Britannian kanavat kiehtovat yhä

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA BRITANNIASTA

1800-luvulle tultaessa Englannissa, Skotlannissa ja Walesissa kulki ristiin rastiin noin kuudentuhannen kilometrin verran kanavia. Miksi ne rakennettiin, ja ketkä käyttävät niitä nyt 2000-luvulla?

TEOLLINEN VALLANKUMOUS synnytti Britanniassa 1700-luvulla tarpeen löytää edullinen ja nopea kuljetusmenetelmä raaka-aineille ja valmiille tuotteille. Siihen asti kuormia olivat kantaneet selässään tai vetäneet vankkureissa hevoset pitkin teitä, joiden paksussa liejussa ja syvissä urissa ei talvisin päässyt eteenpäin. Sitä vastoin yksi ainoa hevonen pystyi hinaamaan tasaisen reipasta tahtia jopa 30 tonnin lastissa olevaa kanavavenettä.

Vuonna 1761 Bridgewaterin herttua rakennutti kivihiilen kuljetusta varten kanavan kaivoksiltaan asiakkaiden luo noin 16 kilometrin päähän Manchesteriin. Sen lisäksi että herttua sai tästä taloudellista voittoa, hiilen hinta putosi Manchesterissa puoleen. Grand Cross -kanavaverkko oli vielä kunnianhimoisempi hanke, joka vuoteen 1790 mennessä yhdisti neljä tärkeää jokea toisiinsa ja liitti Englannin teollisuuden ydinalueen merisatamiin. Kanavien aika oli alkanut Britanniassa.

Rakentaminen ja käyttö

Taitavat insinöörit – muun muassa itseoppinut James Brindley, joka kävi käsiksi kaikkiin tehtäviinsä ilman minkäänlaisia kirjallisia laskelmia tai piirroksia – kehittelivät nerokkaita rakennusmenetelmiä, jotta vesi saataisiin ohjatuksi kilometrien matkan halki vaihtelevan maaston. Työn tuloksena syntyneitä akvedukteja, tunneleita, sulkuja ja siltoja pidetään yhä merkittävinä saavutuksina.

Kanavaliikennettä varten rakennettiin noin 20 metriä pitkiä ja pari metriä leveitä avonaisia puualuksia, kanavaveneitä, jotka  kuljettivat kivihiiltä, kalkkia, kalkkikiveä, posliinisavea, rautamalmia, tiiliä, jauhoja ja muuta irtolastia. Niitä hinasivat hevoset, jotka kävelivät polkuja pitkin kanavan reunalla. Kiireellisiä tai pilaantuvaa tavaraa sisältäviä toimituksia varten oli erityisen nopeita aluksia, jotka kulkivat pysähtymättä miehistön tehdessä työtä läpi yön.

Joillakin kanavilla liikennöi virtaviivaisia matkustaja-aluksia, joita hinasivat säännöllisin väliajoin vaihdettavat hevosvaljakot ja joiden kyydissä saattoi olla jopa 120 henkeä. Ne kulkivat keskimäärin 15 kilometrin tuntivauhtia, ja nopeiden kanavaveneiden tavoin niillä oli etuoikeus väylässä. Bridgewaterin kanavalla niiden keulaan oli kiinnitetty suuri terä, joka leikkasi hinausköyden poikki jokaiselta eteen jääneeltä veneeltä! Kanavien ansiosta tavallisella kansalla oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus matkustaa pitkiä matkoja edullisesti ja mukavasti.

Elämää kanavaveneessä

Työntekijöiden elämä kanavilla ei ollut helppoa. Työ oli raskasta ja usein vaarallista. Jatkuvan liikkeelläolon vuoksi heillä ei juuri ollut mahdollisuuksia hankkia koulutusta ja he etääntyivät vähitellen muista ihmisistä.

Kanavaveneiden työntekijät perheineen loivat omintakeista kansantaidetta. Aluksiin maalattiin helein värein maisemia, kukka-aiheita ja geometrisia kuvioita, jotka peittivät veneen ulkopinnat ja jatkuivat perässä olevan kajuutan sisäpuolelle. Tässä kuuden neliömetrin tilassa asui koko perhe. Mutta tilanahtaus korvattiin kekseliäillä huonekaluilla, jotka kätkivät sisäänsä kokoontaitettavia sänkyjä ja kaappeja. Hyllyjen reunoja somistivat virkatut pitsit, ja lieden ympärille sijoitetut hienot posliinit ja kiiltävät messinkiesineet heijastivat valoa. Kaikki tämä loi veneeseen kodikkaan ja lämpimän tunnelman. Vaikka ahkerilla vaimoilla oli kädet täynnä työtä ja lasti aiheutti usein sotkua, he onnistuivat pitämään sekä perheen että veneen tahrattomina. Jopa peräsinvarren ympärille koristeellisesti kiedottu köysi hangattiin aina hohtavan valkoiseksi.

