Hajonnut perhe – avioeron vaikutus nuoriin

ASIANTUNTIJAT uskoivat olevansa oikeassa. ”Keskity omaan hyvinvointiisi”, he neuvoivat niitä, joilla oli avioliitossaan ongelmia, ja lisäsivät samaan hengenvetoon: ”Älä turhaan kanna huolta lapsista. He ovat mukautuvia. Heidän on helpompi sopeutua avioeroon kuin elää sellaisten vanhempien kanssa, jotka eivät tule toimeen keskenään.”

Joillakin perheneuvojilla, jotka aiemmin kehuivat kilvan avioeron etuja, on nyt toinen ääni kellossa. ”Avioero merkitsee sotaa”, he sanovat nyt. ”Kumpikaan osapuoli ei selviä vammoitta, eivät liioin lapset.”

Helpon eron myytti

Tästä tarinasta voisi tulla television suosituimpia komediasarjoja. Isä ja äiti eroavat. Äiti saa lasten huoltajuuden ja menee sitten naimisiin lesken kanssa, jolla on omia lapsia. Viikko toisensa jälkeen tämä epäsuhtainen perhe kohtaa yhä uusia uskomattomia pulmatilanteita, jotka selvitetään aina tasan 30 minuutissa nokkelalla huumorilla höystettynä.

Tällaisesta tilanteesta saadaan ehkä hauskaa televisioviihdettä, mutta tosielämässä avioerossa ei ole mitään koomista. Se on tuskallinen kokemus. ”Ero on oikeudellinen prosessi”, kirjoittaa M. Gary Neuman kirjassaan Emotional Infidelity. ”Joku haastaa toisen oikeuteen. Sillä hetkellä, jolloin hän tekee eropäätöksen, hän luopuu päätösvaltaisuudesta lapseensa liittyvissä asioissa. Hän luopuu myös päätösvallasta raha-asioidensa ja kenties jopa asuinpaikkansa suhteen. Sovittelussa riidat saadaan ehkä selvitettyä, ehkä ei. Lopulta ventovieras ihminen, tuomari, saattaa olla se, joka sanoo, kuinka usein eronnut saa nähdä lastaan ja minkä verran hän saa pitää rahoistaan. Valitettavasti tuo ventovieras ei ajattele aivan samalla tavoin kuin eronnut itse.”

Avioerossa ongelmat usein vain vaihtuvat toisiin ongelmiin. Kaikki asiat elämässä asuinjärjestelyistä taloudelliseen asemaan saattavat muuttua – eivätkä todennäköisesti parempaan suuntaan. Lisäksi ero vaikuttaa lapsiin.

 Eron vaikutus nuoriin

Avioero voi vaikuttaa musertavasti kaikenikäisiin lapsiin. Jotkut väittävät, että teini-ikäiset selviävät siitä paremmin, koska he ovat kypsempiä ja ovat muutenkin irtautumassa vanhemmistaan. Tutkijat näkevät asian kuitenkin toisin. He ovat havainneet, että juuri näistä samoista syistä ero voi sattua nuoriin kaikkein kovimmin. * Seuraavassa joitakin näkökulmia.

▪ Suunnistaessaan kohti aikuisuutta nuoret tuntevat itsensä hyvin epävarmoiksi, ehkä jopa suuremmassa määrin kuin lapsina. Älä anna heidän itsenäisen olemuksensa pettää sinua; he tarvitsevat vakaan perheen tuomaa turvallisuutta enemmän kuin koskaan.

▪ Juuri siinä vaiheessa, kun nuoret opettelevat solmimaan kypsiä ystävyyssuhteita, avioero opettaa heitä suhtautumaan skeptisesti esimerkiksi luottamukseen, uskollisuuteen ja rakkauteen. Aikuisina he saattavat välttää kaikkia läheisiä ihmissuhteita.

▪ Kaikenikäiset lapset tuovat yleensä tuskansa ilmi jollain tavalla, mutta teini-ikäisillä on suurempi todennäköisyys turvautua vaarallisiin keinoihin. He saattavat esimerkiksi käyttää alkoholia tai huumeita tai syyllistyä ilkitöihin tai rikoksiin.

