Kohti tavoitteita lukihäiriöstä huolimatta

Kertonut Michael Henborg

Minulla on lukihäiriö eli dysleksia, samoin isällä, äidillä ja kolmella nuoremmalla veljelläni. Minun on vaikea lukea äidinkieltäni tanskaa, ja kouluaika oli todellista kamppailua. Olen kuitenkin saanut paljon apua ja kannustusta, varsinkin perheeltäni.

SUKUUMME kuuluu Jehovan todistajia neljässä polvessa, ja lukeminen, etenkin Raamatun ja sen tutkimiseen tarkoitettujen julkaisujen lukeminen, on aina ollut tärkeällä sijalla elämässämme. Lisäksi pikkuveljeni Flemming ja minä kävimme isän kanssa säännöllisesti sananpalveluksessa, mikä auttoi meitä tajuamaan selvästi hyvän luku- ja kirjoitustaidon merkityksen.

Luin jo lapsena jokaisen Vartiotorni- ja Herätkää!-lehden, vaikka yhden lehden lukemiseen saattoi kulua jopa 15 tuntia. Lisäksi otin tavoitteekseni lukea koko Raamatun. Liityin myös teokraattiseen palveluskouluun, jota pidetään Jehovan todistajien seurakunnissa kautta maailman. Se valmentaa oppilaitaan lukemaan ja puhumaan hyvin ja pitämään puheita yleisön edessä. Kaikesta tästä on ollut minulle äärettömän paljon apua kamppaillessani lukihäiriön kanssa. En kuitenkaan osannut aavistaakaan, että kohtaisin vielä monia muitakin haasteita.

Englannin opiskelua

Vuonna 1988, kun olin 24-vuotias, aloin palvella tienraivaajana eli kokoaikaisena hyvän uutisen sananpalvelijana. Tanskassa on monia maahanmuuttajia, ja halusin kertoa Raamatun totuuksista heille. Mutta onnistuakseni siinä minun oli opeteltava englantia, mikä osoittautui hyvin vaikeaksi tehtäväksi. Sinnikkyyden ja yksityistuntien ansiosta edistyin kuitenkin vähitellen, ja aikanaan saatoin kertoa Jumalan valtakunnan hyvää uutista kotikaupunkini Kööpenhaminan englantia puhuville ulkomaalaisille. Tein tietenkin yhtenään kielivirheitä, mutten antanut sen lannistaa minua.

Englannin kielen taidon ansiosta saatoin palvella myös vapaaehtoisena Jehovan todistajien rakennushankkeissa eri maissa. Minut lähetettiin ensin Kreikkaan, ja myöhemmin olin rakentamassa Madridin haaratoimistoa.

Halusin laajentaa palvelustani, joten anoin Jehovan todistajien järjestämään palvelijoiden valmennuskouluun. Tämä kahdeksanviikkoinen koulu antaa erikoisvalmennusta naimattomille kristityille miehille, jotka tahtovat palvella siellä, missä hyvän uutisen julistajia tarvitaan enemmän (Markus 13:10). Sain kutsun Ruotsissa pidettävälle englanninkieliselle kurssille.

Kurssi alkoi 1. syyskuuta 1994. Halusin valmistautua hyvin, joten opiskelin englantia neljä tuntia päivässä noin kahdeksan kuukauden ajan ja siirryin englanninkieliseen seurakuntaan. Kun koulu alkoi, en antanut lukihäiriön haitata opiskelua. Esimerkiksi monesti, kun opettaja esitti kysymyksen, viittasin, vaikken ollut aina varma, osaisinko käyttää oikeita sanoja. Valmistuttuani minut määrättiin  tienraivaajaksi Kööpenhaminaan. Englannin opiskelu oli todellinen haaste, mutta vielä suurempi haaste oli edessäpäin.

Tavoitteena tamilin taito

Joulukuussa 1995 sain siirron tamilinkieliseen seurakuntaan, joka toimi Herningin kaupungissa Tanskassa. Ajattelin, että tamili on varmasti maailman vaikeimpia kieliä. Siinä on 31 kirjainta, ja lisäksi joidenkin konsonanttien ja vokaalien yhdistelmät luetaan omiksi kirjaimikseen, joten kielessä on kaikkiaan lähes 250 kirjainmerkkiä.

Aluksi seurakunnassa pitämäni puheet tulkattiin tanskasta tamiliksi. Viimein pidin puheen tamiliksi, mutta luulen, että kukaan ei ymmärtänyt siitä mitään. Kaikki kuuntelivat kuitenkin kunnioittavasti – tosin jotkut näyttivät hieman huvittuneilta. Nopeuttaakseni oppimista päätin muuttaa Sri Lankaan, sillä siellä tamilin puhujia olisi miljoonia.

Saavuin Sri Lankaan lokakuussa 1996. Maassa riehui tuolloin sisällissota. Asuin jonkin aikaa Vavuniyan kaupungissa, joka sijaitsi taistelevien osapuolten raja-alueella. Paikalliset todistajat olivat aineellisesti köyhiä, mutta heidän rakkautensa ja vieraanvaraisuutensa oli ylitsevuotavaa, ja he yrittivät kovasti opettaa minulle tamilia. Muihin ihmisiin teki vaikutuksen se, että minä, seudun ainoa länsimaalainen, yritin puhua heidän kieltään. Sikäläisten arvostavan ja nöyrän asenteen vuoksi minun oli helpompi kertoa heille Raamatun sanomaa.

