Murrosikäisen kasvattaminen – tarvitaan viisautta

”Yritämme kovasti opastaa poikaamme ja tytärtämme, mutta tuntuu, että olemme koko ajan nuhtelemassa heitä jostakin. Toisinaan mietimme, vahvistammeko heidän itseluottamustaan vai vahingoitammeko sitä. Tasapainon löytäminen on todellinen haaste.” (George ja Lauren, Australia)

MURROSIKÄISEN kasvattaminen ei ole helppo tehtävä. Tähän ikään kuuluvien uudenlaisten haasteiden lisäksi vanhempien on ehkä kohdattava ne ristiriitaiset tunteet, joita oman lapsen aikuistuminen heissä herättää. ”Pelkästään sen tajuaminen, että lapset lentävät jonain päivänä pesästä, tekee surulliseksi”, myöntää Australiassa asuva Frank. ”Ei ole helppo hyväksyä sitä, että heidän elämänsä ei enää olekaan minun ohjailtavissani.”

Lia, jota lainattiin aiemmin, on samaa mieltä. Hän sanoo: ”Minun on vaikea kohdella poikaani kuin nuorta aikuista, sillä minulle hän on yhä sama pikkupoika. Tuntuu kuin vasta eilen olisi ollut hänen ensimmäinen koulupäivänsä!”

Niin vaikea kuin sitä ehkä onkin hyväksyä, nuoret eivät ole enää pikkulapsia. He ovat ”aikuiskokelaita”, ja vanhemmat ovat heidän opettajiaan ja kannustajiaan. Kuten George ja Lauren totesivat edellä, vanhemmat pystyvät kuitenkin joko vahvistamaan lapsen itseluottamusta tai vahingoittamaan sitä. Miten löytää tasapaino? Raamattu sisältää hyviä ohjeita (Jesaja 48:17, 18). Tarkastellaanpa muutamia esimerkkejä.

Hyvä viestintä välttämätöntä

Raamattu käskee kristittyjä olemaan ”nopeita kuulemaan” ja ”hitaita puhumaan” (Jaakobin kirje 1:19). Tämä on hyvä neuvo, olivatpa lapset minkä ikäisiä tahansa, mutta kuuleminen eli kuunteleminen on erityisen tärkeää lapsen ollessa murrosiässä. Se voi myös vaatia paljon työtä.

”Minun täytyi kehittää viestintätaitojani poikien tullessa teini-ikään”, sanoo brittiläinen Peter. ”Kun he olivat pieniä, vaimoni ja minä vain sanoimme heille, mitä tehdä, ja he tottelivat. Nyt meidän on esitettävä heille perusteita, käytävä asioita läpi heidän kanssaan juurta jaksain ja annettava heidän käyttää omaa päättelykykyään. Lyhyesti sanottuna meidän on tavoitettava sydän.” (2. Timoteukselle 3:14.)

Kuunteleminen on erityisen tärkeää, kun syntyy erimielisyyksiä (Sananlaskut 17:27). Britanniassa asuva Danielle huomasi tämän. Hän kertoo: ”En pitänyt tavasta, jolla tyttäreni vastasi minulle aina kun pyysin häntä tekemään jotain. Kun huomautin asiasta, hän sanoi, että minä taas huusin hänelle ja komentelin häntä jatkuvasti. Saimme ongelman selvitetyksi, kun puhuimme asiasta rauhassa ja todella kuuntelimme toisiamme. Hän kuvaili tapaa, jolla puhuin hänelle, ja kertoi, miltä se hänestä tuntui. Minä taas kerroin hänelle omista vaikutelmistani ja tunteistani.”

Danielle havaitsi, että olemalla ”nopea kuulemaan” hän saattoi nähdä pintaa syvemmälle. ”Nyt yritän olla kärsivällinen tytärtäni kohtaan ja puhua hänelle vasta sitten kun en ole enää vihainen.” Hän jatkaa: ”Suhteemme on nyt parempi.”

Sananlaskujen 18:13:ssa sanotaan: ”Kun joku vastaa ennen kuin kuulee asian, on se tyhmyyttä hänen taholtaan ja nöyryytys.” Australialainen Greg huomasi, että tämä pitää paikkansa. Hän sanoo: ”Joskus meillä  syntyy lasten kanssa riitaa, kun vaimoni ja minä emme ensin kuuntele heitä ja yritä ymmärtää heidän tunteitaan, vaan alamme saman tien läksyttää heitä. Olemme huomanneet, että vaikka emme lainkaan pitäisi heidän asenteestaan, meidän on erittäin tärkeää antaa heidän ilmaista tunteensa ennen kuin annamme tarvittavaa oikaisua tai neuvontaa.”

Miten paljon vapautta?

