Nuoret kysyvät:

Mitä jos veljeni tai sisareni on tehnyt itsemurhan?

Karenin elämä muuttui sinä päivänä, jona hänen isänsä kertoi musertavan uutisen. ”Sheila on poissa” oli kaikki, mitä hän kykeni sanomaan. Karen ja isä halasivat toisiaan ja yrittivät ymmärtää täysin käsittämättömän asian: Karenin sisar oli riistänyt itseltään hengen. *

KUN nuori kuolee, hyvää tarkoittavat lohduttajat keskittävät usein huomionsa hänen vanhempiinsa. He kysyvät kuolleen veljeltä tai sisarelta, miten isä ja äiti jaksavat, mutta unohtavat ehkä kysyä: ”Miten sinä jaksat?” Jälkeen jääneitä sisaruksia onkin syystä sanottu unohdetuiksi surijoiksi.

Tutkimukset osoittavat, että sisaruksen kuolema vaikuttaa nuoreen syvästi. Tri P. Gill White sanoo kirjassaan: ”Tällainen suunnaton menetys vaikuttaa haitallisesti elossa olevan lapsen terveyteen, käytökseen, koulutyöhön, itseluottamukseen ja kehitykseen.” (Sibling Grief—Healing After the Death of a Sister or Brother.)

Menetys vaikuttaa myös vähän vanhempiin nuoriin. Edellä mainittu Karen oli 22-vuotias, kun hänen pikkusiskonsa Sheila teki itsemurhan. Silti suru tuntui toisinaan ylivoimaiselta kestää. Karen sanoo: ”En voi väittää, että olisin kärsinyt enemmän kuin vanhempani, mutta luulen, että minulla oli selviytymiseen heikommat eväät kuin heillä.”

Onko sinulta kuollut veli tai sisar? Jos on, sinusta saattaa tuntua samalta kuin psalmista Daavidista, joka kirjoitti: ”Olen joutunut hämmennyksiin, olen kumartunut aivan kyyryyn, koko päivän olen kuljeskellut murheellisena.” (Psalmit 38:6.) Miten voit selviytyä surustasi?

Jos vain. . .

Veljen tai sisaren itsemurha voi saada sinut voimakkaiden syyllisyydentunteiden valtaan. Saatat ajatella, että jos vain olisit toiminut toisin, veli tai sisar olisi vielä elossa. Sinusta voi näyttää, että todisteet tukevat tätä ajatusta. Näin ajatteli Chris, joka oli 21-vuotias, kun hänen 18-vuotias veljensä teki itsemurhan. Hän kertoo: ”Minä olin viimeinen, joka puhui veljeni kanssa, joten ajattelin, että minun olisi pitänyt tajuta jonkin olevan vialla. Tulin siihen tulokseen, että jos vain olisin ollut  helpommin lähestyttävä, hän olisi ehkä avautunut minulle.”

Chrisin tuskaa lisäsi vielä se, että hänen ja veljen välit olivat olleet kireät. ”Viestissä, jonka hän jätti jälkeensä, sanottiin, että olisin voinut olla parempi veli”, Chris muistelee syvästi murheellisena. ”Tiedän kyllä, että hän ei ollut kirjoittaessaan tasapainossa, mutta nuo sanat ahdistavat minua edelleen.” Usein syyllisyyttä ruokkivat myös muistot kitkeristä sanoista, joita tuli sanotuksi puolin ja toisin ennen toisen kuolemaa. Tri White, jota lainattiin edellä, sanoi Herätkää!-lehdelle: ”Monet surevat sisarukset ovat kertoneet minulle, että jokin kuukausien tai jopa vuosien takainen riita piinaa heitä yhä.”

Jos sinä tunnet syyllisyyttä sisaruksesi itsemurhan vuoksi, voisit miettiä, kuka ihminen loppujen lopuksi pystyy täysin kontrolloimaan jonkun toisen ihmisen tekoja. Karen sanoo: ”Kenenkään ihmisen vallassa ei ole suojella toista täysin siltä kärsimykseltä, jota hän yrittää paeta, eikä estää häntä tekemästä siitä loppua hirvittävällä tavalla.”

