Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Miten oppisin tuntemaan vanhempani paremmin?

Miten oppisin tuntemaan vanhempani paremmin?

Nuoret kysyvät:

Miten oppisin tuntemaan vanhempani paremmin?

Jessica ja hänen vanhempansa ovat yhteisellä aterialla ystäviensä kanssa. Jossain vaiheessa yksi aikuisista sanoo Jessican äidille: ”Usko tai älä, mutta näin tässä yhtenä päivänä sen Richardin, jonka kanssa seurustelit lukiossa!”

Jessican haarukka kolahtaa pöydälle. Hän ei ole ikinä kuullutkaan kenestäkään Richardista!

”Äiti! Oletko seurustellut jonkun muunkin kuin isän kanssa?”

OLETKO sinä joskus kuullut vanhemmistasi jotain yllättävää? Jos olet, olet ehkä miettinyt, mitä kaikkea muuta sinulta on jäänyt kuulematta.

Miksi nuoret eivät useinkaan tiedä vanhemmistaan läheskään kaikkea? Mitä hyötyä voisi olla siitä, että oppii tuntemaan heitä paremmin, ja miten se voi onnistua?

Uusia puolia

Tietämättömyys voi toisinaan johtua siitä, että toinen vanhemmista asuu muualla. 22-vuotias Jacob * sanoo: ”Isä ja äiti erosivat, kun olin kahdeksanvuotias. Siitä lähtien olen nähnyt isää vain muutaman kerran vuodessa. Haluaisin tietää hänestä paljon enemmän.”

Vaikka olisitkin asunut vanhempiesi kanssa vuosikausia, he tuskin ovat kertoneet sinulle itsestään kaikkea. Heitä kuten meitä jokaista voivat joskus nolottaa menneisyydessä tehdyt virheet (Roomalaisille 3:23). Lisäksi he voivat pelätä, että jos he paljastavat niitä, et kunnioita heitä enää yhtä paljon tai saat rohkeutta ottaa itsellesi suurempia vapauksia.

Usein jonkin kertomatta jättämiseen on kuitenkin syynä se, että asia ei yksinkertaisesti ole tullut esiin. Cameron-niminen nuori mies sanoo: ”On ihmeellistä, että vaikka on elänyt vanhempiensa kanssa monia vuosia, heistä oppii aina jotain uutta!” Voisit tehdä aloitteen ja pyytää vanhempia kertomaan jotain itsestään. Mitä hyötyä siitä voi olla?

1. Vanhemmat luultavasti arvostavat kiinnostustasi. Epäilemättä vanhemmat ilahtuvat siitä, että olet kiinnostunut heidän elämästään. Kukaties he sen johdosta suhtautuvat vuorostaan empaattisemmin sinuun ja sinun tunteisiisi! (Matteus 7:12.)

2. Opit ymmärtämään paremmin vanhempiesi näkökulmaa. Oliko vanhemmillasi esimerkiksi aiemmin vähemmän aineellista? Se voi selittää, miksi he ovat nyt niin säästäväisiä, jopa liiaksikin sinun mielestäsi.

Vanhempien näkökulman ymmärtäminen voi olla eduksi. Nuori Cody sanoo: ”Kun opin tuntemaan isän ja äidin ajattelutapaa, pystyn jo ennen puhumista ottamaan huomioon, miten sanani vaikuttavat heihin.” (Sananlaskut 15:23.)

3. Sinun voi olla helpompi puhua omasta elämästäsi. ”Minun oli vaikea kertoa isälle pojasta, josta pidin”, kertoo 18-vuotias Bridgette. ”Mutta kun sitten avauduin hänelle, hän kertoi minulle omasta ensirakkaudestaan ja siitä, miten upealta se tuntui. Hän jopa kertoi, miten tuo tarina päättyi ja miten kauheaa se oli. Se rohkaisi minua puhumaan enemmän omasta tilanteestani.”

4. Voit oppia jotain. Vanhempiesi elämänkokemus voi auttaa sinua selviytymään omista pettymyksistäsi ja haasteistasi. 16-vuotias Joshua sanoo: ”Haluan tietää, miten isä ja äiti onnistuvat huolehtimaan ison perheen monista fyysisistä, tunneperäisistä ja hengellisistä tarpeista. Siitä voi varmasti oppia jotain tärkeää.” Raamatussa esitetäänkin kysymys: ”Eikö iäkkäiden joukossa ole viisautta ja päivien paljous tuo ymmärrystä?” (Job 12:12.)

Tee aloite

Mitä voit tehdä, jos haluat oppia tuntemaan vanhempasi paremmin? Seuraavassa on joitakin ehdotuksia.

Valitse oikea hetki. Tilanteen ei aina tarvitse olla sovittu; pyri pikemminkin vapaamuotoisiin keskusteluihin. Voisitte ehkä pelata jotain, puuhastella jonkin projektin parissa tai lähteä yhdessä kävelylle tai ajelulle. Edellä mainittu Cody sanoo: ”Meillä on ollut hyviä keskusteluja automatkoilla. On tietysti helpompi vain laittaa kuulokkeet korville tai ruveta nukkumaan, mutta olen huomannut, että keskustelun aloittaminen on aina vaivan arvoista!”

Esitä kysymyksiä. Vaikka hetki olisi oikea, äitisi tuskin muitta mutkitta kertoo sinulle ensi-ihastuksestaan eikä isäsi ehkä tule maininneeksi mitään siitä, miten hän ruttasi perheen auton. Ehkä he kuitenkin kertovat näistäkin asioista, jos vain kysyt. (Lisää ideoita  tekstiruudussa sivulla 12.)

