Voidaanko rikollisuuteen löytää ratkaisua?

”Tutkimukset osoittavat, että useimmat rikoksenuusijat jatkavat yhteiskunnan kuormittamista vankeustuomion jälkeenkin, ja kustannukset, joita ei voida laskea pelkästään rahassa, ovat tähtitieteelliset.” (Tri Stanton E. Samenow, Inside the Criminal Mind)

OLTIINPA missä päin maailmaa tahansa, jokaiselle päivälle tuntuu riittävän uusia kaameita rikoksia. Onkin järkevää kysyä, ovatko ankarat rangaistukset, vankeustuomiot ja muut rikollisuuden ehkäisytoimet tehokkaita. Muuttuvatko rikolliset vankilassa? Ja mikä tärkeintä, puuttuuko yhteiskunta rikollisuuden pohjimmaiseen syyhyn?

 Tohtori Stanton E. Samenow kirjoittaa käytössä olevista rikosten ehkäisykeinoista: ”Vankilakokemuksen jälkeen – – [rikollisesta] voi tulla ovelampi ja varovaisempi, mutta hän jatkaa tihutöitään ja rikosten tekemistä. Rikoksen uusimista koskevat tilastot kertovat ainoastaan siitä, onko joku ollut niin varomaton, että on jäänyt [uudestaan] kiinni.” Käytännössä vankilat toimivat siis usein vastoin tarkoitustaan rikollisten oppikouluina, joissa he voivat hioa yhteiskunnalle vahingollisia taitojaan. (Ks. tekstiruutu  ”’Rikollisten ammattikouluja’?” s. 7.

Lisäksi se, että monesti rikolliset välttävät rangaistuksen, saa lainrikkojat ajattelemaan, että rikos kannattaa. Se saattaa tehdä heistä röyhkeämpiä ja määrätietoisempia. Eräs viisas hallitsija kirjoitti aikanaan: ”Koska pahan teon tuomiota ei ole pantu pian täytäntöön, niin ihmisten poikien sydän on heissä täysin kohdistunut pahan tekemiseen.” (Saarnaaja 8:11.)

Olosuhteiden syytä vai oma valinta?

Onko rikollisuus joskus ainoa selviytymiskeino? ”Pidin rikollisuutta lähes normaalina, ehkä jopa ymmärrettävänä reaktiona ahdistavaan köyhyyteen, epävakauteen ja epätoivoon, jotka hallitsevat – – [rikollisten] elämää”, myöntää Samenow. Perusteellisen tutkimustyön jälkeen hän kuitenkin muutti mieltään. ”Rikosten tekeminen on valinta”, hän sanoo. ”Rikokset juontuvat – – [ihmisen] ajattelutavasta, eivät hänen ympäristöstään.” Hän lisää: ”Käyttäytyminen on pitkälti ajattelun seuraus. Kaikkiin tekoihimme liittyy ajattelua: niitä ennen, niiden aikana ja niiden jälkeen.” Niinpä hän tuli siihen tulokseen, että rikolliset eivät ole uhreja vaan sellaisia, ”jotka ovat itse valinneet elämäntapansa ja jotka tekevät toisista uhreja”. *

Olennaista on siis se, että ihminen voi valita. Eräässä brittiläisessä sanomalehdessä olikin taannoin otsikko: ”Moni nuori kaupunkilaismies valitsee rikollisuran tavoitellessaan parempaa elämää.” Ihmisillä on vapaa tahto, ja he voivat valita menettelytapansa vaikeissakin olosuhteissa. Miljoonat ihmiset kamppailevat päivittäin yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden ja köyhyyden kanssa tai elävät rikkinäisissä perheissä turvautumatta silti rikoksiin. Samenow sanoo: ”Rikollisuutta aiheuttavat rikolliset – eivät huonot asuinalueet, taitamattomat vanhemmat – – tai työttömyys. Rikollisuus lähtee ihmisen mielestä, ei yhteiskunnallisista oloista.”