Ehkä kaikkein eniten erimielisyyksiä aiheuttaa kysymys siitä, miten paljon teini-ikäiselle pitäisi antaa vapautta. ”Joskus tuntuu, että jos annan tyttärelleni vapautta hitusen, hän haluaa sitä kahmalokaupalla lisää”, sanoo muuan isä.

On selvää, että rajoittamaton vapaus johtaa ikäviin seurauksiin. Raamattukin varoittaa, että ”valloilleen päästetty poika tuottaa äidilleen häpeää” (Sananlaskut 29:15). Kaikenikäiset nuoret tarvitsevat selviä suuntaviivoja, ja vanhempien on osoitettava rakkautta ja oltava johdonmukaisia pitäessään kiinni kodin säännöistä (Efesolaisille 6:4). Nuori tarvitsee samalla jonkin verran itsenäisyyttä, jotta hänellä olisi paremmat eväät tehdä viisaita ratkaisuja myöhemmin elämässään.

Ajatellaanpa esimerkiksi sitä, miten ihminen oppii kävelemään. Aivan pientä lasta täytyy kantaa. Vähitellen hän alkaa kontata ja sitten kävellä. Tämä vaihe voi tietysti olla pienelle lapselle vaarallinen. Vanhempien on siksi pidettävä häntä tarkasti silmällä ja jopa pystytettävä esteitä, niin ettei hän pääse portaisiin ja muihin vaarallisiin  paikkoihin. He antavat hänen kuitenkin liikkua omin neuvoin, kunnes hän vähitellen – lukuisten pyllähdysten jälkeen – oppii kävelemään vaivattomasti.

Itsenäistyminen on samankaltainen prosessi. Ensin vanhemmat ”kantavat” pientä lastaan tekemällä kaikki päätökset hänen puolestaan. Myöhemmin, kun lapsi hieman varttuu, vanhemmat antavat hänen ”kontata”: he sallivat hänen tehdä joitakin omia valintoja. Hänen ympärillään on kuitenkin kaiken aikaa suoja-aitoja, jotka estävät häntä vahingoittumasta. Lapsen edelleen kypsyessä vanhemmat antavat hänen ”kävellä” omin neuvoin, ja kun lapsi viimein aikuistuu, hän on valmis ”kantamaan oman kuormansa” (Galatalaisille 6:5).

Raamatun esimerkki

Jeesuksen lähestyessä teini-ikää hänen vanhempansa ilmeisestikin antoivat hänelle jonkin verran vapautta. Hän osoittautui heidän luottamuksensa arvoiseksi ja ”pysyi heille alamaisena” samalla kun ”edistyi yhä viisaudessa ja ruumiillisessa kasvussa ja suosiossa Jumalan ja ihmisten edessä” (Luukas 2:51, 52).

Vanhemmat voivat ottaa oppia tästä esimerkistä ja antaa nuorelle enemmän vapautta, kun hän osoittaa kykenevänsä käyttämään sitä oikein. Seuraavassa on muutamia tähän liittyviä vanhempien kokemuksia.

”Minulla oli tapana puuttua lasteni tekemisiin aivan liian paljon. Myöhemmin opetin heille periaatteita ja annoin heidän tehdä ratkaisuja niiden perusteella. Panin merkille, että he alkoivat sen jälkeen puntaroida ratkaisujaan huolellisemmin.” (Soo Hyun, Korea.)

”Mieheni ja minä olemme aina vähän huolissamme, mutta emme ole antaneet sen estää lapsiamme käyttämästä vastuullisesti sitä vapautta, jonka he ovat ansainneet.” (Daria, Brasilia.)

”Minusta on tärkeää kiittää teini-ikäistä poikaani siitä, miten hyvin hän käyttää hänelle antamaani vapautta. Toimin myös itse sen mukaan, mitä pyydän häneltä. Minä esimerkiksi kerron, mihin menen ja mitä teen, ja jos olen myöhässä, ilmoitan siitä hänelle.” (Anna, Italia.)

”Tähdennämme pojillemme sitä, että itsenäisyys ei ole jotakin sellaista, mikä kuuluu heille automaattisesti, vaan jotakin, mitä he saavat, jos he ensin osoittavat kykenevänsä käyttämään sitä oikein.” (Peter, Britannia.)

Seurausten kantaminen

Raamatussa sanotaan: ”Hyvä on voimakkaan miehen kantaa iestä nuoruudessaan.” (Valituslaulut 3:27.) Parhaita tapoja kantaa vastuun iestä nuorena on oppia omien kokemusten kautta seuraavan toteamuksen todenmukaisuus: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Galatalaisille 6:7.)

Jotkut hyvää tarkoittavat vanhemmat varjelevat teini-ikäisiä lapsiaan näiden epäviisaan  toiminnan seurauksilta. Oletetaan esimerkiksi, että poika joutuu velkoihin holtittoman rahankäytön vuoksi. Mitä hän oppii, jos isä ja äiti vain maksavat velat hänen puolestaan? Mitä hän toisaalta voisi oppia, jos vanhemmat auttaisivat häntä laatimaan suunnitelman velkojensa maksamiseksi itse?

