Nuoret kysyvät:

Pitäisikö ystävän väärinteosta kertoa?

”Se oli äärimmäisen vaikeaa. Hän oli hyvä ystäväni.” (James) *

”Aluksi ilmapiiri oli todella jännittynyt. Minua kohdeltiin ulkopuolisena, koska olin paljastanut ystäväni.” (Ann)

RAAMATUSSA sanotaan: ”On ystävä, joka pysyy läheisempänä kuin veli.” (Sananlaskut 18:24.) Oletko löytänyt tällaisen toverin? Silloin olet löytänyt jotakin todella arvokasta.

Mutta entä jos ystäväsi, joka sanoo olevansa kristitty, on tehnyt jotain väärää? Entä jos hän on esimerkiksi syyllistynyt moraalittomuuteen, tupakoinut, käyttänyt huumeita, juonut alkoholia, vaikka on liian nuori siihen, tai langennut johonkin muuhun vakavaan väärintekoon? (1. Korinttilaisille 6:9, 10; 1. Timoteukselle 1:9, 10.) Mitä pitäisi tehdä? Ottaa asia puheeksi tuon ystävän kanssa? Kertoa omille vanhemmille? Kertoa hänen vanhemmilleen? Ilmoittaa asiasta seurakunnan vanhimmille? * Mitä ystävyydellenne tapahtuu, jos paljastat asian? Olisiko parempi vain olla hiljaa?

Pitäisikö kertoa?

Jokainen tekee virheitä. Raamatussa sanotaan: ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla.” (Roomalaisille 3:23.) Jotkut tekevät kuitenkin vakavia rikkomuksia. Toiset ottavat ”harha-askeleen”, joka voi johtaa uusiin vaikeuksiin, jos sitä ei korjata (Galatalaisille 6:1). Ajattelehan seuraavaa tosielämästä otettua esimerkkiä.

▪ Nuori kristitty Susan sai selville, että hänen ystävällään, joka myös on kristitty, oli verkkosivu, joka sisälsi vihjailevia kuvia ja sanoituksiltaan moraalitonta musiikkia.

Mieti: Mitä sinä olisit tehnyt Susanin asemassa? Olisitko tehnyt tilanteelle jotain vai ajatellut, että on ystäväsi oma asia, mitä hän laittaa verkkosivulleen, eikä se kuulu kenellekään muulle? Mitä olisit sanonut Susanille, jos hän olisi pyytänyt sinulta neuvoa?

․․․․․

 Miten Susan päätti toimia. Ajateltuaan asiaa Susan päätti puhua siitä ystävänsä vanhemmille. ”Se oli pelottavaa”, hän sanoo, ”sillä hekin ovat hyviä ystäviäni. Asiasta kertominen oli niin vaikeaa, että aloin itkeä.”

Mitä ajattelet? Toimiko Susan oikein? Olisiko hänen ollut parempi pysyä hiljaa?

Seuraavassa joitakin seikkoja, jotka auttavat sinua pohtimaan asiaa.

Mitä tosi ystävä tekisi? Sananlaskujen 17:17:ssä sanotaan: ”Tosi toveri rakastaa kaiken aikaa ja on veli, joka on syntynyt ahdingon varalle.” Jos joku elää Raamatun periaatteiden vastaisesti, hän on ”ahdingossa”, tiesipä hän sitä tai ei. Vaikka olisi virhe olla ”liian vanhurskas” ja nostaa esiin pikkuseikkoja, tosi ystävä ei sulje silmiään epäkristilliseltä käytökseltä (Saarnaaja 7:16). Tilanteen huomiotta jättäminen ei tule kysymykseen (3. Mooseksen kirja 5:1).

Entä jos roolit vaihdettaisiin? Jos sinä olisit vanhempi ja pojallasi tai tyttärelläsi olisi verkkosivu, jolla on seksuaalisesti vihjailevaa sisältöä, haluaisitko tietää siitä? Miltä sinusta tuntuisi, jos lapsellasi olisi ystävä, joka tietäisi asiasta, mutta ei kertoisi siitä sinulle?

Miten Jumalan normit vaikuttavat asiaan? Nyt ei ole aika pysyä hiljaa, vaan tulee pitää kiinni Jumalan moraalinormeista, jotka esitetään Raamatussa. Jos puolustat sitä, mikä on oikein, teet Luojan sydämen iloiseksi (Sananlaskut 27:11). Lisäksi sinusta itsestäsi tuntuu paremmalta, sillä tiedät todella toimineesi ystäväsi parhaaksi (Hesekiel 33:8).

”Aika puhua”

Raamatun mukaan on ”aika pysyä hiljaa ja aika puhua” (Saarnaaja 3:7). Pienet lapset eivät usein tiedä, kumpi vaihtoehto on parempi jossakin tilanteessa. Kun heidän toverinsa tekee jotakin väärää, he ajattelevat, että he eivät halua suututtaa ystäväänsä tai saattaa häntä pulaan. Jos ne olisivat ainoat tilanteeseen vaikuttavat seikat, päätös olisi helppo – olisi ”aika pysyä hiljaa”.

Iän myötä nuori alkaa nähdä tällaiset asiat kypsemmästä näkökulmasta. Silloin hän ymmärtää, että ystävä on jo pulassa ja tarvitsee apua – apua, jota hän ehkä voi itse hankkia tälle. Mitä tarkalleen voit tehdä, jos kuulet, että ystäväsi on toiminut tavalla, joka on vastoin Raamatun lakeja tai periaatteita?

