”NUORTEN ylpeydenaihe on heidän voimansa”, sanotaan Sananlaskujen 20:29:ssä (The Jerusalem Bible). Jos olet sairas tai vammainen, tuo jae ei ehkä tunnu mitenkään soveltuvan sinuun. Mutta se voi soveltua! Monet kroonisesti sairaat nuoret ovat päässeet voitolle sairautensa aiheuttamista vaikeista haasteista. Herätkää!-lehti haastatteli heistä neljää.

Japanilaisella Hirokilla on syntymästään saakka ollut CP-oireyhtymä. ”Kaulalihakseni eivät jaksa pitää päätäni pystyssä, ja kädet tekevät juuri päinvastoin kuin haluan niiden tekevän”, hän kuvailee. ”Olen täysin riippuvainen toisten avusta.”

Eteläafrikkalaiset Natalie ja hänen veljensä James sairastivat jo syntyessään harvinaista lyhytkasvuisuuden muotoa. Nataliella on lisäksi skolioosi, eli hänen selkärankansa on kiero. ”Minulle on tehty neljä selkäleikkausta”, hän kertoo, ”ja kieroselkäisyyden takia minulla on heikot keuhkot.”

Brittiläinen Timothy sai 17-vuotiaana tietää sairastavansa kroonista väsymysoireyhtymää. Hän muistelee: ”Vajaassa kahdessa kuukaudessa muutuin terveestä, aktiivisesta nuoresta miehestä niin voimattomaksi, että jalat eivät kantaneet.”

Australialaisella Daniellella todettiin 19-vuotiaana diabetes. ”Koska diabetes ei näy ulospäin, ihmiset eivät aina tajua, miten vakava sairaus se on”, hän sanoo. ”Siihen voi kuolla.”

Jos sinulla itselläsi on jokin sairaus tai  vamma, Hirokin, Natalien, Timothyn ja Daniellen ajatukset tuntuvat varmasti rohkaisevilta. Jos taas terveytesi on hyvä, ne saattavat auttaa sinua ymmärtämään paremmin niitä, jotka joutuvat kamppailemaan kroonisten terveysongelmien kanssa.

Herätkää!: Mikä tilanteessanne on kaikkein haastavinta?

Natalie: Ihmisten reaktiot, kun he näkevät minut. En tunne oloani koskaan mukavaksi. Tuntuu, että aina joku tuijottaa.

Danielle: Vaikeinta on tietää, mitä syödä ja miten paljon ja minkä syömistä pitää rajoittaa. Epätasapaino ruokavaliossa voi aiheuttaa verensokerin jyrkän laskun, mikä taas voi johtaa koomaan.

Hiroki: Minulla on tarpeisiini räätälöity pyörätuoli, ja istun noin 15 tuntia päivässä samassa asennossa. Nukun huonosti. Herään pienimpäänkin ääneen.

Timothy: Aluksi suurin haaste oli hyväksyä se, että olen sairas. Häpeilin sitä.

Herätkää!: Millaisia muita vaikeuksia teillä on?

Danielle: Olen diabeteksen takia hyvin väsynyt. Tarvitsen enemmän unta kuin muut ikäiseni. Diabetes on myös krooninen sairaus, johon ei ole parannuskeinoa.

Natalie: Pituuskysymys tulee tietysti aina esiin. Minun on vaikea tehdä aivan tavallisia asioita, kuten kurottaa tavaroita kaupan hyllyltä. Ostosten hoitaminen yksin on kovan työn takana.

Timothy: Minulla on jatkuvasti särkyjä, ja välillä tulee masennuskausia. Ennen sairastumista olin hyvin aktiivinen. Kävin töissä ja minulla oli ajokortti. Harrastin jalkapalloa, squashia ja muuta urheilua. Nyt joudun istumaan pyörätuolissa.

Hiroki: Minulla on puhevika. Se on masentavaa, enkä kovin herkästi ryhdy juttusille toisten kanssa. Joskus tahattomat kädenliikkeet saavat minut huitaisemaan vahingossa jotain ihmistä. Silloin en puheongelmani takia voi edes pyytää anteeksi.

Herätkää!: Mikä on auttanut teitä selviytymään?

