Superlatiivien suolajärvi – vaikkakin eloton

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ISRAELISTA

SE ON maapallon suolaisin, alhaisin, elottomin ja joidenkin mielestä terveellisin vesiallas. Sen nimenä on aikojen saatossa ollut Haiseva meri, Paholaisen meri ja Asfalttijärvi. Raamatussa sitä sanotaan Suolamereksi ja Arabanmereksi (1. Mooseksen kirja 14:3; Joosua 3:16). Perimätiedon ja monien tutkijoidenkin mukaan Sodoman ja Gomorran rauniot lepäävät syvällä sen pohjassa. Siksi se tunnetaan myös nimillä Sodomanmeri ja Lootinmeri; Loot oli Raamatun henkilö, joka muinoin oli mukana noiden kaupunkien dramaattisissa loppuvaiheissa. (2. Pietarin kirje 2:6, 7.)

Jotkin näistä nimistä eivät synnytä kovinkaan kaunista mielikuvaa paikasta, johon ne viittaavat. Silti joka vuosi tuhannet ihmiset tulevat katsomaan tätä epätavallista järveä, joka nykyään tunnetaan nimellä Kuollutmeri. Miksi se on niin suolainen? Onko se tosiaan eloton ja silti terveellinen?

Alhaisin ja suolaisin

Kuollutmeri sijaitsee Itä-Afrikkaan ulottuvan suuren hautavajoaman pohjoispäässä. Jordan laskee mutkitellen pohjoisesta, kunnes se saavuttaa maapallon pinnan alimman kohdan. Tänne vajaat 420 metriä merenpinnan alapuolelle on syntynyt järvi, jota reunustavat vajoaman jyrkät seinämät – Juudean vuorimaa lännessä ja Moabin vuoret idässä Jordanian puolella.

Miksi Kuolleenmeren suolapitoisuus on hyvin suuri? Suoloja – pääasiassa magnesium-, natrium- ja kalsiumklorideja – kulkeutuu siihen Jordanin ja pienempien jokien ja purojen mukana. Pelkästään Jordania pitkin suoloja tulee arviolta uskomattomat 850000 tonnia vuodessa. Järven alhaisen sijainnin takia vesi ei pääse laskemaan pois, joten ainoa poistumissuunta on ylöspäin. Kuumana kesäpäivänä ilmaan haihtuu peräti seitsemän miljoonaa tonnia vesihöyryä, mikä selittää sen, ettei järven tilavuus kasva. Vaikka vettä haihtuu, suolat ja mineraalit jäävät. Suolapitoisuus on noin 30 prosenttia – monta kertaa suurempi kuin valtamerissä – joten tämä järvi on maailman suolaisin vesimassa.

Kuolleenmeren poikkeukselliset ominaisuudet ovat kiehtoneet ihmisiä antiikin ajoista saakka. Kreikkalainen filosofi Aristoteles oli kuullut, että se oli ”niin karvas ja suolainen, ettei siinä elänyt ainoatakaan kalaa”. Poikkeuksellisen korkean suolapitoisuuden vuoksi myös veden tiheys on niin suuri, että järvessä on uimataidottomankin helppo kellua. Juutalainen historioitsija Flavius Josefus kertoo, että roomalainen sotapäällikkö  Vespasianus testasi kelluvuuden heittämällä järveen sotavankejaan.

Miten sitten sama järvi voi olla sekä eloton että terveellinen?

Terveellisin?

Keskiajan matkalaiset kertoivat kotiin palattuaan tarinoita elottomasta merestä, jossa ei ollut kaloja eikä kasvillisuutta ja jonka rannoilla ei elänyt lintuja. Vedestä nousevien pahanhajuisten höyryjen uskottiin olevan tappavia. Näin syntyi ajatus haisevasta, kuolleesta merestä. Korkean suolapitoisuuden vuoksi Kuolleessameressä elääkin vain yksinkertaisia eliöitä, kuten kestäviä bakteereja, ja jokainen kala, joka epäonnekseen ajautuu siihen jokien mukana, kuolee nopeasti.

Vaikka itse järvessä ei olekaan elämää, samaa ei voida sanoa sen ympäristöstä. Seutu on suurelta osin karua, mutta siellä täällä on vehreitä keitaita, joissa on vesiputouksia ja trooppisia kasveja. Eläimistökin on tunnetusti runsas. Järven tienoilla elää 24 nisäkäslajia, muun muassa hietakissa, arabiansusi ja usein nähty vuorikauris. Lähistön makeissa vesissä elää monia sammakkoeläimiä, matelijoita ja kaloja. Kuollutmeri sijaitsee tärkeän muuttoreitin varrella, ja täällä on havaittu yli 90  lintulajia, esimerkiksi mustahaikara ja kattohaikara. Taivaalla voi nähdä myös hanhikorppikotkan ja pikkukorppikotkan.