Vanhemmat tekevät lapselleen karhunpalveluksen, jos he eivät anna hänen nähdä, millaisia seurauksia vastuuttomasta toiminnasta on. Se ei suinkaan valmista häntä aikuisuuteen vaan pikemminkin opettaa hänelle, että joku on aina päästämässä hänet pälkähästä, selvittämässä hänen sotkujaan ja peittelemässä hänen virheitään. On paljon parempi, että nuori saa mahdollisuuden niittää sitä, mitä on kylvänyt, ja oppia, miten selvittää ongelmat. Tämä on tärkeää, jotta hänen havaintokykynsä valmentuisi ”erottamaan sekä oikean että väärän” (Heprealaisille 5:14).

”Muuttuva, kehittyvä ihminen”

Murrosikäisten vanhemmilla on epäilemättä vaativa tehtävä. Toisinaan heidän ponnistelunsa lasten kasvattamiseksi ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa” voi saada heidät vuodattamaan turhautuneisuuden kyyneliä (Efesolaisille 6:4).

Menestyksekäs kasvatus ei viime kädessä merkitse nuoren kontrolloimista vaan hänen opettamistaan ja oikeiden arvojen istuttamista hänen sydämeensä (5. Mooseksen kirja 6:6–9). Helpommin sanottu kuin tehty? Varmasti. Greg, jota lainattiin edellä, sanoo: ”Olemme tekemisissä muuttuvan, kehittyvän ihmisen kanssa. Se merkitsee sitä, että meidän on jatkuvasti tutustuttava tähän uuteen ihmiseen ja otettava muutokset huomioon.”

Yritä soveltaa tässä kirjoituksessa esitettyjä Raamatun periaatteita. Älä odota lapseltasi kohtuuttomia. Älä koskaan luovu asemastasi hänen ensisijaisena roolimallinaan. Raamattu sanoo: ”Valmenna poika tiensä suuntaan, niin hän ei vanhetessaankaan siltä poikkea.” (Sananlaskut 22:6.)

[Huomioteksti s. 7]

Itsenäistyminen tapahtuu samoin kuin kävelemään opetteleminen: asteittain.

[Huomioteksti s. 8]

Jeesus sai teini-ikää lähestyessään jonkin verran vapautta.

[Tekstiruutu s. 7]

”On aika lujittaa auktoriteettia”

Vaikka teini-ikäinen saattaa ärsyyntyä vanhempien asettamista rajoituksista, se ei merkitse sitä, että vanhempien pitäisi luopua auktoriteetistaan. On hyvä muistaa, että nuorilta puuttuu elämänkokemusta ja he tarvitsevat edelleen opastusta (Sananlaskut 22:15).

John Rosemond sanoo kirjassaan New Parent Power! seuraavasti: ”Vanhemmat säikähtävät helposti lastensa tunteenpurkauksia ja alkavat siksi yhteenottojen välttämiseksi antaa heille vastuuta enemmän kuin he pystyvät kantamaan. Todellisuudessa on tehtävä juuri päinvastoin. Nyt on aika lujittaa auktoriteettia eikä suinkaan antaa lasten heikentää sitä. Ja vaikka lapset ovat varmastikin toista mieltä, heidän on aika tietää, että joku on valmiina tarttumaan ohjaksiin heidän puolestaan.”

[Tekstiruutu s. 9]

Lisää vapautta

Nuoret haluavat usein liikaa vapautta. Jotkut vanhemmat puolestaan ovat taipuvaisia antamaan sitä heille liian vähän. Tasapaino on jossakin välimaastossa. Miten sen voi löytää? Aluksi voisit ehkä tarkastella alla olevaa listaa. Millä alueilla poikasi tai tyttäresi ilmaisee vastuuntuntoa?

□ Ystävien valinta

□ Vaatteiden valinta

□ Rahankäytön suunnittelu

□ Kotiintuloaikojen noudattaminen

□ Kotitöiden hoitaminen

□ Koulutehtävistä huolehtiminen

□ Virheiden anteeksi pyytäminen

□ Muu ․․․․․․․․․․․․․․․․․․․․․․․․․․․․․․․․․․․․․․․․․

Jos nuori ilmaisee kypsyyttä joillakin edellä luetelluista osa-alueista, voisitko harkita antavasi hänelle enemmän vapautta?

[Kuva s. 7]

Anna heidän ilmaista tunteensa ennen kuin annat tarvittavaa oikaisua tai neuvontaa.

[Kuva s. 8, 9]

Vanhempien on opetettava lapsilleen vastuuntuntoa.