Loppuuko meiltä vesi?

Uzbekit sanovat, että ”jos vesi loppuu, loppuu elämäkin”. Joidenkin asiantuntijoiden korvissa nuo sanat saattavat kuulostaa enemmän ennustukselta kuin sanonnalta. Puutteellinen jätevesien käsittely ja saastunut vesi aiheuttavat joka vuosi parin miljoonan ihmisen kuoleman, ja heistä 90 prosenttia on lapsia.

MITEN sinä saat vettä? Avaatko vain hanan, ja vesi valuu sen suusta? Vai asutko maassa, missä veden saamiseksi kävellään hyvän matkaa, odotellaan jonossa ja kannetaan sitten raskas astia tuota arvokasta nestettä takaisin kotiin? Meneekö sinulta päivittäin useita tunteja pelkästään ruoanlaitto- ja pesuveden hakemiseen? Monissa maissa veden saanti on näin vaikeaa. Vesipulaa käsittelevässä kirjassaan Diane Raines Ward sanoo, että 40 prosenttia maailman väestöstä ”kantaa veden kaivoista, joista, lammikoista tai lätäköistä kotinsa ulkopuolelta” (Water Wars—Drought, Flood, Folly, and the Politics of Thirst). Joissakin maissa naisilta saattaa kulua jopa kuusi tuntia, kun he hakevat perheelleen vettä ja kantavat sen kotiin astioissa, jotka täytenä painavat parikymmentä kiloa.

Vesipulaan ja jätehuoltoon liittyvä kriisi vaikuttaa merkittävästi yli kolmannekseen maailman väestöstä. Ongelma on erityisen paha Afrikassa, missä kuudella ihmisellä kymmenestä ei ole edes kunnollista käymälää. Tämä merkitsee Maailman terveysjärjestön raportin mukaan sitä, että ulosteissa olevat bakteerit, virukset ja loiset pääsevät leviämään vesilähteisiin, maaperään ja ruokatarvikkeisiin. Raportissa todetaan, että tämä puolestaan on ”yksi suurimmista syistä ripulitauteihin, jotka ovat lasten toiseksi  yleisin kuolinsyy kehitysmaissa, ja lisäksi se edistää muiden tavallisten sairauksien kuten koleran, halkiomatotaudin ja trakooman leviämistä”.

Vettä on sanottu nestemäiseksi kullaksi ja 2000-luvun öljyksi. Silti kansat tuhlaavat tätä arvokasta hyödykettä siinä mitassa, että tärkeimmissä joissa ei pian ole enää mitään, mikä valuisi mereen asti. Viljelmien kastelu ja haihtuminen vaativat niin suuren veron, että kuivuus uhkaa joitakin suuria jokia, kuten Coloradoa Yhdysvaltojen länsiosassa, Jangtsea Kiinassa, Industa Pakistanissa, Gangesia Intiassa ja Niiliä Egyptissä. Miten tätä kriisiä on yritetty lievittää? Mikä on pysyvä ratkaisu?

[Tekstiruutu/Kuva s. 3]

VEDET HUPENEVAT

▪ ”Keski-Aasiassa sijaitseva Araljärvi oli vuonna 1960 maapallon neljänneksi suurin järvi. Vuoteen 2007 mennessä se oli kutistunut kymmenesosaan alkuperäisestä koostaan.” (Scientific American.)

▪ Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla sijaitsevat Isotjärvet – Erie, Huron, Michigan, Ontario ja Yläjärvi – supistuvat ”hälyttävää vauhtia” (The Globe and Mail).

▪ Australiassa Deniliquinissa sijaitseva mylly tuotti aikoinaan riisiä 20 miljoonan ihmisen tarpeisiin. Nyt riisisato on pienentynyt 98 prosenttia, ja mylly suljettiin joulukuussa 2007. Syynä oli ”kuusi pitkää kuivuuden vuotta”. (The New York Times.)

[Kuva]

Araljärven kuivalle pohjalle jäänyt alus.

[Lähdemerkintä]

© Marcus Rose/Insight/Panos Pictures

[Tekstiruutu/Kartat s. 4]

JOET KUIVUVAT

”Afrikassa sijaitseva Tšadjärvi oli ennen maamerkkinä maapalloa kiertäville astronauteille, mutta nyt sitä on vaikea erottaa avaruudesta käsin. – – järvi on kutistunut 95 prosenttia sitten 1960-luvun. Kasteluvesien tarve on alueella kasvanut jyrkästi, ja se on johtanut siihen, että joet, joista järvi saa vetensä, ovat kuivumassa. Tšadjärvi saattaa pian kadota kokonaan, ja sen sijainti jää arvoitukseksi tuleville polville.” (Lester R. Brown, Plan B 2.0—Rescuing a Planet Under Stress and a Civilization in Trouble.)

[Kartat]

(Ks. painettu julkaisu)

■ Vettä

☒ Kasvillisuutta

□ Maata

1963

NIGER

TŠAD

Tšadjärvi

NIGERIA

KAMERUN

2007

NIGER

TŠAD

Tšadjärvi

NIGERIA

KAMERUN

[Kuvalähde]

NASA/U.S. Geological Survey