Suurenmoinen lahti

TOISTA

Suurenmoinen lahti

Suurenmoinen lahti

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA MEKSIKOSTA

KALIFORNIAN NIEMIMAAN ja muun Meksikon välissä on turkoosinsininen Kalifornianlahti (merkitty alla olevaan kuvaan). YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco on julistanut suuren osan tästä aavikkoisten rantojen ja kalliosaarten alueesta maailmanperintökohteeksi. Mikä tekee siitä ainutlaatuisen?

Yli tuhat kilometriä pitkä ja keskimäärin 150 kilometriä leveä Kalifornianlahti ja sen ympäristö ovat kauniita ja täynnä elämää. Vuoroveden vaihtelu kuuluu koko planeetan voimakkaimpiin – lahden pohjoispäässä se voi olla jopa yhdeksän metriä. Runsaan auringonvalon ja pintaan kumpuavien ravinteikkaiden vesien ansiosta alueella on runsaasti planktonia ja harvinaisen monimuotoinen lajikirjo. Nämä seikat ja veden kirkkaus suuressa osassa lahtea saivat merentutkija Jacques-Yves Cousteaun kutsumaan sitä ”maailman akvaarioksi”.

Lahti on loistava paikka merielämän tutkimiseen, sillä siellä esiintyy yli 890 kalalajia, joista noin 90:tä ei tavata muualla. Ikävä kyllä monien lajien kannat ovat pienenemässä. Näihin kuuluu kalifornianpyöriäinen, jota kutsutaan myös vaquitaksi. Nimi tulee espanjan kielestä, ja se merkitsee ’pientä lehmää’.

Vaquita on pienin pyöriäislaji, ja se kasvaa noin puolentoista metrin mittaiseksi. Sen väri vaihtelee himmeän harmaasta kellanruskeaan, ja sen silmien ympärillä on mustat renkaat. Se elää vain sameissa ja matalissa vesissä lähellä Coloradojoen suuta. Tätä arkaa eläintä havaitaan vain harvoin, eikä siitä tiedetä paljoakaan. Laji löydettiin vasta vuonna 1958, kun eräältä Kalifornian niemimaan rannalta löytyi kolme pääkalloa.

Näitä pyöriäisiä on jäljellä vain joitakin satoja, ja laji onkin luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Silti kymmeniä hukkuu joka vuosi sotkeutuessaan paikallisten kalastajien verkkoihin. Jotta tämä harvinainen nisäkäs säilyisi, Meksiko on rauhoittanut alueen, johon kuuluu osa kalifornianpyöriäisten elinalueesta. Lahdella asuu tai vierailee myös muun muassa valaita, paholaisrauskuja, merinahkakilpikonnia, merileijonia, marliineja, purjekaloja ja valtavia tonnikalaparvia.

Lahden eteläosan syvyyksistä tutkijat ovat löytäneet eksoottisia eliöitä, joita vain harvat ovat nähneet. Ne nimittäin elävät Guaymasin syvänteessä, joka on noin kaksituhatta metriä syvä. Pohjalla hydrotermisten lähteiden ympärillä elää kukoistavia eliöyhdyskuntia, jotka saavat energiansa auringonvalon sijaan rikkivedystä. Yksi siellä elävistä eliöistä on putkimato, suuton ja suoleton olio, jolla on verenpunainen sulkamainen kärkiosa. Madot elävät ryhmissä. Ne seisovat pystyasennossa toinen pää merenpohjaan kiinnittyneenä ja huojuvat kuin varvut kylmän veden ja lähteestä virtaavan lämpimän veden välillä. Ne saavat ravintoa bakteerien avulla, jotka elävät niiden sisällä symbioosissa niiden kanssa. Madon sulkamainen kärki on itse asiassa hengityselin.

Vaikka lahden monimuotoisuus onkin vaarassa, pitkällä aikavälillä sen tulevaisuus on valoisa. Näin voidaan sanoa siksi, että Luoja on kiinnostunut siitä. Hän on niin kiinnostunut koko maapallosta, että hän puuttuu pian asioihin, jottei sille aiheutettaisi enää enempää vahinkoa. Sen jälkeen hän palauttaa maan alkuperäisen tarkoituksensa mukaiseen tilaan. (1. Mooseksen kirja 1:26–28; Ilmestys 11:18.) On vaikea kuvitellakaan, miten kaunis Kalifornianlahti tulee silloin olemaan. Sana ”suurenmoinen” saattaa vaivoin riittää sen kuvailemiseen.

[Kuva s. 25]

Sillivalas

[Kuva s. 25]

Putkimatoja

[Kuvien lähdemerkinnät s. 24]

Satelliittikuva: NASA/The Visible Earth (http://visibleearth.nasa.gov/); riutta: © Dirscherl Reinhard/age fotostock

[Kuvien lähdemerkinnät s. 25]

HERÄTKÄÄ!