Ei pelkkiä leluja

EGYPTILÄISET veistivät niitä litteistä puunpalasista, japanilaiset taittelivat niitä paperista, saksalaiset valmistivat niitä posliinista, ja eskimot ompelivat niitä hylkeennahasta. Aikuiset keräilevät niitä, ja lapset vaalivat niitä aarteinaan. Mitä ne ovat? Nukkeja.

The World Book Encyclopedia -tietosanakirjassa kerrotaan: ”Useimmat menneiden aikojen nukkehahmot olivat magiaan tai uskontoon liittyviä esineitä, eivät leluja.” Muinaiset egyptiläiset maalasivat kuviollisia vaatteita pieniin, melan muotoisiin puunpalasiin ja koristelivat ne savihelminauhoilla, jotka toimittivat hiusten virkaa. Näitä nukkeja pantiin hautoihin siinä uskossa, että nuket palvelisivat vainajaa tuonpuoleisessa. Länsi-Intian saarilla kostonhaluiset ihmiset pistelivät voodoo-nukkeihin neuloja, kun he halusivat aiheuttaa vihollisilleen vahinkoa.

Monissa kulttuureissa nuket ovat liittyneet hedelmällisyysriitteihin. Esimerkiksi antiikin Kreikassa tytöt jättivät nukkensa hedelmällisyyden jumalattaren Artemiin alttarille vähän ennen avioitumistaan. Nykyään Ghanassa Afrikassa ašanti-heimon naiset kantavat nukkea vyönauhassaan siinä toivossa, että saisivat kauniita lapsia. Syyriassa jotkut tytöt ripustavat nukkeja ikkunaansa viestiksi siitä, että he ovat naimisiinmenoiässä.

Joka vuosi maaliskuun 3. päivänä nuket ovat pääosassa Japanissa Hina Matsurissa eli nukkien juhlassa, joka tunnetaan myös tyttöjen juhlana. Japania käsittelevän hakuteoksen mukaan siinä ”yhdistyvät useat eri tavat. Yksi on kiinalainen puhdistautumisriitti, joka suoritettiin joen varrella kolmannen kuukuukauden alussa. Heian-kaudella (794–1185) hoviväki kutsui kolmannen kuun kolmantena päivänä paikalle tietäjiä ajamaan heistä ulos epäpuhtaudet.  Ne siirrettiin paperihahmoihin – – jotka heitettiin jokeen tai mereen.” (Japan—An Illustrated Encyclopedia.)

Leluja

Edo-kaudella (1603–1867) lapsille valmistettiin Japanissa omia nukkeja, jotka näyttivät todellisilta ihmisiltä ja joilla oli erilaisia asuja. Toisentyyppiset nuket liikkuivat vaijereiden, jousien, väkipyörien ja puisten hammaspyörien avulla. Eräs malli pystyi jopa viemään vieraalle teekupin ja palaamaan tyhjä kuppi kädessään!

The World Book Encyclopedia -tietosanakirjan mukaan ennen 1700-lukua ”lapsuutta ei ollut [länsimaissa] sellaisena kuin se nykyään tunnetaan. Lapsia pidettiin pieninä aikuisina ja heidän odotettiin käyttäytyvän sen mukaisesti.” Nukkeja tehtiin yhtä lailla aikuisille kuin lapsille. 1800-luvulla leikin merkitys lapsen kehitykselle kuitenkin tunnustettiin, ja sen jälkeen nukketeollisuus alkoi Euroopassa kukoistaa.

Jo vuonna 1824 saksalaiset valmistajat keksivät laitteen, jonka avulla nuket sanoivat ”äiti” ja ”isä”. Myöhemmin 1800-luvulla Saksassa tuotettiin käveleviä nukkeja. Amerikkalainen keksijä Thomas Edison valmisti jopa pienoislevysoittimen, jolla nuket saatiin ”puhumaan”. Samaan aikaan ranskalaiset valmistivat Bébé Gourmand -nuken, joka söi ruokaa. Ranskalaiset tunnettiin myös muotinukeistaan, joilla oli upeat asut. Niitä varten oli myytävänä myös kampoja, turkiksia, viuhkoja ja muita asusteita sekä huonekaluja.

1900-luvulla nukketeollisuus koki ennennäkemättömän nousun. 1940-luvulla nukketehtaat alkoivat valmistaa muovista halpoja mutta taidokkaasti muotoiltuja nukkeja. Muovinen Barbie on ollut suosituin nukke siitä lähtien, kun se tuli markkinoille vuonna 1959. Sitä on myyty yli miljardi kappaletta, ja pelkästään vuonna 1997 se tuotti valmistajalleen voittoa 1,8 miljardia dollaria.

Opetusvälineitä

Yhdysvaltojen lounaisosissa pueblointiaanit opettivat lapsilleen heimojumaliaan koskevia asioita kaktuksen juurista tai havupuusta veistettyjen kachina-nukkien välityksellä. Erityisessä seremoniassa joku heimosta pukeutui ja käyttäytyi kuin yksi noista jumalista. Sen jälkeen vanhemmat antoivat tuon jumalan näköisen nuken lapsilleen, jotta nämä voisivat leikkiensä välityksellä oppia tuntemaan sen.