Varmista ensin, pitääkö kuulemasi paikkansa. Kyseessä saattaa olla vain perätön huhu. (Sananlaskut 14:15.) Teini-ikäinen Katie muistelee: ”Eräs ystäväni alkoi kertoa valheita minusta, ja minulle läheiset ihmiset uskoivat, että hän puhui totta. Pelkäsin, ettei kukaan koskaan uskoisi minua!” Raamatussa ennustetaan, että Jeesus ei ”ojenna pelkästään korvillaan kuulemansa mukaan” tai, kuten eräässä käännöksessä sanotaan, hän ”ei – – kuuntele huhuja” (Jesaja 11:3; Contemporary English Version). Mitä tästä opimme? Älä oleta nopeasti, että kaikki, mitä kuulet, on totta. Yritä selvittää tosiasiat. Ajattelehan seuraavaa tosielämän esimerkkiä.

▪ James, jota lainattiin kirjoituksen alussa, kuuli, että hänen hyvä ystävänsä oli käyttänyt huumeita eräissä juhlissa.

Mieti: Mitä sinä olisit tehnyt Jamesin asemassa? Miten olisit voinut selvittää, pitääkö se, mitä kuulit, paikkansa?

․․․․․

 Miten James päätti toimia. Aluksi James oli kuin ei olisi kuullut eikä tiennyt mitään. ”Sitten omatuntoni alkoi kolkuttaa”, hän kertoo. ”Tiesin, että minun pitäisi puhua asiasta ystävälleni.”

Mitä ajattelet? Mitä hyötyä voisi olla siitä, että puhuu ensiksi sen kanssa, jonka väitetään syyllistyneen epäkristilliseen käytökseen?

․․․․․

Jos tuntuu vaikealta puhua suoraan kyseisen henkilön kanssa, mitä muuta voisit tehdä?

․․․․․

Jamesin ystävä myönsi käyttäneensä huumeita juhlissa. Hän kuitenkin pyysi, ettei James kertoisi siitä kenellekään. James halusi toimia oikein, mutta hän halusi myös ystävänsä toimivan oikein. Niinpä James sanoi hänelle, että hänellä olisi viikko aikaa kertoa asiasta seurakunnan vanhimmille tai hän itse kertoisi siitä.

Toimiko James reilusti? Miksi?

․․․․․

Jamesin ystävä ei mennyt vanhinten puheille, joten hän kertoi heille asiasta itse. Myöhemmin hänen ystävänsä tuli kuitenkin järkiinsä. Vanhimmat auttoivat häntä näkemään, että hänen piti katua ja palauttaa hyvä suhde Jehovaan.

Onko se kantelemista?

Saatat silti kysyä, eikö ystävän väärinteon paljastaminen ole kantelemista. Eikö olisi helpompi vain teeskennellä, ettei tiedä mitään? Jos huomaat miettiväsi tätä, mitä tehdä?

Ensimmäiseksi muista, että helpoin toimintatapa ei aina ole rakkaudellisin eikä rakkaudellisin toimintatapa ole aina helpoin. Ystävän väärinteosta kertominen vaatii rohkeutta. Voisit puhua asiasta Jumalalle rukouksessa. Pyydä häneltä viisautta ja rohkeutta, joita tarvitset. Hän auttaa sinua. (Filippiläisille 4:6.)

Toiseksi ajattele, miten ystäväsi hyötyy siitä, että kerrot tilanteesta. Valaistaanpa asiaa. Jos sinä ja ystäväsi kävelisitte jyrkänteen reunalla ja hän astuisi harhaan ja putoaisi polulta alhaalla olevalle kielekkeelle, hän tarvitsisi selvästikin apua. Mutta jos hän olisi niin häpeissään, että sanoisi sinulle kiipeävänsä mieluummin itse ylös jyrkkää seinämää, antaisitko hänen vaarantaa henkensä yrityksessä?

Tilanne on samanlainen, jos ystävä astuu harhaan kristilliseltä polulta. Hänestä saattaa tuntua, että hän voi toipua hengellisesti ilman apua. Se on kuitenkin typerää järkeilyä. Hän saattaa kyllä olla häpeissään tapahtuneen vuoksi, mutta se, että hankit apua, saattaa hyvinkin pelastaa hänen henkensä (Jaakobin kirje 5:15).

Älä siksi pelkää puhua, jos ystäväsi on tehnyt väärin. Hankkimalla hänelle apua osoitat uskollisuutta Jehova Jumalaa ja ystävääsi kohtaan, ja hän saattaa jonain päivänä olla sinulle kiitollinen siitä, että rakkaudellisesti puutuit asiaan.

Lisää Nuoret kysyvät -palstan kirjoituksia verkko-osoitteessa www.watchtower.org/ypfi

[Alaviitteet]

MIETITTÄVÄKSI

▪ Miten ystävän väärinteosta kertominen on todiste uskollisuudesta häntä kohtaan?

▪ Keiden Raamatun henkilöiden uskollisuutta ystävää kohtaan koeteltiin? Mitä heistä voi oppia?

[Kuva s. 20]

Jos ystävä on astunut harhaan kristilliseltä polulta, sinun on varmistettava, että hän saa apua.