Mutta miten Kuollutmeri on meristä ja järvistä terveellisin? Ennen muinoin sen vettä kertoman mukaan juotiin siinä uskossa, että sillä oli parantavia ominaisuuksia – mitä ei nykyisin enää todellakaan suositella! Järkevämmältä kuulostaa se, että suolavesi puhdistaisi kehoa. Monet kehuvat, että koko seutu tekee hyvää terveydelle. Matalan sijainnin vuoksi ilmassa on runsaasti happea, ja korkean bromidipitoisuuden sanotaan puolestaan rentouttavan. Rannoilla on mineraalipitoista mutaa ja kuumia rikkilähteitä, ja niitä hyödynnetään iho-ongelmien ja nivelvaivojen hoidossa. Lisäksi alueella kasvoi aikoinaan puita, joista saatiin mirhamia, ja tätä ainetta on aina pidetty arvossa ja käytetty kosmeettisiin ja lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Asfalttia

Kuolleenmeren erikoisimpia piirteitä on asfaltti, jota sen pohjasta on silloin tällöin noussut pinnalle möykkyinä. * Vuonna 1905 The Biblical World -lehdessä kerrottiin, että rannalle oli vuonna 1834 ajautunut noin 2700 kilon painoinen kappale. Tätä luonnonainetta on kuvailtu ”ensimmäiseksi öljytuotteeksi, jota ihmiset ovat käyttäneet” (Saudi Aramco World marras-joulukuu 1984). Aiemmin ajateltiin, että asfalttia irtoaa pohjasta ja nousee pintaan maanjäristyksissä, mutta todennäköisempi selitys on, että sitä tunkeutuu maan sisästä diapiirien tai halkeamien läpi pohjalla oleviin suolakivimuodostelmiin. Kun sitten suolakivet sulavat, asfalttimöykyt nousevat pintaan.

Asfalttia on vuosisatojen saatossa käytetty monilla tavoilla, kuten veneiden tilkitsemisessä, rakennustöissä ja jopa hyönteiskarkotteena. Mahdollisesti 300-luvun puolivälissä eaa. egyptiläiset alkoivat käyttää sitä runsain määrin palsamoinnissa, joskin asiasta on esitetty myös eriäviä mielipiteitä. Noihin aikoihin asfalttikauppaa hallitsivat nabatealaiset, Kuolleenmeren seudulle asettunut paimentolaiskansa. He vetivät asfalttimöykyt rannalle, leikkasivat ne palasiksi ja veivät Egyptiin.

Kuollutmeri on tosiaan superlatiivien suolajärvi. Ei ole liioiteltua sanoa sitä suolaisimmaksi, alhaisimmaksi, elottomimmaksi ja kenties terveellisimmäksi vesialtaaksi. Varmastikin se on maapallon meristä ja järvistä mielenkiintoisimpia!

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuva s. 27]

SUOLAVEDESSÄ SÄILYNYT

Historiantutkijoiden mukaan Kuollutmeri oli aikoinaan vilkas kauppareitti, ja tämä käsitys on saanut tukea tuoreesta löydöstä.

Eräältä kuivuneelta rannalta läheltä muinaisen En-Gedin satamakaupungin sijaintipaikkaa löytyi hiljattain kaksi puuankkuria. Toinen niistä on arviolta noin 2500 vuotta vanha, joten se on vanhin alueelta löytynyt ankkuri. Toisen iäksi on arvioitu noin 2000 vuotta, ja sen uskotaan edustavan oman aikansa parasta roomalaista tekniikkaa.

Merivedessä puuankkurit yleensä lahoavat ja metalliankkurit säilyvät. Kuolleenmeren niukkahappisuus ja korkea suolapitoisuus ovat kuitenkin suojanneet puuta samoin kuin ankkuriin kiinnitettyjä köysiä, jotka ovat poikkeuksellisen hyvässä kunnossa.

[Kuva]

Puuankkuri 600–400-luvulta eaa.

[Lähdemerkintä]

Photograph © Israel Museum, Courtesy of Israel Antiquities Authority

[Kuva s. 26]

Vesiputous kuumilla lähteillä

[Kuva s. 26]

Vuorikaurisuros

[Kuva s. 26]

Lehden lukua kelluen