JOKIN aika sitten eräässä elokuvassa nuori mies seisoi läheisensä haudalla ja pohdiskeli: ”Äiti sanoi aina, että kuolema on osa elämää.” Sitten kuvassa näkyi hetken ajan hautakivi, ja mies lisäsi: ”Kunpa niin ei olisi.”

Nämä sanat heijastavat niiden miljardien ihmisten toivetta, joilta on kuollut läheisiä. Kuolema on hirvittävä vihollinen! Jumala on kuitenkin luvannut: ”Viimeisenä vihollisena tehdään tyhjäksi kuolema.” (1. Korinttilaisille 15:26.) Miksi me kuolemme, vaikka meillä selvästikin olisi edellytyksiä elää loputtomasti? Miten kuolema poistetaan?

Raamatussa sanotaan Luojastamme Jehova Jumalasta: ”Täydellistä on hänen työnsä.” (5. Mooseksen kirja 32:4; Psalmit 83:18.) Ensimmäinen  ihminen Aadam luotiin täydelliseksi, ja hän olisi voinut elää ikuisesti Eedenin puutarhassa, maanpäällisessä paratiisissa, johon Jumala asetti hänet (1. Mooseksen kirja 2:7–9). Miksi hän menetti tuon paratiisikotinsa ja lopulta vanheni ja kuoli?

Se johtui lyhyesti sanottuna siitä, että hän ei totellut kieltoa syödä erään puun hedelmää. Jumala oli selvästi ilmoittanut, mitä syömisestä olisi rangaistuksena: ”Sinä kuolemalla kuolet.” (1. Mooseksen kirja 2:16, 17.) Aadam rikkoi kieltoa vaimonsa Eevan perässä, ja Jumala hääti heidät pois Eedenistä. Syy tähän päättäväiseen toimeen on merkittävä: ”Jottei hän [Aadam] nyt ojentaisi kättään ja todellakin ottaisi [puutarhassa olevasta] elämän puusta ja söisi ja eläisi ajan hämärään asti [eli ikuisesti].” (1. Mooseksen kirja 3:1–6, 22.)

Aadam ja Eeva kuolivat tottelemattomuutensa takia, mutta miksi kaikki heidän jälkeläisensä vanhenevat ja kuolevat? Olemme perineet syntisyyden Aadamilta, ja sen vuoksi jokainen meistä on epätäydellinen ja kuolevainen. Raamatussa selitetään: ”Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Roomalaisille 5:12.)

Kuten edellä totesimme, Raamatussa sanotaan, että kuolema ”tehdään tyhjäksi” eli poistetaan lopullisesti (1. Korinttilaisille 15:26). Siinä selitetään, miten tämä on mahdollista: ”Yhdestä vanhurskautusteosta on kaikenlaisille ihmisille seurauksena heidän julistamisensa vanhurskaiksi elämään.” (Roomalaisille 5:18.) Minkä perusteella ihmiset voivat saada vanhurskaan aseman Jumalan edessä ja elää ikuisesti?

Jumala on tehnyt järjestelyn Aadamilta periytyneen synnin sovittamiseksi. Raamattu selittää: ”Jumalan lahja on ikuinen elämä Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, välityksellä.” (Roomalaisille 6:23.) Jeesus viittasi tähän järjestelyyn, jonka välityksellä ihmiset julistettaisiin vanhurskaiksi elämään, sanoessaan: ”Jumala rakasti [ihmis]maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Johannes 3:16.)

Jumala rakastaa meitä syvästi, samoin hänen Poikansa Jeesus Kristus, joka kärsi suuresti puolestamme. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Jumalan Poika – – rakasti minua ja luovutti itsensä minun puolestani.” (Galatalaisille 2:20.) Miksi Jeesus on ainoa ihminen, joka saattoi antaa ”sielunsa lunnaiksi” meidän puolestamme ja siten pelastaa meidät synnin seuraukselta kuolemalta? (Matteus 20:28.)

