Maatalouden kehitys on muuttanut maailmaa

MITEN hankit ruokasi? Ostatko sen kaupasta vai kasvatatko itse? Vielä jokin aika sitten suurin osa ihmisistä viljeli itse oman ruokansa, mutta nykyään joissakin teollistuneissa maissa vain joka viideskymmenes työskentelee maatalouden parissa. Miten tällainen muutos on tapahtunut?

Maanviljelyn tehokkuudessa alkoi pikkuhiljaa tapahtua parannuksia, joiden tahti on jatkuvasti kiihtynyt. Jokainen askel on aiheuttanut traumaattisia muutoksia miljoonien perheitten elämässä, ja kehityskulku jatkuu edelleen kautta maailman. Katsaus siihen, miten maanviljelyn edistysaskeleet ovat vaikuttaneet ihmisiin, voi auttaa ymmärtämään paremmin nykyajan maailmaa.

Vallankumous lähtee liikkeelle

Yllättävää kyllä yksi suurimmista askeleista pois omavaraistaloudesta Euroopassa oli länkien käytön leviäminen 1100-luvulla. Niiden ansiosta hevosella ei ollut vaaraa kuristua valjaisiin ja se pystyi vetämään taakkoja voimakkaammin, nopeammin ja pitempään kuin härät, joita aiemmin käytettiin. Hevosten ansiosta maanviljelijät saattoivat parantaa tilansa tuottoa. He pystyivät esimerkiksi kyntämään rautaisilla auroilla maata, jota aiemmin oli ollut mahdotonta viljellä. Toinen varhainen edistysaskel oli se, että alettiin viljellä papua, hernettä, apilaa, sinimailasta ja muita kasveja, jotka sitovat typpeä ja parantavat siten maaperää. Ravinteikkaammasta maaperästä saatiin runsaampia satoja.

Jo näiden parannusten myötä jotkut maanviljelijät saivat niin suuria satoja, että ruokaa liikeni myytäväksikin. Tämä johti kaupunkien kasvuun, sillä niissä ihmiset ostivat ruokansa ja työskentelivät käsityöläisinä ja kauppiaina. Tämän kehityksen ansiosta rikastuneiden porvarien ja maanviljelijöiden joukosta tulivat ensimmäisten maatalouskoneiden keksijät.

Vuoden 1700 korvilla englantilainen maanviljelijä Jethro Tull keksi hevosvetoisen rivikylvökoneen. Se korvasi käsinkylvön, jossa siemeniä meni hukkaan. Vuonna 1831 Cyrus McCormick suunnitteli Yhdysvalloissa hevosen vetämän mekaanisen elonkorjuukoneen, jolla viljaa voitiin korjata viisi kertaa nopeammin kuin viikatteen  avulla. Lisäksi näihin aikoihin kauppiaat alkoivat tuoda Eurooppaan lannoitteita Etelä-Amerikan länsirannikolta. Koneiden ja lannoitteiden käyttö sai aikaan valtavan kasvun maatilojen tuotossa. Miten se vaikutti ihmisiin?

Maanviljelyn kehittyminen mahdollisti teollisen vallankumouksen, sillä sen ansiosta kaupungeissa riitti runsaasti halpaa ruokaa. Vallankumous tapahtui ensin Britanniassa suunnilleen vuosina 1750–1850. Tuhansien perheiden oli muutettava teollisuuskaupunkeihin työskentelemään hiilikaivoksissa, rautasulatoissa, telakoilla sekä kehräämöissä ja kutomoissa. Vaihtoehtoja ei ollut. Pienviljelijät saivat yhä vähemmän rahaa tuotteistaan, eikä heillä ollut varaa ottaa käyttöön uusia tuottavampia viljelymenetelmiä. Niinpä he eivät pystyneet maksamaan vuokriaan, ja heidän oli jätettävä maatilansa ja muutettava kaupunkien ahtaisiin slummeihin, joissa sairaudet levisivät. Perheet eivät voineet enää työskennellä yhdessä maatilalla, vaan miesten oli tehtävä työtä kodin ulkopuolella. Jopa lapset tekivät pitkää päivää tehtaissa. Pian samanlaisia muutoksia tapahtui muissakin maissa.

