Raamatun näkökanta

Millainen on Jumalan olemus?

”JUMALA on Henki, ja häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa”, sanotaan Raamatussa. Nämä sanat paljastavat erään Jumalan olemukseen liittyvän perustotuuden: hän on henki. (Johannes 4:19–24.) Raamattu puhuu hänestä kuitenkin persoonana, yksilönä, jolla on nimi, Jehova (Psalmit 83:18).

Jotkut Raamatun lukijat ovat hämmentyneitä sen suhteen, millainen Jumalan olemus on. Koska hän kerran ei ole aineellinen olento vaan näkymätön henki, miksi Raamatussa on monia kohtia, joissa puhutaan hänen silmistään, korvistaan, nenästään, sydämestään, käsivarsistaan, käsistään, sormistaan ja jaloistaan? * Raamatun mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, joten joku voisi ajatella, että Jumala on ihmishahmoinen. Raamatun lähempi tarkastelu auttaa saamaan selvän näkemyksen näistä asioista. (1. Mooseksen kirja 1:26.)

Miksi Jumalaa kuvaillaan ihmisen ominaispiirtein?

Jumalan henki ohjasi Raamatun kirjoittajia käyttämään Kaikkivaltiaan kuvailemisessa ihmisen ominaispiirteitä, jotta ihmiset voisivat ymmärtää hänen olemustaan. Oppineet kutsuvat tätä antropomorfismiksi: johonkin ei-inhimilliseen liitetään inhimillisiä ominaisuuksia. Tällaisista ilmauksista heijastuu se, että ihmiskielellä ei täysin pystytä kuvailemaan tosi Jumalaa, Jehovaa. Tarkoituksena oli kuvailla Jumalan olemuksen olennaisimpia piirteitä tavoilla, jotka ihminen pystyy ymmärtämään. Tämä ei tarkoita, että nämä ilmaukset olisi ymmärrettävä kirjaimellisesti sen enempää kuin ne raamatunkohdat, joissa Jumalaa sanotaan ”Kallioksi”, ”auringoksi” tai ”kilveksi” (5. Mooseksen kirja 32:4; Psalmit 84:11).

Vastaavasti kun Raamattu sanoo, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, se välittää ajatuksen siitä, että ihmisellä on rajallisessa mitassa samoja ominaisuuksia kuin Jehovalla on täydessä mitassa. Se ei selvästikään tarkoita sitä, että ihmiset olisivat henkiolentoja tai että Jumala olisi ihmishahmoinen.

Mies- vai naispuolinen?

Inhimillisten piirteiden liittämistä Jumalaan ei siis tule ymmärtää kirjaimellisesti,  ja sama pätee silloin kun hänestä puhutaan miespuolisena. Sukupuolinen erottelu liittyy ainoastaan fyysisiin luomuksiin, ja kielellisenä piirteenä se heijastaa sitä, että ihmisten kielillä ei pystytä tyhjentävästi kuvailemaan Kaikkivaltiaan Jumalan, Jehovan, syvintä olemusta.

Se että Raamattu puhuu ”Isästä”, auttaa meitä ymmärtämään, että Luojaa voidaan verrata rakastavaan, suojelevaan ja huolehtivaan ihmisisään (Matteus 6:9). Jumalaa tai muita taivaallisia henkiolentoja ei silti ole tarkoitus mieltää joko mies- tai naispuolisiksi. Henkiolentojen keskuudessa ei ole sukupuolista erottelua. Raamattu osoittaa, että ne, jotka kutsutaan Kristuksen perijätovereiksi hänen taivaalliseen Valtakuntaansa, eivät odota säilyttävänsä sukupuoltaan, kun heidät kirkastetaan Jumalan henkipoikina. Apostoli Paavali muistutti heitä, että tuolloin heidän joukossaan ”ei ole miespuolista eikä naispuolista”. Heistä puhutaan kuvaannollisesti myös Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, ”morsiamena”. Kaikki tämä valaisee sitä, että kun Jumalaan – samoin kuin hänen ainosyntyiseen Poikaansa Jeesukseen ja muihin henkiolentoihin – liitetään inhimillisiä ominaisuuksia, sitä ei tule ymmärtää kirjaimellisesti. (Galatalaisille 3:26, 28; Ilmestys 21:9; 1. Johanneksen kirje 3:1, 2.)

Raamatun kirjoittajilla oli oikea näkemys miehen osasta, minkä vuoksi he puhuivat Jumalasta miespuolisena. Heidän silmissään mies, joka täyttää asianmukaisesti hänelle annetun osan, kuvaa sopivasti Jehovan rakkaudellista, isällistä kiinnostusta maallisia lapsiaan kohtaan. (Malakia 3:17; Matteus 5:45; Luukas 11:11–13.)

Jumalan vallitseva ominaisuus

Vaikka Korkein Suvereeni on henki, hän ei ole salaperäisyyden verhoama eikä koskaan etäinen tai haluton olemaan kanssakäymisissä ihmisten kanssa. Se että hän on henki, ei ole ylipääsemätön este oikeasydämisille ihmisille, jotka haluavat tuntea hänet ja ymmärtää hänen rakkauttaan, voimaansa, viisauttaan ja oikeudenmukaisuuttaan. Nämä ominaisuudet kuvaavat niin ikään hänen olemustaan ja ovat selvästi nähtävissä luomakunnassa (Roomalaisille 1:19–21).

Jumalan olemuksen ydin on kuitenkin rakkaus, hänen vallitseva ominaisuutensa. Tuo rakkaus on niin huomattavaa, että hänen sanotaan olevan sen personoituma (1. Johanneksen kirje 4:8). Tähän ominaisuuteen sisältyy muita hänen olemukseensa kuuluvia piirteitä kuten armo, anteeksiantavaisuus ja pitkämielisyys (2. Mooseksen kirja 34:6; Psalmit 103:8–14; Jesaja 55:7; Roomalaisille 5:8). Jehova on tosiaan rakkauden Jumala, joka pyytää meitä lähestymään häntä (Johannes 4:23).

[Alaviite]

OLETKO MIETTINYT?

▪ Mikä on Jumalan nimi? (Psalmit 83:18.)

▪ Missä Jumalan ominaisuudet ilmenevät? (Roomalaisille 1:19–21.)

▪ Mikä on Jumalan vallitseva ominaisuus? (1. Johanneksen kirje 4:8.)