Tämä ei tarkoita sitä, että eroavien vanhempien teini-ikäiset lapset olisivat tuomittuja epäonnistumaan ihmissuhteissaan tai muuten elämässään. He voivat onnistua, etenkin jos heillä on hyvä suhde kumpaankin vanhempaan. * On kuitenkin naiivia kuvitella, että ero olisi aina ”parempi lapsille” tai että se tekisi lopun puolisoiden välisistä jännitteistä. Jotkut ovat huomanneet, että he joutuvat olemaan tekemisissä ”sietämättömän” puolisonsa kanssa entistä enemmän eron jälkeen ja käsittelemään paljon vaikeampia asioita, kuten elatusmaksuja tai lasten huoltajuutta. Ero ei tällöin ratkaise perheen ongelmia, vaan ne siirtyvät ainoastaan toiselle areenalle.

Kolmas vaihtoehto

Entä jos avioliitossasi on ongelmia ja olet harkinnut eroa? Tässä kirjoituksessa on esitetty painavia syitä miettiä asiaa uudelleen. Ero ei ole mikään ihmelääke onnettomaan avioliittoon.

Tarkoituksena ei ole kuitenkaan sanoa, että huonoa liittoa olisi vain siedettävä. On olemassa vaihtoehto: jos liitossa on ongelmia, niiden selvittämiseksi voidaan työskennellä. Älä ajattele hätäisesti, että omat avio-ongelmasi ovat  korjaamattomia. Esitä itsellesi seuraavat kysymykset:

▪ Mitkä puolisoni ominaisuudet vetosivat minuun alun alkaen? Eikö hänellä edelleen ole niitä ainakin jossain määrin? (Sananlaskut 31:10, 29.)

▪ Voisinko saada avioitumista edeltävät tunteeni heräämään uudestaan? (Laulujen laulu 2:2; 4:7.)

▪ Miten itse voisin soveltaa sivuilla 3–9 olevia ehdotuksia huolimatta puolisoni toimintatavasta? (Roomalaisille 12:18.)

▪ Voinko selittää puolisolleni (puhumalla tai kirjoittamalla), millä tavoin toivoisin suhteemme paranevan? (Job 10:1.)

▪ Voisimmeko keskustella yhdessä jonkun kypsän ystävän kanssa, joka voisi auttaa meitä asettamaan realistisia tavoitteita liittomme parantamiseksi? (Sananlaskut 27:17.)

Raamatussa sanotaan: ”Terävänäköinen harkitsee askeleitaan.” (Sananlaskut 14:15.) Tämä periaate soveltuu paitsi puolison valinnassa myös silloin, kun mietitään, mitä kangertelevalle aviosuhteelle on tehtävissä. Kuten sivulla 9 todettiin, onnellisetkin perheet kohtaavat ongelmia, mutta ratkaisevaa on se, miten niitä käsitellään.

Kuvitellaanpa, että lähdet pitkälle automatkalle. Matkan varrella on odotettavissa huonoja kelejä, liikenneruuhkia, tiesulkuja ja muita vaikeuksia. Välillä voit jopa eksyä oikealta tieltä. Mitä teet ongelmien ilmaantuessa? Käännytkö ympäri ja palaat takaisin vai yritätkö keksiä keinon voittaa este ja jatkaa eteenpäin? Hääpäivänäsi aloitit matkan, jolla oli odotettavissa joitakin ongelmia, sillä Raamatussa sanotaan, että naimisiin menevillä on tiedossa ”tuskaa ja murhetta” (1. Korinttilaisille 7:28, The New English Bible). Kyse ei näin ollen olekaan siitä, ilmaantuuko ongelmia, vaan siitä, miten ne kohdataan, kun niitä ilmaantuu. Voitko löytää keinon voittaa este ja jatkaa eteenpäin? Yritätkö hankkia apua, vaikka sinusta tuntuisi siltä, että avioliittosi on umpikujassa? (Jaakobin kirje 5:14.)

Lähtöisin Jumalasta

Avioliitto on instituutiona lähtöisin Jumalasta, joten siihen ei pitäisi suhtautua kevyesti (1. Mooseksen kirja 2:24). Kun ongelmat tuntuvat ylipääsemättömiltä, olisi hyvä palauttaa mieleen näkökohdat, joita tarkasteltiin tässä kirjoituksessa.

1. Yritä sytyttää uudelleen se rakkaus, jota aiemmin tunsit (Laulujen laulu 8:6).

2. Mieti, mitä itse voit tehdä avioliittosi hyväksi, ja ryhdy sitten toimiin (Jaakobin kirje 1:22).

3. Kerro puolisollesi selvästi mutta kunnioittavasti joko kasvotusten tai kirjoittaen, millaiset parannukset liitossanne olisivat mielestäsi tarpeen (Job 7:11).