Tieteen edistysaskeleet tuovat lisää muutoksia

1800-luvun puoliväliin tultaessa jotkin maat olivat niin vauraita, että ne saattoivat rahoittaa maatalouden tieteellistä tutkimusta. Tästä käynnistyi muutosten sarja, joka on jatkunut aina meidän päiviimme asti. Esimerkiksi perinnöllisyyttä tutkimalla kehitettiin kasvilajikkeita, jotka olivat satoisampia ja vastuskykyisempiä taudeille. Tutkijat selvittivät myös tarkalleen, missä suhteessa tietyt viljelykasvit tarvitsivat nitraatteja ja fosfaatteja erilaisissa maaperissä. Aiemmin rikkaruohojen kitkentä piti maaseudun työväen kiireisenä koko kasvukauden, mutta kun kehitettiin rikkaruohojen kasvua hidastavia torjunta-aineita, monet menettivät työnsä. Myös madot sekä kärsäkkäät ja muut hyönteiset ovat viljelijän vanhoja vihollisia, mutta nykyään farmarin arsenaalista löytyy kemikaaleja miltei minkä tahansa tuholaisen hävittämiseen. *

Karjatilallistenkin elämä on muuttunut. Lypsyrobottien ja tietokoneohjattujen ruokintalaitteiden avulla yksi karjankasvattaja voi apulaisen kanssa pitää huolta jopa 200 lehmästä. Vasikat ja porsaat saadaan myös lihomaan nopeammin kuin koskaan ennen, kun ne kasvatetaan sisätiloissa eikä ulkona laitumella, jolloin niiden elinympäristön lämpötilaa ja ruokavaliota voidaan säädellä.

Tieteellisiä tutkimustuloksia hyödyntävän maatalouden saavutukset ovat usein olleet huomattavia. Joillakin maatiloilla tuotanto työntekijää kohden on kasvanut sata- tai jopa tuhatkertaiseksi esiteolliseen aikaan verrattuna. Miten nämä muutokset ovat vaikuttaneet ihmisten elämään?

Muutoksia elämäntavassa

Monissa paikoissa koneet ovat muuttaneet maanviljelijöiden elämäntapaa. Useimpien maataloustyöntekijöiden täytyy hallita monimutkaisten teknisten laitteiden käyttö ja huolto. He työskentelevät yhä enemmän yksin. Kaukana ovat päivät, jolloin kylväminen, kitkeminen ja elonkorjuu olivat tiivistä ryhmätyötä.

Monissa maissa on syntynyt uudenlainen viljelijätyyppi: pitkälle koulutettu liikemies, joka on erikoistunut muutaman tai vain yhden maataloustuotteen massatuotantoon. Hänen on sijoitettava paljon rahaa maahan, rakennuksiin ja koneisiin. Hän ei silti suinkaan ole itsenäinen. Jättimäiset elintarvikkeita jalostavat yritykset ja supermarkettiketjut sanelevat paitsi hänen tuotteidensa hinnat myös sen, mitä lajiketta, kokoa ja väriä niiden on oltava. Maatalousinsinöörit suunnittelevat hänen tuotantojärjestelmänsä, ja erikoistuneet yritykset toimittavat lannoitteita, torjunta-aineita ja hybridisiemeniä, jotka soveltuvat juuri hänen maatilansa olosuhteisiin. Maanviljelijän menetelmät ovat muuttuneet paljon hänen esi-isiensä päivistä, mutta vieläkään hänen elämänsä ei ole helppoa. Lisäksi joitakuita huolestuttaa se, millaista haittaa jotkin menetelmät mahdollisesti aiheuttavat.