Nuket ”tarjoavat lapselle keinon purkaa loukkaantuneisuutta, suuttumusta ja muita tunteita”, sanotaan The World Book Encyclopediassa. ”Leikkiessään nukeilla lapset voivat harjoitella niitä rooleja, joihin he toivovat astuvansa aikuisina.” Japanissa on toukokuussa vietettävänä lastenpäivänä esillä nukke, joka esittää täydessä varustuksessaan olevaa perinteistä soturia. Sen on tarkoitus kannustaa nuoria poikia kasvamaan sellaisiksi vahvoiksi, kunnioitetuiksi yhteiskunnan jäseniksi, joita tuossa kulttuurissa ihannoidaan.

Lasten ja nukkien välille muodostuu vahva tunneside, ja siksi viisaat vanhemmat suhtautuvat vakavasti siihen, millainen vaikutus nukeilla saattaa olla lapsen kehitykseen. Jotkut ovat esimerkiksi väittäneet, että eräiden nukkien ulkonäkö ja puvuston laajuus voivat vaikuttaa tyttöihin vahingollisesti. Erään  arvostelijan mukaan tällaiset nuket voivat pilata nuoret tytöt välittäessään sellaisen ”pinnallisen viestin, että tyyli on tärkeämpi kuin persoona”.

Jokaiselle, joka on nähnyt lapsen leikkivän nukella, on selvää, että olipa se tehty kankaasta, paperista, puusta, muovista tai jostain muusta materiaalista, se ei ole lapselle pelkkä lelu. Se on ystävä, leikkitoveri ja jopa uskottu, jonka kanssa hän jakaa lapsuutensa.

[Tekstiruutu s. 27]

Vanhat nuket kiinnostavat jälleen

Nukkien keräilystä on tullut hyvin suosittu harrastus. Kiinnostus kasvoi 1970-luvulla, jolloin syntyivät myös kansainväliset markkinat. Keräilykohteina ovat muutaman dollarin arvoiset halvat muovinuket tai Kämmer & Reinhardt -tehtaan nukkien kaltaiset harvinaisuudet. Eräs tällainen Saksassa 1900-luvun alussa valmistettu nukke on myyty huutokaupassa vajaan kahdensadantuhannen euron hintaan. Yksi suurimmista nukkekokoelmista on Rochesterissa New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa sijaitsevassa Strongin lelumuseossa, jossa on noin 12000 nukkea.

[Tekstiruutu/Kuva s. 28]

Nuket vanhempien huolenaiheena

Miten vanhemmat voivat suojella lapsiaan joidenkin nukkien mahdolliselta haitalliselta vaikutukselta? The Washington Post -lehti harmitteli: ”Aivan kuten taannoin tupakkateollisuus nyt viihde- ja leluteollisuus yleensä kiistää vastuunsa eikä todennäköisesti tee muutoksia oma-aloitteisesti.” On selvää, että vanhempien on otettava vastuu asiasta.

Raamattu käskee vanhempia antamaan lapsilleen päivittäin rakentavaa opetusta (5. Mooseksen kirja 6:6–9; Sananlaskut 22:6). Millaista opetusta he voisivat antaa joihinkin nukkeihin liittyvien vaarojen johdosta? Eräs äiti kertoo, että hän luki tyttärelleen häveliääseen vaatetukseen liittyvän raamatunkohdan 1. Timoteuksen kirjeen 2:9:stä ja keskusteli sitten asiasta tyttärensä kanssa. Keskustelu kulki suunnilleen tähän tapaan:

Äiti: Näyttävätkö nämä nuket sinusta lapselta vai aikuiselta naiselta?

Tytär: Naiselta.

Äiti: Miksi naiselta?

Tytär: Koska niillä on naisen vartalo ja naisten vaatteet ja kengät.

Äiti: Totta. Mitä sanoisit sen perusteella, mitä luimme Raamatusta, voisivatko kristityt käyttää samanlaisia vaatteita kuin nämä nuket?

Tytär: Eivät.

Äiti: Miksi eivät?

Tytär: Koska hameet ovat tosi lyhyitä. . . ja puserot ovat avonaisia. . . ja vaatteet ovat tiukkoja.

Jumalisten periaatteiden opettaminen lapsille sillä tavalla, että he osaavat tehdä tällaisia päätelmiä, vaatii kieltämättä vaivannäköä. Mutta se kannattaa! Monet vanhemmat ovat hyötyneet Jehovan todistajien julkaisemasta kirjasta Opimme Suurelta Opettajalta, jonka tarkoituksena on auttaa vanhempia juurruttamaan lapsiinsa jumalisia periaatteita.

Voit tilata tämän kuvitetun, 256-sivuisen kirjan Jehovan todistajilta osoitteesta PL 68, 01301 Vantaa. Muista mainita kirjeessä julkaisun nimi.

[Kuva s. 26]

Japanilainen teetä tarjoileva nukke

[Kuva s. 26]

Ranskalaisen Bru-tehtaan nukke

[Kuvien lähdemerkinnät s. 26]

Yllä: © SHOBEI Tamaya IX; keskellä: Courtesy, Strong National Museum of Play, Rochester, New York; alla: © Christie’s Images Ltd