Miksi pelkäämme kuolemaa?

”Kaikkein pelottavinta on kuolema, sillä se on loppu.” (Aristoteles)

HÄNEN toverinsa pitivät häntä harrasmielisenä naisena, tosi uskovana. Jotkut sanoivat häntä jopa kirkon tukipilariksi. Hänelle oli opetettu, että kuolema ei ole kaiken loppu vaan portti tuonpuoleiseen. Mutta kun hänen oma kuolemansa lähestyi, hänet valtasi pelko. Epäilyjen raastamana hän kysyi hengelliseltä opettajaltaan, miten voi tietää, mikä kuolemaa koskevista lukuisista uskonkäsityksistä on totta.

Lähes kaikki uskonnot ja yhteisöt ovat omaksuneet sellaisen käsityksen, että elämä jatkuu heti kuoleman jälkeen tai joskus myöhemmin. Mikä monista eri uskonkäsityksistä pitää paikkansa? Toiset taas suhtautuvat epäillen koko ajatukseen kuolemanjälkeisestä elämästä. Mitä sinä ajattelet? Onko sinulle opetettu, että ihmiselämä jatkuu kuoleman jälkeen? Uskotko niin? Pelkäätkö kuolemaa?

Olemattomuuden pelko

Kuolemanpelosta on viime vuosikymmeninä kirjoitettu lukuisia kirjoja ja tieteellisiä tutkielmia. Silti suurin osa ihmisistä on mieluummin ajattelematta koko aihetta. Kuolema on kuitenkin niin todellinen, että siihen on pakko kiinnittää huomiota ennemmin tai myöhemmin. Ihmiselämä on kovin hauras; joka päivä kuolee keskimäärin yli 160000 henkeä! Joka ainoa ihminen on kuolevainen, ja tämä tosiasia tuntuu monista pelottavalta.

Asiantuntijat ovat jaotelleet kuolemanpelon tarkemmin sen syiden mukaan. Joku voi pelätä kipua, toinen tuntematonta. Pelkoa voi herättää myös ajatus läheisten menettämisestä tai siitä, miten oma kuolema vaikuttaa jälkeenjääviin.

Yksi huomattava pelonaihe on se, että lakkaa olemasta. Sellainen ajatus, että kuolema on kaiken loppu, hirvittää monia ihmisiä uskonkäsityksistä riippumatta. Tieteen havainnot ovat vain vahvistaneet tätä pelkoa. Useimmat elintoiminnot voidaan nykyisin selittää tieteellisin termein. Yksikään biologi, fyysikko tai kemisti ei ole löytänyt ihmisen sisältä minkäänlaista merkkiä jostain näkymättömästä osasta, joka voisi jäädä olemaan fyysisen ruumiin kuollessa. Siksi monet tutkijat selittävät kuoleman pelkäksi biologiseksi tapahtumasarjaksi.

Ei siksi ole yllättävää, että monet sellaisetkin, jotka näyttävät uskovan vakaasti  tuonpuoleiseen, saattavat sisimmässään pelätä, että he katoavat kuolemassa olemattomuuteen. Muinoin elänyt kuningas Salomo liitti kirjoituksissaan kuolemaan lopullisuuden, joka joistakuista saattaa tuntua pelottavalta.

”Tomu” – päätepiste?

Salomo kirjoittaa kolmetuhatta vuotta vanhassa Saarnaajan kirjassa: ”Elävät tietävät, että heitä odottaa kuolema, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heille tule enää palkkaa, koska heitä ei muisteta. Heidän rakkauden, vihan ja kateuden tunteensa ovat mennyttä.” Hän jatkoi: ”Mitä tahansa pystyt tekemään kaikella voimallasi, tee se, sillä ei ole työtä, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta siinä kuolleiden paikassa, jonne olet menossa.” (Saarnaaja 9:5, 6, 10, The Bible in Basic English.)

Salomo henkeytettiin sanomaan, että ”ihmislapsilla ja eläimillä on sama kohtalo. Samanlainen on molempien kuolema – –. Ihminen ei ole eläimiä korkeampi – –. Kaikki menevät samaan paikkaan, kaikki ovat tomusta, ja kaikki palaavat tomuun.” (Saarnaaja 3:19, 20, The Bible in Basic English.)

Nämä sanat kirjoitti kuningas Salomo, mutta häntä ohjasi Jumalan henki, ja ne sisältyvät Jumalan kirjoitettuun sanaan, Raamattuun. Ne eivät sen enempää kuin muutkaan kohdat Raamatussa tue sitä yleistä näkemystä, että jokin ihmisen sisällä oleva jatkaisi kuoleman jälkeen olemassaoloa jossain toisessa muodossa (1. Mooseksen kirja 2:7; 3:19; Hesekiel 18:4). Tarkoittaako tämä sitä, että jokainen ihminen päätyy lopulta ”tomuksi”, olemattomuuteen? Ei missään tapauksessa!

Raamattu ei opeta, että jokin osa ihmisestä jäisi kuolemassa olemaan. Silti se tarjoaa kuolleille selvän toivon. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan sitä, miksi meidän ei tarvitse pelätä, että kuolema olisi ihmiselämän kertakaikkinen loppu.

[Tekstiruutu s. 3]

VÄISTÄMÄTÖN VIHOLLINEN

Kuolemaa on sanottu ihmiskunnan viholliseksi. Se on hyvin todellinen vihollinen, kuten todisteet kaikkialla ympärillämme osoittavat. Erään arvion mukaan maailmassa kuolee joka vuosi noin 59 miljoonaa ihmistä – keskimäärin kaksi joka sekunti. Miten tämä vihollinen vaatii uhreja?

▪ Joka 102. sekunti joku kuolee sodassa.

▪ Joka 61. sekunti joku murhataan.

▪ Joka 39. sekunti joku tekee itsemurhan.

▪ Joka 26. sekunti joku kuolee liikenneonnettomuudessa.

▪ Joka 3. sekunti joku kuolee nälän seurauksiin.

▪ Joka 3. sekunti kuolee alle viisivuotias lapsi.

[Tekstiruutu s. 4]

TULOKSETON PYRKIMYS

70-vuotias kaivosmies James Kidd katosi 9. marraskuuta 1949 Arizonan vuorille Yhdysvalloissa. Useita vuosia myöhemmin, kun hänet oli julistettu kuolleeksi, löydettiin hänen lyijykynällä kirjoitettu testamenttinsa sekä varallisuutta parinsadantuhannen dollarin arvosta. Testamentissaan Kidd määräsi, että rahat on käytettävä hankkeeseen, jossa etsittäisiin ”tieteellisiä todisteita sielusta, joka kuolemassa jättää ihmisruumiin”.

Pian varoja anoi satakunta tieteenharjoittajaksi itsensä katsovaa henkilöä ja järjestöä. Oikeudessa kuultiin kuukausien ajan tuhansia väittämiä näkymättömän sielun olemassaolosta. Viimein tuomari myönsi rahat kahdelle hyvämaineiselle tutkimuslaitokselle. Runsas puoli vuosisataa on vierähtänyt, mutta tutkijoilla ei ole vielä ollut esittää ”tieteellisiä todisteita sielusta, joka kuolemassa jättää ihmisruumiin”.