4. Pyydä apua. Sinun ei tarvitse pelastaa avioliittoasi yksin.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 19]

”TÄLLÄ KERRALLA AION ONNISTUA”

Tutkimukset ovat osoittaneet, että toinen avioliitto epäonnistuu useammin kuin ensimmäinen ja kolmannen liiton mahdollisuudet ovat vielä huonommat. M. Gary Neuman selittää yhtä syytä tähän kirjassaan Emotional Infidelity: ”Jos ensimmäisessä avioliitossa on vaikeuksia, se ei johdu pelkästään siitä, että olisi valinnut puolisonsa huonosti. Syytä saa hakea myös itsestään, koska itse aikoinaan rakastui tuohon ihmiseen. Yhdessä pariskunta on rakentanut kaiken sen, mitä heillä on, ja yhteisvaikutusta on myös se, mitä heiltä puuttuu.” Mihin tulokseen Neuman päätyy? ”On parempi hankkiutua eroon ongelmasta ja pitää puoliso kuin hankkiutua eroon puolisosta ja pitää ongelma.”

 [Tekstiruutu s. 21]

JOS AVIOLIITTO PÄÄTTYY

Raamatussa myönnetään, että äärimmäiset olosuhteet saattavat johtaa avioeroon. * Jos teidän perheessä on käynyt näin, miten voit auttaa teini-ikäisiä lapsia selviytymään tilanteesta?

Kerro tilanteesta nuorelle. Keskustelussa olisi parasta olla mukana molemmat vanhemmat, jos mahdollista. Kertokaa nuorelle, että eropäätös on lopullinen. Vakuuttakaa, ettei lapsi ole eroon syypää ja että kumpikin vanhempi rakastaa häntä edelleen.

Vetäydy taistelutantereelta; sota on ohi. Jotkut vanhemmat jatkavat kahinointia vielä pitkään eron jälkeen. Muuan asiantuntija kuvailee tällaista tilannetta sanoen, että puolisot ovat silloin ”laillisesti eronneet mutta henkisesti yhä sidoksissa toisiinsa. He ovat kuin taistelijoita, jotka eivät pysty solmimaan rauhaa.” Kun äiti ja isä näyttävät aina kahakoivan, nuori tuntee jäävänsä ilman heidän huomiotaan, ja lisäksi asetelma tarjoaa hänelle tilaisuuden yllyttää heidät toisiaan vastaan saadakseen oman tahtonsa läpi. Poika voi esimerkiksi kysyä äidiltään, miksei tämä anna hänen olla ulkona niin myöhään kuin hän haluaa, vaikka isä antaa. Jottei poika vain loikkaisi vihollisleiriin, äiti antaa periksi.

Anna nuoren puhua. Nuori voi luulla, että jos vanhempien keskinäinen rakkaus on sammunut, heidän rakkautensa häneenkin voi hiipua, tai että jos kerran vanhemmat saavat rikkoa sääntöjä, hänkin saa. Voit lievittää hänen pelkojaan tai oikaista hänen ajatteluaan, jos pidät huolta siitä, että hänellä on runsaasti tilaisuuksia puhua. Varo kuitenkin vaihtamasta rooleja ja etsimästä lapselta henkistä tukea. Hän on lapsesi, ei uskottusi.

Kannusta nuorta luomaan terve suhde entiseen puolisoosi. Avioliiton päättyminen ei merkitse vanhemmuuden päättymistä. Pahan puhuminen entisestä puolisosta aiheuttaa vahinkoa. Eräässä perhe-elämää käsittelevässä kirjassa sanotaan: ”Jos vanhemmat alkavat käyttää lapsia aseina avioerotaistelussa, he saavat niittää sitä, mitä kylvävät.” (Teens in Turmoil—A Path to Change for Parents, Adolescents, and Their Families.)

Pidä huolta itsestäsi. Tilanne voi ajoittain tuntua ylivoimaiselta, mutta älä luovuta. Säilytä hyvät rutiinit. Jos olet kristitty, pysy mukana hengellisessä toiminnassa. Se auttaa sinua ja lapsia säilyttämään tasapainon. (Psalmit 18:2; Matteus 28:19, 20; Heprealaisille 10:24, 25.)

[Alaviite]

[Kuva s. 20]

Pidä lujasti kiinni hääpäivänä antamastasi lupauksesta.

[Kuva s. 21]

Jos sinulla on entisen puolisosi kanssa yhteishuoltajuus, kannusta nuorta luomaan häneen hyvä suhde.