Suunnittelun tulos?

Kalmarin leuat

▪ Kalmarin leuat ovat hämmentäneet tutkijoita. Miten täysin luuttomaan ruumiiseen voi kiinnittyä näin kova rakenne? Miksi kova kudos ei hankaa pehmeää kudosta tai vahingoita sitä muulla tavoin?

Mieti: Kalmarin leuat ovat kärjestä kovat mutta tyvestä pehmeät. Ne koostuvat kitiinistä, vedestä ja proteiinista, ja ne tihenevät asteittain tyvestä kärkeen niin, että eläimen käyttäessä leukojaan hankausta ei synny.

Professori Frank Zok Kalifornian yliopistosta sanoo, että kalmarin leukoja tutkimalla insinöörit voisivat ”saada mullistavia ideoita siitä, miten yhdistää eri materiaaleja toisiinsa kaikenlaisissa sovelluksissa”. Yksi mahdollinen sovellus voisi olla raajaproteesit. Niin ikään Kalifornian yliopistossa toimiva tutkija Ali Miserez elättelee toiveita siitä, että onnistuttaisiin valmistamaan ”kokoproteesi, jonka kemiallinen koostumus jäljittelisi kalmarin leukojen koostumusta, niin että se olisi toisesta päästä joustavaa kuin rusto” ja toisesta päästä ”erittäin kovaa ja kulutusta kestävää”.

Mitä ajattelet? Ovatko kalmarin pehmeästä tyvestä kärkeä kohti kovenevat leuat sattuman seurausta vai suunnittelun tulos?

[Kuvien lähdemerkinnät s. 9]

© Richard Herrmann/SeaPics.com

© Bob Cranston/SeaPics.com