merkitsee kirjaimellisesti  ’Jumalan hengittämä’. Se tarkoittaa sitä, että Jumala vaikutti näkymättömällä voimalla ihmiskirjoittajien mieleen ja välitti siten sanomansa heille. Kymmenen käskyä hän kuitenkin kirjoitti itse kivitauluihin (2. Mooseksen kirja 31:18). Joskus hän saneli viestinsä suoraan ihmispalvelijoilleen. 2. Mooseksen kirjan 34:27:ssä sanotaan: ”Jehova sanoi vielä Moosekselle: ’Kirjoita itsellesi nämä sanat.’”

Toisinaan Jumala sai ihmiset näkemään näyssä sen, mitä hän halusi heidän kirjoittavan. Esimerkiksi Hesekiel sanoi: ”Minä aloin nähdä Jumalan näkyjä.” (Hesekiel 1:1.) Samoin Daniel ”näki – – vuoteellaan unen ja päänsä näkyjä. Siihen aikaan hän kirjoitti sen unen muistiin.” (Daniel 7:1.) Raamatun viimeinen kirja, Ilmestyskirja, välitettiin apostoli Johannekselle samalla tavalla. Hän kirjoitti: ”Minä jouduin henkeytyksestä Herran päivään, ja minä kuulin takaani voimakkaan äänen, niin kuin trumpetin äänen, sanovan: ’Kirjoita kirjakääröön, mitä näet.’” (Ilmestys 1:10, 11.)

Inhimillinen ääni

Henkeytys ei peittänyt kirjoittajan yksilöllisyyttä. Itse asiassa Jumalan sanoman kirjoittaminen vaati henkilökohtaista ponnistelua. Esimerkiksi Saarnaajan kirjan kirjoittaja kertoi, että hän ”yritti löytää ilahduttavat sanat ja oikeiden totuuden sanojen kirjoituksen” (Saarnaaja 12:10). Laatiessaan historiallista kirjaansa Esra käytti ainakin neljäätoista lähdettä, muun muassa ”kuningas Daavidin päiviä koskevien asioiden selostusta” ja ”Juudan ja Israelin kuninkaiden kirjaa” (1. Aikakirja 27:24; 2. Aikakirja 16:11). Evankeliuminkirjoittaja Luukas tutki ”tarkoin – – kaiken alusta alkaen” kirjoittaakseen asiat ”johdonmukaisessa järjestyksessä” (Luukas 1:3).

Jotkin Raamatun kirjat paljastavat kirjoittajansa persoonallisuuden piirteitä. Esimerkiksi Matteus Leevi, joka ennen Jeesuksen opetuslapseksi tuloaan toimi veronkantajana, oli erityisen tarkka numeroiden suhteen. Hän on ainoa evankeliuminkirjoittaja, joka kertoo, että palkkio Jeesuksen kavaltamisesta oli ”kolmekymmentä hopearahaa”. (Matteus 27:3; Markus 2:14.) Luukas, joka oli lääkäri, kirjoitti tarkasti muistiin terveydentilaa koskevia yksityiskohtia. Hän muun muassa kuvasi joidenkin Jeesuksen parantamien ihmisten aiempaa tilaa sanoilla ”kova kuume” ja ”täynnä spitaalia” (Luukas 4:38; 5:12; Kolossalaisille 4:14). Jehova antoi siis usein kirjoittajien käyttää omia sanojaan ja omaa tyyliään. Samalla hän kuitenkin ohjasi heidän mieltään niin, että tekstissä ei ollut virheitä ja se välitti hänen sanomansa (Sananlaskut 16:9).

Lopputulos

Eikö olekin hämmästyttävää, että noin neljäkymmentä kirjoittajaa, jotka elivät eri maissa yli 1600 vuoden aikana, kirjoittivat kirjan, joka on täysin sopusointuinen joka suhteessa ja jossa on suurenmoinen, yhdenmukainen teema? (Ks. ”Mistä Raamattu kertoo?” s. 19.) Se ei olisi voinut onnistua, ellei heitä olisi ohjannut sama Tekijä.

Oliko Jehovan pakko käyttää ihmisiä Sanansa kirjoittamiseen? Ei ollut, mutta se kertoo jumalallisesta viisaudesta. Yksi syy Raamatun maailmanlaajuiseen vetovoimaan on se, että sen kirjoittajat ilmaisivat aidosti kaikenlaisia inhimillisiä tunteita – kuningas Daavidin tapauksessa jopa syyllisyyttä, jota katuva synnintekijä tuntee anoessaan Jumalalta armoa (Psalmit 51:2–4, 13, 17, päällekirjoitus).

Vaikka Jumala käytti kirjoittajina ihmisiä, voimme suhtautua heidän työhönsä yhtä luottavaisesti kuin varhaiskristityt, jotka eivät pitäneet Raamattua ”ihmisten sanana, vaan niin kuin se todella on, Jumalan sanana” (1. Tessalonikalaisille 2:13).

OLETKO MIETTINYT?

▪ Kuka on ”koko Raamatun” Tekijä? (2. Timoteukselle 3:16)

▪ Millä tavoilla Jehova Jumala on välittänyt ajatuksiaan ihmisille? (2. Mooseksen kirja 31:18; 34:27; Hesekiel 1:1; Daniel 7:1)

▪ Kuinka henkeytettyjen kirjoittajien persoonallisuus ja kiinnostuksen kohteet ilmenevät heidän kirjoituksistaan? (Matteus 27:3; Luukas 4:38)