 Rapistuminen – ja uudenlainen käyttö

Kun kanavaverkko alkoi olla valmis, George Stephenson käynnisti vuonna 1825 Stocktonin ja Darlingtonin välisen junaliikenteen. Se oli ensimmäisiä julkisia rautateitä, joilla käytettiin höyryvetureita. Kahdessakymmenessä vuodessa tavarankuljetus siirtyi suurelta osin kanavilta rautateille, ja kanavat alkoivat jäädä vähälle käytölle ja huonolle hoidolle. Rautatieyhtiöt jopa ostivat niitä tukahduttaakseen kilpailun. Rapistuminen jatkui ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun rakennettiin parempia maanteitä. Eivät edes optimistisimmat uskoneet, että kanavat säilyisivät enää kovin pitkään.

Toisin kuitenkin kävi, sillä kuluneiden 50 vuoden ajan kanavien hyväksi ovat työskennelleet monet ihmiset ja ryhmät. Osa kanavilla kulkevista aluksista kuljettaa edelleen rahtia, mutta toiset on muutettu asuntolaivoiksi ja huviveneiksi. Liikennöitäviä kanavia on nyt yli kolmentuhannen kilometrin verran, ja ne kulkevat Britannian kauneimpiin ja pilaantumattomimpiin kuuluvien maisemien halki. Kanavaveneharrastajat ovat elvyttäneet myös joitakin vanhoja perinteitä, joita tehdään tunnetuksi laajemminkin säännöllisesti pidettävillä festivaaleilla. Värikkäästi koristelluista kanavaveneistä on tullut niin suosittuja virkistyskäytössä, että niitä on nykyään enemmän kuin kaupallisen liikenteen vilkkaimpina päivinä ja kanavia entisöidään samaa tahtia kuin niitä rakennettiin parisataa vuotta sitten.

Tästä huolimatta vain pieni osa kanavilla kävijöistä liikkuu vesitse. Väylien kunnostus on nimittäin synnyttänyt niiden varsille myös puistoalueita. Entisillä hinauspoluilla kulkevat nyt kävelijät, pyöräilijät ja kalastajat nauttien sellaisista kaupunki- ja maaseutunäkymistä, joista aiemmin vain harvat tiesivät. Altaat, jotka aikoinaan rakennettiin kanavien vedenkorkeuden ylläpitämiseksi, muodostavat nyt tärkeitä elinympäristöjä, ja itse kanavilla viihtyvät monenlaiset kasvit, linnut ja nisäkkäät.

Kanavien rakentamista seurasi Britanniassa suurten muutosten aikakausi, joka toi tullessaan yllättävän käänteen. Niiden äärelle voi nyt paeta juuri niitä nykymaailman paineita, joiden luomisessa ne olivat osallisena.

[Tekstiruutu/Kuva s. 14]

LÄPI TUNNELIEN

Hyvin harvoissa kanavareitin varrella olevissa tunneleissa on hinauspolku. Ennen moottoriveneiden aikaa ainoa keino päästä veneellä tunnelin läpi oli käyttää jalkojaan. Keulaan asetettiin lankut, joille miehet laskeutuivat selälleen. Sitten he tarttuivat lankkuun lujasti käsillään ja työnsivät veneen tunnelin läpi liikuttaen jalkojaan seinää vasten. Tämä oli vaarallista työtä, sillä pimeässä yhden ainoan kynttilän valossa jalka osui helposti harhaan ja mies putosi veteen, jolloin hän saattoi musertua veneen ja seinämän väliin. Britannian kanavaverkkoon kuului aikoinaan 68 kilometriä tunneleita, ja niistä pisimmillä oli omat ammattimiehensä työntämässä veneitä tällä menetelmällä. Pisin tunneli, joka on nyt avattu uudelleen Standedgessa Yorkshiressa, on viisi kilometriä pitkä.