Danielle: Yritän keskittyä elämäni hyviin asioihin. Minulla on ihana perhe, rakastavia ystäviä seurakunnassa ja ennen kaikkea Jehova Jumala tukenani. Yritän pysyä diabeteksen hoitomenetelmien tasalla. Kannan vastuun terveydestäni ja huolehdin itsestäni mahdollisimman hyvin.

Natalie: Saan voimaa rukoilemisesta. Yritän käsitellä ongelmat yksi kerrallaan. Kun pysyn aktiivisena, en ehdi hautoa kielteisiä ajatuksia. Ja minulla on ihanat vanhemmat, joihin turvata.

Timothy: Teen joka päivä jotain hengellistä, vaikka vain hetken. Esimerkiksi aamulla luen ensi töikseni päivän tekstin. Henkilökohtainen Raamatun tutkiminen ja rukoileminen ovat minulle hyvin tärkeitä, varsinkin kun olen alamaissa.

Hiroki: Yritän olla murehtimatta asioita, joille en voi mitään. Se olisi ajanhukkaa. Toisaalta teen kaiken, minkä voin, rakentaakseni itseäni hengellisesti enkä laiminlyö Raamatun tutkimista sillä verukkeella, että olen sairas. Kun en saa unta, pidän sitä tilaisuutena rukoilla. (Ks. Roomalaisille 12:12.)

Herätkää!: Millaista rohkaisua olette saaneet muilta?

Hiroki: Vanhimmat kiittävät minua aina  siitä vähästä, mitä voin tehdä. Seurakunnan ystävät ottavat minut mukaansa uusintakäynneille ja raamatuntutkisteluihin. (Ks. Roomalaisille 12:10.)

Danielle: Ehkä kaikkein eniten minua koskettaa se, että veljet ja sisaret antavat minulle seurakunnassa vilpittömästi myönteistä palautetta. Tunnen itseni arvostetuksi, ja se kannustaa eteenpäin.

Timothy: Seurakunnassa on eräs iäkäs sisar, joka on ottanut asiakseen jutella kanssani kokouksissa. Myös vanhimmat ja heidän vaimonsa ovat rohkaisseet minua ja tarjonneet käytännön neuvoja. Eräs 84-vuotias vanhin on auttanut minua asettamaan itselleni realistisia tavoitteita. Muuan avustava palvelija pyysi minua toverikseen palvelukseen alueelle, joka on tasainen ja jolla siksi voi liikkua pyörätuolissa. (Ks. Psalmit 55:22.)

Natalie: Heti kun astun valtakunnansaliin, hengelliset veljeni ja sisareni tervehtivät minua lämpimällä hymyllä. Varttuneemmilla on aina jokin rohkaiseva ajatus sanottavanaan, vaikka heillä on omiakin huolia. (Ks. 2. Korinttilaisille 4:16, 17.)

Herätkää!: Miten onnistutte säilyttämään myönteisen asenteen?

Hiroki: Jehovan todistajana kuulun järjestöön, jossa kaikilla on valoisa toivo. Kun ajattelen, mistä saan olla osa, minun on helpompi olla myönteinen. (Ks. 2. Aikakirja 15:7.)

Danielle: Mietin sitä, miten kallisarvoinen asia on ymmärtää Jumalan tarkoitus. Joillakin ihmisillä on hyvä terveys, mutta he eivät silti ole yhtä tyytyväisiä elämäänsä kuin minä. (Ks. Sananlaskut 15:15.)

Natalie: Minulle on tärkeää, että ympärilläni on myönteisiä ihmisiä. On myös rohkaisevaa lukea toisten sellaisten ihmisten kokemuksia, jotka palvelevat Jehovaa koetuksista huolimatta. Ja aina kun lähden valtakunnansalille, tiedän, että saan sieltä voimaa ja muistutuksen siitä, mikä etuoikeus on olla Jehovan todistaja. (Ks. Heprealaisille 10:24, 25.)

Timothy: 1. Korinttilaiskirjeen 10:13:n mukaan Jehova ei anna koetusten mennä yli kestokykymme. Jos Luojani on varma siitä, että selviydyn tästä koettelemuksesta, niin mikä minä olen väittämään vastaan?