Mutta entä jos et pysty unohtamaan niitä ajattelemattomia tai kovia sanoja, joita sanoit veljellesi tai sisarellesi? Raamattu voi auttaa sinua katselemaan asioita oikeasta näkökulmasta. Siinä sanotaan: ”Me kaikki kompastumme monta kertaa. Jos joku ei kompastu sanassa, niin hän on täydellinen mies.” (Jaakobin kirje 3:2; Psalmit 130:3.) Se että haudot mielessäsi tilanteita, joissa tunnet kohdelleesi sisarustasi tylysti tai puhuneesi hänelle ilkeästi, ainoastaan lisää murhettasi. Niin tuskallisia kuin sellaiset muistot ovatkin, totuus on, että sinä et aiheuttanut sisaruksesi kuolemaa. *

Surusta selviytyminen

Ketkään kaksi ihmistä eivät sure täsmälleen samalla tavalla. Jotkut itkevät avoimesti, mikä on täysin hyväksyttävää. Raamatussa kerrotaan, että Daavid puhkesi ”hyvin suureen itkuun”, kun hänen poikansa Amnon kuoli (2. Samuelin kirja 13:36). Jeesuskin ”puhkesi kyyneliin”, kun hän näki, miten suurta tuskaa hänen ystävänsä Lasaruksen kuolema aiheutti (Johannes 11:33–35).

Jotkut taas eivät sure heti – varsinkaan jos kuolema tuli odottamatta. ”Ihan kuin tunteeni olisivat olleet jäässä”, muistelee Karen. ”Olin jonkin aikaa aivan lamaantunut.” Tällainen reaktio on hyvin tavallinen silloin, kun veli tai sisar on tehnyt itsemurhan. ”Itsemurha on traumaattinen kokemus”, sanoi tri White Herätkää!-lehdelle, ”ja sokista on päästävä yli ennen suremista. Jotkut ammattiauttajat yrittävät saada jälkeen jääneet itkemään ja suremaan, vaikka nämä eivät ole siihen valmiita. He ovat yhä turtana järkytyksestä.”

Veljen tai sisaren kuolemasta toipuminen vie aikaa, mikä on ymmärrettävää. ”Perheemme on kuin maljakko, joka on mennyt sirpaleiksi ja liimattu sitten uudestaan kokoon”, sanoo Chris. ”Tuntuu, että nyt  olemme hauraampia emmekä kestä paineita yhtä paljon kuin ennen.” Seuraavat ehdotukset voivat auttaa sinua surutyössäsi:

▪ Tee luettelo lohduttavista raamatunjakeista ja lue niitä ainakin kerran päivässä (Psalmit 94:19).

▪ Puhu jollekin myötätuntoiselle, luotettavalle ystävälle. Puhuminen voi hyvinkin keventää taakkaasi. (Sananlaskut 17:17.)

▪ Mietiskele Raamatun ylösnousemuslupausta (Johannes 5:28, 29).

Myös se, että pidät päiväkirjaa, ainakin jonkin aikaa, voi auttaa hallitsemaan surua. Voisit harjoituksen vuoksi käyttää tähän alla olevaa tekstiruutua.

Voit olla varma siitä, että ”Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaiken” (1. Johanneksen kirje 3:20). Hän tietää paremmin kuin kukaan ihminen, mitkä asiat ja olosuhteet ajoivat sisaruksesi sellaiseen ahdinkoon. Lisäksi hän tuntee sinut – paremmin kuin sinä itse (Psalmit 139:1–3). Voit siksi luottaa siihen, että hän ymmärtää, mitä joudut käymään läpi. Kun suru tuntuu kestämättömältä, muista psalmin 55:22 sanat: ”Heitä taakkasi Jehovalle, niin hän itse tukee sinua. Koskaan hän ei salli vanhurskaan horjua.”

Lohdutusta sureville

Lisää tietoa siitä, miten selviytyä läheisen kuolemasta, on Jehovan todistajien julkaisemassa kirjasessa Kun joku rakkaasi kuolee.

Lisää Nuoret kysyvät -palstan kirjoituksia englanniksi verkko-osoitteessa www.watchtower.org/ype

[Alaviitteet]

MIETITTÄVÄKSI

▪ Kenelle voisit puhua, jos tunteesi ovat musertaa sinut?

▪ Miten voisit tukea surevaa nuorta?

[Tekstiruutu s. 20]

Ajatusten paneminen paperille voi olla suureksi avuksi surutyössä. Voisit siksi täydentää seuraavat kohdat ja vastata kysymyksiin.

❖ Kolme mukavaa muistoa sisaruksestani:

1 ․․․․․

2 ․․․․․

3 ․․․․․

❖ Olisin halunnut sanoa veljelleni tai sisarelleni, kun hän oli vielä elossa:

․․․․․

❖ Mitä sanoisit lapselle, joka syyttää itseään veljensä tai sisarensa kuolemasta?

․․․․․

❖ Mikä seuraavista raamatunkohdista on sinusta kaikkein lohduttavin ja miksi?

□ ”Jehova on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on musertunut henki.” (Psalmit 34:18.)

□” Hän ei ole halveksinut eikä syvästi inhonnut ahdistetun ahdistusta eikä ole kätkenyt häneltä kasvojaan, ja kun tämä huusi häneltä apua, hän kuuli.” (Psalmit 22:24.)

□ ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen [Jeesuksen] äänensä ja tulevat esiin.” (Johannes 5:28, 29.)