Yhä suuria vaikeuksia

Vauraissa maissa monet maanviljelijät joutuvat yhä jättämään maansa, koska he eivät pysty kilpailemaan suurten maatalousyritysten kanssa. Jotkut pystyvät pitämään kiinni tuosta elämäntavasta, johon ovat kiintyneet, vain laajentamalla toimintaansa vapaa-ajan palveluiden tuottamiseen. He saattavat tarjota maatilamajoitusta,  avata mailleen leirintäalueita tai golfkenttiä tai harjoittaa käsityöläisammatteja. Toiset keskittyvät erityistuotteisiin ja alkavat viljellä luomutuotteita ja kukkia tai kasvattaa strutseja tai laamoja.

Myös köyhemmissä maissa, joissa kenties jopa 80 prosenttia väestöstä saa elantonsa maasta, monet kotitarveviljelijät joutuvat rajujen muutosten jalkoihin. Teollisia menetelmiä käyttävät monikansalliset yhtiöt hankkivat ehkä suurimman osan parhaista maista ja viljelevät niitä kaukaisten markkinoiden tarpeisiin. Pienviljelijät, joilla on vain vähän tai ei lainkaan koneita, joutuvat usein työskentelemään karuilla tai pienillä maapaloilla saadakseen elätettyä perheensä.

Monissa maissa nykyään tapahtuva voimakas muuttoliike kylistä kaupunkeihin on satoja vuosia sitten alkaneen tapahtumasarjan seurausta. Muutos maalaiselämästä urbaaniin elämäntapaan hyödyttää toisia ja aiheuttaa vaikeuksia toisille. Vain harvat jos mitkään hallitukset ovat antaneet muutosten kiusaamille ihmisille tehokasta ja myötätuntoista apua. Ihmiskunta tosiaan tarvitsee Jumalan valtakuntaa, jonka alaisuudessa ihmiset tulevat oppimaan paremman elämäntavan (Jesaja 9:6).

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 23]

KAKSI TAPAA VILJELLÄ

Eusebio elää Andeilla. Hän harjoittaa maanviljelyä, ja hänellä on 14 nautaa. ”Niillä kaikilla on nimet”, hän sanoo. ”Pidän maanviljelystä. Kasvatamme itse kaikki vihanneksemme. Vaimoni ja minä autamme naapureita kyntämisessä ja korjaamisessa, ja he auttavat meitä. Kellään meistä ei ole koneita. Kynnämme härillä, ja jyrkillä rinteillä käännämme maata käsivoimin.

Erään kerran suurin osa karjastamme kuoli sairauteen. Sen jälkeen kävin lyhyen eläinlääketieteen kurssin. Siitä pitäen taudit eivät ole vieneet meiltä yhtään eläintä, ja olen voinut olla avuksi myös naapureiden eläinten hoidossa. Myymme juustoa kylän torilla, mutta emme tienaa paljoa. Kuitenkin meillä on aina ollut ruokaa kuudelle lapsellemme.”

Richard viljelee yli 500 hehtaarin maa-aluetta Kanadan preeria-alueella. Hän työskentelee yksin muulloin paitsi kylvö- ja elonkorjuuaikaan, jolloin hänellä on yksi apulainen.

”Nykyään maanviljely rasittaa enemmän henkisesti kuin fyysisesti”, sanoo Richard. ”Sekä traktorissani että leikkuupuimurissani on ilmastoidut hytit, jotka suojaavat pölyltä ja hyönteisiltä. Minulla on yhdeksän metriä leveitä koneita, joilla voin kylvää tai korjata noin 65 hehtaarin alan päivässä. Olen kuitenkin täysin riippuvainen koneista, ja se aiheuttaa stressiä. Ajoittain koneet on korvattava uusilla, mihin tarvitsen luottoa. Se, pystynkö maksamaan velan takaisin, riippuu asioista, joihin en voi vaikuttaa: sademääristä, halloista, markkinahinnoista ja lainan koroista. Maatalouteen liittyvä stressi on aiheuttanut monille täkäläisille viljelijöille avio-ongelmia ja johtanut jopa itsemurhiin.”

[Kuva s. 21]

McCormickin vuonna 1831 suunnittelema kone, jonka avulla sadonkorjuu sujui viisi kertaa aiempaa nopeammin.

[Lähdemerkintä]

Wisconsin Historical Society, WHi-24854