Rikollisuuden taustalla väärät ajatukset

Raamatussa painotetaan tässä yhteydessä sitä, mitä ihminen on sisäisesti, ei sitä, millaisissa oloissa hän elää. Jaakobin kirjeen 1:14, 15:ssä sanotaan: ”Kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa vetää ja houkuttelee häntä. Kun sitten halu on hedelmöitynyt, se synnyttää synnin.” Kun joku hautoo vääriä  ajatuksia, hänessä herää vääränlaisia haluja. Ne voivat vuorostaan johtaa vahingollisiin tekoihin. Esimerkiksi satunnainen pornografian katsominen voi johtaa siihen, että ihmiselle kehittyy pakkomielle seksiä kohtaan, mikä saa hänet lopulta toteuttamaan fantasioitaan, kenties rikollisella tavalla.

Toinen huomioon otettava seikka on maailmassa vallalla oleva asenne, joka keskittyy omaan itseen, rahaan, nautintoihin ja halujen nopeaan tyydyttämiseen. Raamatussa ennustettiin meidän ajastamme: ”Viimeisinä päivinä – – ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, – – raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta, – – nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia.” (2. Timoteukselle 3:1–5.) Valitettavasti maailma edistää tällaisia ominaisuuksia elokuvien, videopelien, kirjallisuuden ja huonojen roolimallien välityksellä, mikä synnyttää vain lisää rikollisuutta. * Yksilöiden ei kuitenkaan tarvitse antaa myöten näille vaikutteille. Itse asiassa jotkut, jotka ovat aiemmin käyttäytyneet tällä tavalla, ovat tehneet täyskäännöksen elämässään ja omaksuneet aivan toisenlaiset asenteet.

Ihmiset voivat muuttua!

Kerran rikollinen ei välttämättä ole aina rikollinen. Samenow’n kirjassa Inside the Criminal Mind kerrotaan, että samoin kuin ihminen on voinut valita rikollisen elämän, hän voi myös ”tehdä uudenlaisia valintoja ja oppia elämään vastuullisesti”.

Kokemus on osoittanut, että kaikenlaisista taustoista lähtöisin olevat ihmiset voivat muuttua. * Ihmisen on vain oltava valmis muokkaamaan asenteitaan, vaikuttimiaan ja ajatusmallejaan Luojamme vakaiden normien, ei ihmisten vaihtelevien arvojen, mukaan. Kukapa tuntisi meidät paremmin kuin Tekijämme? Eikö hänellä myös ole oikeus päättää, mikä on hyvää ja mikä pahaa? Ilmoittaakseen sen ihmisille hän käytti noin neljääkymmentä jumalaapelkäävää ihmistä kirjoittamaan vaikuttavan teoksen, joka nykyään tunnetaan Pyhänä Raamattuna ja jota voitaisiin hyvin sanoa onnellisen ja tarkoituksellisen elämän ohjekirjaksi (2. Timoteukselle 3:16, 17).

Jumalaa miellyttävien muutosten tekeminen ei ehkä ole helppoa, sillä meidän on vastustettava syntisiä taipumuksiamme, jotka vetävät meitä toiseen suuntaan. Eräs raamatunkirjoittaja kuvaili tätä sisäistä kamppailua sodaksi! (Roomalaisille 7:21–25.) Hän voitti tuon kamppailun, koska hän ei luottanut omaan voimaansa vaan Jumalaan, jonka henkeyttämä Sana on ”elävä ja voimaa uhkuva” (Heprealaisille 4:12).

Hyvän ”ruokavalion” merkitys

Elimistömme tarvitsee ravitsevaa ruokaa, jotta se pysyisi terveenä. Ruoka on myös pureskeltava hyvin ja sulatettava, mikä vaatii aikaa ja vaivaa. Vastaavasti tullaksemme hengellisesti terveiksi meidän on ikään kuin pureskeltava Jumalan sanoja, jotta ne ”imeytyisivät” mieleemme ja sydämeemme (Matteus 4:4). Raamattu sanoo: ”Mikä on totta, mikä ansaitsee vakavaa huomiota, mikä on vanhurskasta, mikä on siveellisesti puhdasta, mikä on rakastettavaa, mistä puhutaan hyvää, jos on jotakin hyvettä ja jos on jotakin ylistettävää, sitä kaikkea ajatelkaa jatkuvasti – –, niin rauhan Jumala on teidän kanssanne.” (Filippiläisille 4:8, 9.)

Meidän on ”ajateltava jatkuvasti” Jumalan ajatuksia, jotta vanhat persoonallisuudenpiirteet  vaihtuisivat uusiin. Tarvitaan kärsivällisyyttä, sillä hengellinen kasvu ei tapahdu hetkessä. (Kolossalaisille 1:9, 10; 3:8–10.)