Ainoastaan Jeesus saattoi tehdä näin, koska hän on ainoa ihminen, joka ei perinyt syntisyyttä Aadamilta. Jumala siirsi ihmeen välityksellä hänen elämänsä taivaasta koskemattoman Marian kohtuun, minkä johdosta tämän poika oli ”pyhä, Jumalan Poika”, kuten enkeli kertoi Marialle (Luukas 1:34, 35). Tästä syystä Jeesusta kutsutaan ”viimeiseksi Aadamiksi” eikä hän perinyt  syntiä ”ensimmäiseltä ihmiseltä Aadamilta” (1. Korinttilaisille 15:45). Synnittömänä Jeesus saattoi antaa itsensä ”vastaaviksi lunnaiksi”: hänen elämänsä vastasi ensimmäisen ihmisen elämää tämän ollessa täydellinen, synnitön (1. Timoteukselle 2:6).

Lunnaiden välityksellä Jumala on tehnyt meille mahdolliseksi saada sen, minkä Aadam menetti, nimittäin ikuisen elämän maanpäällisessä paratiisissa. Ihmiskunnan enemmistön olisi kuitenkin tämän siunauksen saamiseksi herättävä kuolleista. Onko näin suurenmoinen odote liian hyvä ollakseen totta?

Eikö tuntuisi järkevältä, että Jehova Jumalalla, joka on luonut elämän, on voimaa luoda uudelleen ihminen, joka on joskus elänyt? Ajatellaanpa lisääntymiskykyä, jonka Jumala antoi ensimmäiselle naiselle. ”Aadam yhtyi – – vaimoonsa Eevaan”, ja noin yhdeksän kuukauden kuluttua maailmaan syntyi täydellinen pieni jäljennös heistä (1. Mooseksen kirja 4:1). Lapsen kehittymistä äidin kohdussa kuvaillaan yhä ihmeeksi, jota ihminen ei täysin kykene ymmärtämään (Psalmit 139:13–16).

Syntymää pidetään yleensä itsestään selvänä, koska se toistuu satojatuhansia kertoja päivässä, mutta aiemmin eläneen ihmisen saattaminen takaisin eloon on monien mielestä mahdotonta. Kun Jeesus sanoi erään nuoren tytön kuolemaa sureville ihmisille, että tyttö vain nukkui, he ”alkoivat pilkallisesti nauraa hänelle”, koska he tiesivät tytön kuolleen. Jeesus kuitenkin puhutteli häntä sanoen: ”Nouse!”, jolloin tyttö nousi heti ja alkoi kävellä. Kertomus jatkuu: ”He [paikalla olleet] olivat heti aivan haltioissaan suuresta ihastuksesta.” (Markus 5:39–43; Luukas 8:51–56.)

Kun Jeesus pyysi avaamaan hyvän ystävänsä Lasaruksen haudan, tämän sisar Martta vastusteli: ”Hänen täytyy jo haista, sillä on neljäs päivä.” Mutta mikä ilo nousikaan, kun Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista! (Johannes 11:38–44.) Monet saivat tietää Jeesuksen ihmeteoista. Kun Johannes Kastaja oli vankilassa, Johanneksen opetuslapset kertoivat hänelle Jeesuksen toiminnasta ja sanoivat: ”Kuolleita herätetään.” (Luukas 7:22.)

Miksi Jeesus herätti ihmisiä kuolleista, vaikka heille myöhemmin tuli sairauksia ja he kuolivat uudelleen? Näin hän todisti, että ikuinen elämä maanpäällisessä paratiisissa, jonka ensimmäinen ihminen menetti, on mahdollista ennallistaa ja se tullaan ennallistamaan. Hän osoitti, minkä välityksellä miljoonat ihmiset saavat aikanaan ”omistaa maan” ja voivat ”asua siinä ikuisesti” (Psalmit 37:29).

Voimme olla niiden joukossa, joilla on suurenmoinen toivo elää ikuisesti, jos harjoitamme ”jumalista antaumusta”. Tämä antaumus ”sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen”, ja ”tulevaa elämää” kuvaillaan Raamatussa myös ”todelliseksi elämäksi”. (1. Timoteukselle 4:8; 6:19.)

Millaista tämä tuleva todellinen elämä vanhurskaassa uudessa maailmassa on?