Tammikuussa 1997 jouduin palaamaan Tanskaan. Seuraavana vuonna avioiduin tienraivaajana palvelevan Camillan kanssa. Kaipasin takaisin Sri Lankaan, ja niinpä joulukuussa 1999 Camilla ja minä matkustimme sinne yhdessä. Pian johdimme useita raamatuntutkisteluja, myös kokonaisille perheille, ja olimme paikallisten todistajien mukana heidän tutkisteluissaan. Uppouduimme täysin sananpalvelukseen ja saimme samalla kunnon kielikylpyjä.

Maaliskuussa 2000 meidän oli palattava Tanskaan. Tuntui hyvin vaikealta jättää srilankalaiset todistajat ja tutkisteluoppilaat, sillä olimme kiintyneet heihin syvästi. Edessämme oli kuitenkin lisää työtä, muun muassa vielä yhden uuden kielen opetteleminen!

Latviaa lukemaan

Toukokuussa 2002, kun olimme olleet naimisissa neljä vuotta, saimme kutsun lähetystyöhön Latviaan. Camilla oppi latvian kielen nopeasti ja pystyi keskustelemaan ihmisten  kanssa jo kuuden viikon jälkeen. Minulla ei mennyt yhtä hyvin. Vielä nytkin tuntuu, että olen edistynyt vain vähän kaikesta saamastani avusta huolimatta. Olen kuitenkin päättänyt olla antamatta periksi. *

Camilla on minulle erinomainen tuki, ja me molemmat nautimme lähetyspalveluksesta. Olemme saaneet tutkia Raamattua monien arvostavien latvialaisten kanssa. Kun unohdan sanoja tai teen kielioppivirheitä, paikalliset todistajat ja tutkisteluoppilaat yrittävät kärsivällisesti ymmärtää ja auttaa minua. Se lisää varmuuttani ollessani palveluksessa ja myös pitäessäni puheita seurakunnan kokouksissa.

Mikä oikein on saanut minut ottamaan vastaan haasteen opetella vieraita kieliä, vaikka se on niin kovin vaikeaa? Sanalla sanoen rakkaus – ei niinkään kieliin vaan ihmisiin. On suurenmoista auttaa jotakuta tuntemaan tosi Jumala Jehova ja pääsemään lähelle häntä. Ja kuten monet lähetystyöntekijät ovat kerta toisensa jälkeen voineet todeta, tuo tavoite saavutetaan parhaiten puhumalla ihmisille heidän äidinkieltään, jolloin sanoma voi koskettaa heidän sydäntään.

Vaimoni ja minä olemme vuosien kuluessa saaneet auttaa useita ihmisiä hankkimaan Raamatun totuuden täsmällistä tuntemusta. Emme kuitenkaan voi ottaa tästä kunniaa itsellemme. Kiitos hyvistä tuloksista kuuluu Jehovalle. Me vain istutamme ja kastelemme Raamatun totuuden siemeniä, mutta Jumala saa ne kasvamaan (1. Korinttilaisille 3:6).

Haittakin voi olla eduksi

Lukihäiriö on ollut minulle haitta, mutta siitä on ollut myös etua. Esimerkiksi kun pidän puheita seurakunnassa, en käytä paljonkaan muistiinpanoja, minkä ansiosta voin säilyttää helpommin katsekontaktin kuulijoihin. Käytän myös paljon kuvauksia, jotka on suhteellisen helppo muistaa. Lukihäiriö on siis osaltaan auttanut minua kehittämään opetustaitoani.

Kristitty apostoli Paavali kirjoitti: ”Jumala valitsi sen, mikä maailmassa on heikkoa, saattaakseen sen, mikä on voimakasta, häpeään.” (1. Korinttilaisille 1:27.) Lukihäiriö on tosiaan tehnyt minusta jossain mielessä ”heikon”. Mutta kuten minä ja monet muut olemme huomanneet, Jehova voi enemmän kuin korvata puutteemme. Meidän täytyy vain asettaa järkeviä tavoitteita, pitää odotukset kohtuullisina, rukoilla Jumalalta pyhää henkeä ja tehdä parhaamme.

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 22]

LUKIHÄIRIÖ LYHYESTI

Määritelmä. Lukihäiriön vierasperäinen nimi dysleksia tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa ’puutteellista puhetta’. Häiriö on luonteeltaan pysyvä. Sillä tarkoitetaan kieleen liittyviä vaikeuksia, erityisesti lukemisen vaikeutta. Lukihäiriöstä kärsivillä on usein vaikeuksia ymmärtää kirjainten ja niitä vastaavien äänteiden välisiä suhteita. Häiriö voi kuitenkin ilmetä eri ihmisillä eri tavoin.

Syy. Lukihäiriön pohjimmainen syy on hämärän peitossa, vaikkakin perintötekijöillä tiedetään olevan osuutta asiaan. Tutkimuksissa on saatu viitteitä aivojen kehityksen ja toiminnan poikkeavuudesta, mutta lukihäiriö ei liity älykkyyteen eikä johdu siitä, että ihminen olisi haluton oppimaan. Lukihäiriöiset ovat usein lahjakkaita ei-kielellisiä taitoja vaativilla alueilla.

Hoito. Lukihäiriön varhainen toteaminen on tärkeää. Kielellisiä taitoja voidaan kehittää tehokkaasti käyttämällä useita aisteja, etenkin kuulo-, näkö- ja kosketusaistia. Monet lukihäiriöiset oppilaat tarvitsevat henkilökohtaista apua voidakseen edetä omaan tahtiinsa, ja he saattavat kaivata myös henkistä tukea kouluvaikeuksien vuoksi. Hyvän erityisopetuksen ja oman uutteruuden ansiosta he voivat oppia lukemaan ja kirjoittamaan hyvin. *

[Alaviite]

[Kuva s. 23]

Srilankalaistodistajan kanssa

[Kuva s. 23]

Camillan kanssa Latviassa