Raamatun näkökanta

Antaako Jumala anteeksi vakavat synnit?

ARMO on Jumalan huomattavimpia ominaisuuksia (Psalmit 86:15). Kuinka laajalle hänen armonsa ulottuu? Psalmista kirjoitti: ”Jos sinä erheitä tarkkailisit, oi Jah, oi Jehova, kuka voisi kestää? Sillä sinun luonasi on tosi anteeksianto, jotta sinua pelättäisiin.” (Psalmit 130:3, 4.) Eräässä toisessa kohdassa sanotaan: ”Niin kaukana kuin auringonnousu on auringonlaskusta, niin kauas meistä hän on siirtänyt rikkomuksemme. Niin kuin isä osoittaa armoa pojilleen, niin Jehova on osoittanut armoa häntä pelkääville. Sillä hän tietää hyvin, miten meidät on muovattu, hän muistaa, että me olemme tomua.” (Psalmit 103:12–14.)

Jehova siis selvästikin antaa anteeksi täysin ja auliisti, ja hän ottaa huomioon rajoituksemme ja puutteemme – sen, että olemme ”tomua”. Ajattelehan joitakin raamatullisia esimerkkejä, joista ilmenee Jumalan armon laajuus.

Apostoli Pietari kielsi Kristuksen kolme kertaa (Markus 14:66–72). Ennen kuin Paavalista tuli kristitty, hän vainosi Kristuksen seuraajia. Kun joitakin heistä oli määrä teloittaa, Paavali äänesti heitä vastaan. Hän antoi jopa hyväksyntänsä, kun eräs heistä murhattiin. (Apostolien teot 8:1, 3; 9:1, 2, 11; 26:10, 11; Galatalaisille 1:13.) Jotkut Korintin seurakunnan jäsenet olivat olleet juoppoja, kiristäjiä ja varkaita ennen kuin heistä tuli kristittyjä (1. Korinttilaisille 6:9–11). Kuitenkin he kaikki saivat Jumalan hyväksynnän. Miksi Jumala antoi heille anteeksi?

Kolme askelta Jumalan armon saamiseksi

”Minulle osoitettiin – – armoa, koska olin tietämätön ja toimin epäuskossa”, kirjoitti Paavali (1. Timoteukselle 1:13). Hän myönsi rehellisesti olleensa tietämätön, ja hänen sanansa osoittavatkin, mikä on ensimmäinen askel, joka täytyy ottaa, jotta Jumala antaisi anteeksi: on hankittava täsmällistä tietoa Jehovasta ja  hänen normeistaan, jotka esitetään Raamatussa (2. Timoteukselle 3:16, 17). Emme voi miellyttää Luojaamme, jos emme tunne häntä hyvin. Rukoillessaan Isäänsä Jeesus sanoi: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3.)

Kun sydämeltään rehelliset ihmiset saavat tietoa, he tuntevat syvää mielipahaa aiempien väärintekojensa vuoksi ja osoittavat sydämestä lähtevää katumusta. Tämä on toinen askel syntien anteeksi saamiseksi. Apostolien tekojen 3:19:ssä sanotaan: ”Katukaa sen tähden ja kääntykää saadaksenne syntinne pyyhityiksi pois.”

Samassa jakeessa mainitaan myös kolmas askel: kääntyminen. Se merkitsee sitä, että hylkää vanhat tapansa ja asenteensa ja omaksuu Jumalan normit ja näkemykset. (Apostolien teot 26:20.) Toisin sanoen ihminen osoittaa uudella elämäntavallaan, että kun hän anoo Jumalalta anteeksiantoa ja ilmaisee olevansa pahoillaan, hän todella tarkoittaa, mitä sanoo.

Jumala ei anna anteeksi kaikkea

Joidenkin ihmisten syntejä Jumala ei anna anteeksi. Paavali kirjoitti: ”Jos tahallamme harjoitamme syntiä saatuamme totuuden täsmällisen tuntemuksen, ei ole enää jäljellä uhria syntien edestä, vaan tietty pelottava tuomion odotus.” (Heprealaisille 10:26, 27.) Synnin tahallinen harjoittaminen viittaa pahuuteen, joka on juurtunut syvälle sydämeen.

Juudas Iskariotin sydän muuttui sellaiseksi. Jeesus sanoi hänestä: ”Parempi olisi ollut sille ihmiselle, jos hän ei olisi syntynytkään.” (Matteus 26:24, 25.) Joistakin aikansa uskonnollisista johtajista hän sanoi: ”Te olette isästänne Panettelijasta – –. Kun hän puhuu valhetta, hän puhuu oman taipumuksensa mukaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.” (Johannes 8:44.) Nuo miehet olivat Saatanan tavoin läpikotaisin pahoja. He eivät katuneet pahoja tekojaan vaan antoivat sydämensä kovettua entisestään. * Jopa aidot kristityt tekevät epätäydellisyytensä ja heikkoutensa vuoksi syntiä, joskus vakavaakin, mutta se ei ole osoitus piintyneestä pahuudesta (Galatalaisille 6:1).

Armollinen loppuun asti

Jehova panee merkille synnintekijän asenteen, ei pelkästään hänen syntiään (Jesaja 1:16–19). Mietitäänpä hetki kahden Jeesuksen viereen naulitun pahantekijän tilannetta. Molemmat olivat ilmeisestikin tehneet vakavia rikoksia, sillä toinen heistä myönsi: ”Me saamme täysin, mitä ansaitsemme teoistamme, mutta tämä [Jeesus] ei ole tehnyt mitään sopimatonta.” Miehen sanat osoittavat, että hän tiesi jotakin Jeesuksesta, ja se todennäköisesti vaikutti hänen asenteensa paranemiseen. Tuo muutos käy ilmi anomuksesta, jonka hän seuraavaksi esitti Jeesukselle: ”Muista minua, kun pääset valtakuntaasi.” Miten Kristus vastasi tuohon hartaaseen pyyntöön? Hän sanoi: ”Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” (Luukas 23:41–43.)

Ajattelehan, että vielä viimeisinä hetkinään ihmisenä Jeesus osoitti armoa miehelle, joka myönsi ansainneensa kuolemanrangaistuksen. Eikö olekin rohkaisevaa! Voimme siis olla varmoja siitä, että sekä Jeesus Kristus että hänen Isänsä Jehova osoittavat sääliä kaikille, jotka ilmaisevat aitoa katumusta, ovatpa he tehneet mitä tahansa. (Roomalaisille 4:7.)

[Alaviite]

OLETKO MIETTINYT?

▪ Miten kuvailisit Jumalan armoa? (Psalmit 103:12–14; 130:3, 4.)

▪ Mitä askelia on otettava, jotta voi päästä Jumalan suosioon? (Johannes 17:3; Apostolien teot 3:19.)

▪ Mitä Jeesus lupasi paaluun naulitulle pahantekijälle? (Luukas 23:43.)

[Kuva s. 10]

Jeesus osoitti, että vakavat synnit voi saada anteeksi.