Ajattelehan erästä naista, jota käytettiin hyväksi lapsena. Hän alkoi käyttää huumeita, alkoholia ja tupakkaa ja kärsii nyt elinkautista useiden rikosten vuoksi. Vankilassa hän alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, ja hänen oppimansa totuudet vaikuttivat häneen syvästi. Hänen vanha persoonallisuutensa vaihtui vähitellen Kristuksen mallin mukaiseen uuteen persoonallisuuteen. Hän ei ole enää tuhoisien ajatusten ja tapojen orja. Yksi hänen lempiraamatunkohdistaan on 2. Korinttilaiskirjeen 3:17: ”Jehova on Henki, ja missä Jehovan henki on, siellä on vapaus.” Vangittunakin hän on vapaa tavalla, jota hän ei aikaisemmin voinut kuvitellakaan.

Jumala on armollinen

Jehova Jumala ei pidä ketään automaattisesti toivottomana tapauksena. * Hänen Poikansa Jeesus Kristus sanoi: ”En ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä katumukseen.” (Luukas 5:32.) Elämän mukauttaminen Raamatun normeihin voi kyllä olla haastavaa. Siinä voi kuitenkin onnistua, jos on kärsivällinen ja ottaa vastaan Jumalan tarjoaman avun, johon kuuluu hengellismielisten kristittyjen rakkaudellinen tuki. (Luukas 11:9–13; Galatalaisille 5:22, 23.) Jehovan todistajat vierailevatkin säännöllisesti vankiloissa kautta maailman ja tutkivat ilmaiseksi Raamattua vilpittömien miesten ja naisten kanssa, jotka on tuomittu hyvin erilaisista rikoksista. * He pitävät monissa vankiloissa myös viikoittaisia kristillisiä kokouksia (Heprealaisille 10:24, 25).

Vaikka jotkut entiset pahantekijät ovatkin hylänneet vanhat tapansa ja heistä on tullut kristittyjä, Raamatussa puhutaan realistisesti ”laittomuuden lisääntymisestä” (Matteus 24:12). Kuten seuraavassa kirjoituksessa kerrotaan, tuo ennustus on osa suurempaa profetiaa, joka sisältää todella hyviä uutisia.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 5]

Miljoonat köyhyydestä kärsivät eivät turvaudu rikoksiin.

[Tekstiruutu/Kuva s. 6, 7]

TAKAISIN VANKILAAN KAHDEN VUODEN KULUESSA

Lontoolaisen The Times -sanomalehden mukaan Britanniassa yli 70 prosenttia niistä, jotka on tuomittu murroista ja varkauksista, saa uuden tuomion kahden vuoden kuluessa. Monesti rikolliset ovat huumeriippuvaisia, jotka tarvitsevat epätoivoisesti rahaa voidakseen jatkaa kalliiksi käyvää ja itsetuhoista tapaansa.

[Tekstiruutu s. 7]

 ”RIKOLLISTEN AMMATTIKOULUJA”?

”Vankilat ovat rikollisten ammattikouluja”, kirjoittaa professori John Braithwaite eräässä oikeustieteen julkaisussa (UCLA Law Review). Kirjassaan Inside the Criminal Mind tohtori Stanton E. Samenow sanoo, että ”suurin osa rikollisista kyllä oppii kokemuksesta”, mutta ei sitä, mitä yhteiskunta haluaa heidän oppivan. ”Vankilassa on runsaasti aikaa ja mahdollisuuksia kehittyä paremmaksi rikolliseksi. – – Joistakuista tosiaankin tulee taitavampia rikollisia, jotka syyllistyvät rikokseen toisensa perään mutta tietävät, miten välttää kiinnijääminen.”

Myöhemmin kirjassaan Samenow kertoo: ”Vankeusrangaistus ei muuta rikollisen perusluonnetta. Olipa hän kadulla tai kaltereiden takana, hän luo yhteyksiä, oppii uusia ammattisalaisuuksia ja jakaa vinkkejä toisille.” Eräs nuori rikollinen sanoi: ”Vankilassaolo on antanut minulle pätevyyden opettaa toisille, miten rikoksia tehdään.”