Raamatun näkökanta

Tulisiko seurakunta jakaa pappeihin ja maallikoihin?

Korkea-arvoinen, isä, pyhä isä, mestari, korkeasti siunattu, hänen ylhäisyytensä, hänen pyhyytensä, korkeasti pyhitetty. Näillä arvonimillä papisto erotetaan joissakin uskontokunnissa maallikoista. Tällainen jaottelu on hyvin yleistä, mutta onko se lähtöisin Jumalasta, vai onko kyseessä ihmisten perinne? Mikä vielä tärkeämpää, hyväksyykö Jumala sen?

”UUDESTA TESTAMENTISTA ja varhaiselta apostoliselta ajalta ei löydy mainintaa papistosta tai maallikoista”, kirjoittaa teologian professori Cletus Wessels. Hakuteoksessa The Encyclopedia of Christianity sanotaan: ”Vähitellen syntyi erillinen papisto, joka toimi kirkon viroissa, ja loput olivat maallikoita – – ’tavallisia’ kirkon jäseniä alettiin nyt pitää epäpätevänä massana.” Tämä jako tuli selväksi vasta kolmannella vuosisadalla eli yli kaksisataa vuotta Jeesuksen Kristuksen ajan jälkeen.

Vaikka jako pappeihin ja maallikoihin ei perustu Jeesuksen apostolien ja muiden varhaiskristittyjen antamaan malliin, onko se kuitenkaan väärin? Raamatun mukaan on. Mietihän seuraavia syitä.

”Te kaikki olette veljiä”

Jumalan sanassa sanotaan, että kaikki kristityt ovat Jumalan palvelijoita eikä kukaan ole toisen ylä- tai alapuolella (2. Korinttilaisille 3:5, 6). Varhaiskristittyjen keskuudessa ”oli hyvin selvä luokattomuuden vaatimus”, sanoo uskonnosta kirjoittava Alexandre Faivre. Tämä ”luokattomuus” on sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jeesus sanoi seuraajilleen: ”Te kaikki olette veljiä.” (Matteus 23:8.)

Hengellisesti kypsät miehet palvelivat tietysti valvojina, joiden tehtäviin kuului paimentaminen ja opettaminen (Apostolien teot 20:28). He eivät kuitenkaan olleet palkallisia pappeja vaan yleensä tavallisia työtä tekeviä miehiä – aviomiehiä ja isiä. He eivät myöskään pätevöityneet valvojiksi opiskelemalla pappisseminaareissa vaan tutkimalla huolellisesti Jumalan sanaa ja kehittämällä Jumalan vaatimia hengellisiä ominaisuuksia. Tällainen mies on muun muassa ”kohtuullinen tavoissaan, tervemielinen, järjestystä noudattava, vieraanvarainen, pätevä opettamaan, – – järkevä, ei riidanhaluinen, ei rahaa rakastava” ja hän ”johtaa hyvin omaa huonekuntaansa” (1. Timoteukselle 3:1–7).

Miksi on viisasta pitää kiinni Raamatun opetuksesta

Raamatussa sanotaan: ”Älä mene yli sen, mikä on kirjoitettu.” (1. Korinttilaisille 4:6.) Kun ihmiset eivät välitä tästä Jumalan henkeyttämästä neuvosta, seurauksena on yleensä hengellistä vahinkoa, mikä pitää paikkansa myös jaottelusta pappeihin ja maallikoihin. Miksi voidaan sanoa näin? Seuraavassa kuusi syytä.

1. Pappien erottaminen omaksi luokakseen antaa ymmärtää, että Jumalan palvelemiseen tarvitaan erityinen kutsumus. Raamatussa sanotaan kuitenkin, että kaikkien tosi kristittyjen tulisi palvella Jumalaa ja ylistää hänen nimeään (Roomalaisille 10:9, 10). Mitä taas seurakunnan palvelemiseen tulee, siinä kannustetaan kaikkia kristittyjä miehiä tavoittelemaan vastuutehtäviä, kuten on tapana Jehovan todistajien keskuudessa (1. Timoteukselle 3:1).

2. Jako pappeihin ja maallikoihin korottaa pappisluokkaan kuuluvat korkeampaan asemaan, mistä imartelevat arvonimet ovat todisteena. Jeesus sanoi kuitenkin: ”Joka käyttäytyy  vähäisempänä teidän kaikkien keskuudessa, se on suuri.” (Luukas 9:48.) Hän kielsikin seuraajiaan ottamasta käyttöön uskonnollisia arvonimiä (Matteus 23:8–12).

3. Palkattu papisto voi tulla raskaaksi taloudelliseksi taakaksi maallikoille, varsinkin jos se elää tuhlailevasti. Kristityt valvojat taas huolehtivat itse taloudellisista tarpeistaan tekemällä tavallista ansiotyötä, ja näin he näyttävät hyvää esimerkkiä toisille (Apostolien teot 18:1–3; 20:33, 34; 2. Tessalonikalaisille 3:7–10). *

4. Koska papit saattavat olla riippuvaisia toisten taloudellisesta tuesta, he voivat tuntea kiusausta vesittää Raamatun sanomaa miellyttääkseen seurakuntansa jäseniä. Raamatussa onkin ennustettu, että näin tulisi tapahtumaan: ”Tulee olemaan ajanjakso, jolloin he eivät kestä terveellistä opetusta, vaan omien halujensa mukaan haalivat itselleen opettajia kutkuttamaan heidän korviaan.” (2. Timoteukselle 4:3.)

5. Jako pappeihin ja maallikoihin saa maallikot usein jättämään uskonnonharjoituksen pappien vastuulle ja ajattelemaan, että heille itselleen riittää viikoittainen jumalanpalveluksissa käyminen. Kaikkien kristittyjen on kuitenkin oltava tietoisia hengellisestä tarpeestaan ja tutkittava huolellisesti Raamattua (Matteus 4:4; 5:3).

6. Kun maallikoilla ei ole tietoa Raamatusta, papit voivat helposti johtaa heitä harhaan tai jopa käyttää heitä hyväkseen. Historiassa on monia esimerkkejä tällaisista väärinkäytöksistä. * (Apostolien teot 20:29, 30.)

Jehovan todistajat pyrkivät seuraamaan tarkasti Raamatussa esitettyä mallia, ja siksi heidän keskuudessaan ei ole pappisluokkaa. Sen sijaan palkattomat hengelliset paimenet ja opettajat palvelevat halukkaasti Jumalan laumaa. Voit todeta tämän omin silmin paikallisessa valtakunnansalissa.

[Alaviitteet]

OLETKO MIETTINYT?

▪ Miten kaikkien Jumalan palvojien tulisi suhtautua toisiinsa? (Matteus 23:8.)

▪ Mitä kristityiltä miehiltä vaaditaan, jotta he olisivat päteviä palvelemaan seurakunnan valvojina? (1. Timoteukselle 3:1–7.)

▪ Miksi jaolla papistoon ja maallikoihin ei ole Jumalan siunausta? (1. Korinttilaisille 4:6.)

[Huomioteksti s. 23]

Toisin kuin papit Jeesus käyttäytyi vähäisempänä toisten keskuudessa.