[Lähdemerkintä]

Courtesy of British Waterways

 [Tekstiruutu/Kuvat s. 15]

 SULUT JA NEROKAS VENEHISSI

Koska vesi ei virtaa ylämäkeen, mitä on tehtävissä, kun maasto alkaa kohota kanavan reitillä? Kanava voidaan rakentaa kiertämään korkea kohta, jolloin reitti pitenee, tai esteen läpi voidaan kaivaa tunneli. Kolmas vaihtoehto on nostaa vesitie kulkemaan ylemmällä tasolla sulkujen avulla. Ne muodostuvat kahden vedenkorkeudeltaan erilaisen kanavanosan välisestä kammiosta, jonka kummassakin päässä on portti. Kun vene ajaa sulkukammioon, portit suljetaan. Sitten sulkuun päästetään vettä, niin että vene nousee seuraavan tason korkeudelle, tai siitä vähennetään vettä, jolloin vene laskeutuu alemmalle tasolle.

Vanhoja sulkuja ei aina ole mahdollista entisöidä. Tällainen oli tilanne Skotlannissa, missä osana erästä mittavaa hanketta on yhdistetty kaksi pitkään käyttämättömänä ollutta kanavaa Glasgow’n ja Edinburghin välillä. Falkirkin kaupungin kohdalla oli ollut 11 sulun sarja Union-kanavasta Forthin-Clyden kanavaan, joka on maailman vanhin mereltä merelle kulkeva kanava, mutta sulkuja ei ollut tarkoituksenmukaista rakentaa uudelleen. Ratkaisu oli Falkirk Wheel, aivan uudenlainen pyörivä venehissi, jonka kehikko on halkaisijaltaan 35 metriä. Hissiin mahtuu kahdeksan alusta kerralla – neljä alusta kumpaankin vastakkaisilla puolilla olevaan koriin – ja siirto tasolta toiselle kestää vain 15 minuuttia.

Lontoossa ilmestyvä The Times -lehti kuvaili hissiä ”ällistyttäväksi insinööritaidon näytteeksi”. Sen kuvajainen heijastuu suureen pyöreään altaaseen, jossa on kiinnityspaikat runsaalle 20 alukselle.

[Lähdemerkintä]

Yllä oikealla: Courtesy of British Waterways

[Tekstiruutu/Kuvat s. 16, 17]

 KANAVAVENEILYN LUMOISSA

Vaimoni ja minä olemme viime vuosina eläkkeellä ollessamme viettäneet rauhallisia lomia veneillen kanavia pitkin. Rauhallisia ne ovat ensinnäkin siksi, että olemme kaukana moottoriteiden liikenteestä ja hurjastelunhaluisista ihmisistä. Kanavaveneellä matkaa tehdään leppoisasti korkeintaan viiden kilometrin tuntivauhtia, sillä nopeamman vauhdin synnyttämä vana voisi vahingoittaa kanavan penkereitä. Niinpä vieressä kulkevalla vanhalla hinauspolulla kävelevät koiranulkoiluttajat usein ohittavat meidät!

Verkkaisesta tahdista on sekin etu, että ehdimme nauttia maisemista ja jopa tervehtiä ohikulkijoita. Maisemat voivat olla upeita. Yleensä vuokraamme veneen Etelä-Walesista Monmouthshiren ja Breconin kanavalta. Se kulkee noin 50 kilometrin matkan Walesin rajalta Breconvuorille, jotka kohoavat lähes 900 metrin korkeuteen. Aina silloin tällöin matkaan tulee pientä säpinää, kun saavumme suluille ja vene pitää nostaa tai laskea toiselle tasolle (ks.  tekstiruutu s. 15).

Veneet ovat hyvin varustettuja ja erittäin mukavia. Joissakin on jopa kaksi kahden hengen makuuhuonetta, joissa kummassakin on oma suihku ja WC. Viileiden iltojen varalta on keskuslämmitys. Yleensä laitamme itse ruoat, mutta jos haluamme vaihtelua, voimme pysähtyä maukkaalle aterialle johonkin kanavan varren ruokapaikoista.

Kaikki on hyvin rauhallista, varsinkin aamuvarhain, jolloin rantojen puut ja kukkulat heijastuvat vedenpintaan. Lintujen laulu erottuu hiljaisuudessa selvästi. Haikarat pitävät töyräillä ääneti vartiota liikkuessaan edellämme kaikessa rauhassa. (Lähetetty.)

[Lähdemerkinnät]

Courtesy of British Waterways

Yllä oikealla: By kind permission of Chris & Stelle on Belle (www.railwaybraking.com/belle)

[Kuvan lähdemerkintä s. 13]

Courtesy of British Waterways