Ole joustava. Usein vastaus yhteen kysymykseen johtaa uuteen tarinaan tai aiheeseen. Saattaisit silloin tuntea kiusausta johdattaa keskustelu takaisin alkuperäiseen aiheeseen, mutta vastusta tuota kiusausta. Tavoitteesihan ei ole vain kerätä tietoa vaan päästä lähemmäksi vanhempiasi, ja parhaita keinoja saavuttaa tämä päämäärä on puhua heitä kiinnostavista asioista (Filippiläisille 2:4).

Ole tarkkanäköinen. Sananlaskujen 20:5:ssä sanotaan: ”Ihmisen ajatukset ovat kuin syvässä kaivossa oleva vesi, mutta ymmärtäväinen voi ammentaa ne esiin.” (Today’s English Version.) Tarvitset ymmärtäväisyyttä eli tarkkanäköisyyttä erityisesti silloin kun yrität saada vanhempasi puhumaan arkaluontoisista aiheista. Esimerkiksi haluaisit ehkä tietää, mitä noloja virheitä isäsi on tehnyt sinun iässäsi ja miten hän toimisi nyt, jos olisi samassa tilanteessa. Mutta sen sijaan että menisit suoraan asiaan, voisit ensin sanoa: ”Haluaisitko kertoa minulle. . .”

Ole tahdikas. Kun vanhempasi kertovat itsestään, ole ”nopea kuulemaan, hidas puhumaan” (Jaakobin kirje 1:19). Älä missään tapauksessa naureskele heille tai pilkkaa heitä heidän kertomansa johdosta. Sellaiset huomautukset kuin ”en olisi kyllä ikinä uskonut sitä sinusta” tai ”no nyt ymmärrän, miksi olet tuollainen tiukkis” eivät varmastikaan herätä heissä halua kertoa lisää – ei liioin se, että puhut heidän henkilökohtaisista asioistaan ulkopuolisille.

Koskaan ei ole liian myöhäistä!

Edellä esitetyt ehdotukset voivat auttaa sinua tutustumaan vanhempiisi paremmin kotona asuessasi. Entä jos olet jo muuttanut pois kotoa? Samat periaatteet voivat lähentää sinua heihin tai jopa auttaa sinua tutustumaan vanhempaan, jota et ole oikeastaan koskaan tuntenutkaan. Tästä on esimerkkinä edellä mainittu Jacob. Hän ei asu enää kotona, mutta sanoo: ”Olen viime aikoina oppinut tuntemaan isääni paremmin, ja se tuntuu hienolta!”

Asutpa siis vanhempiesi kanssa tai et, koskaan ei ole liian myöhäistä oppia tuntemaan heitä paremmin. Kokeile joitakin tässä kirjoituksessa esitettyjä ehdotuksia!

Lisää Nuoret kysyvät -palstan kirjoituksia verkko-osoitteessa www.watchtower.org/ypfi

[Alaviite]

^ kpl 9 Jotkin nimet on muutettu.

MIETITTÄVÄKSI

▪ Mistä tässä kirjoituksessa mainituista asioista haluaisit kysyä vanhemmiltasi?

▪ Miten se, että opit tuntemaan paremmin vanhempasi, voi auttaa sinua ymmärtämään paremmin itseäsi?

[Tekstiruutu/Kuva s. 12]

  Kysymyksiä vanhemmillesi:

AVIOLIITTO: Miten sinä ja äiti (tai isä) tapasitte? Mihin ensimmäisenä kiinnitit hänessä huomiota? Missä asuitte heti naimisiinmenon jälkeen?

LAPSUUS: Missä olet syntynyt? Tulitko hyvin toimeen sisarustesi kanssa? Olivatko vanhempasi tiukkoja vai sallivaisia?

KOULUTUS: Missä aineessa menestyit koulussa parhaiten? Entä heikoimmin? Oliko sinulla suosikkiopettajaa? Miksi hän oli suosikkisi?

ANSIOTYÖ: Mikä oli ensimmäinen työpaikkasi? Piditkö siitä? Jos saisit valita minkä tahansa työn, mikä se olisi?

KIINNOSTUKSEN KOHTEET: Jos voisit matkustaa mihin tahansa maailmassa, minne menisit? Mitä haluaisit harrastaa, tai minkä taidon haluaisit oppia?

HENGELLINEN TAUSTA: Oletko kasvanut Jehovan todistaja -perheessä? Jos et, mikä sai sinut kiinnostumaan Raamatusta? Mitä haasteita sinulla oli, kun yritit mukautua Raamatun periaatteisiin?

ARVOT: Mikä sinusta on tärkeintä ystävyyssuhteissa, elämässä ja avioliitossa? Mikä on paras koskaan saamasi neuvo?

Kokeile tätä: Valitse muutama edellä esitetyistä kysymyksistä ja yritä arvata, mitä isäsi tai äitisi vastaisi niihin. Esitä sitten kysymykset hänelle ja vertaa saamiasi vastauksia omiin arvauksiisi.

[Tekstiruutu s. 13]

VANHEMMILLE

Sinä, miehesi ja tyttärenne olette aterialla muutamien ystävienne kanssa. Keskustelun kuluessa yksi ystävistä mainitsee jonkun, jonka kanssa aikoinaan seurustelit ennen kuin tapasit miehesi. Et ole koskaan kertonut asiasta tyttärellenne, ja nyt hän haluaa tietää lisää. Mitä tehdä?

Yleensä on parasta suhtautua kysymyksiin myönteisesti, sillä aina kun lapsi kysyy sinulta jotain ja kuuntelee vastauksesi, te kommunikoitte, ja juuri sitä useimmat vanhemmat haluavat.

Mutta miten paljon pojalle tai tyttärelle pitäisi kertoa menneisyydestään? Kiusallisia asioita ei luonnollisestikaan mielellään paljasteta toisille. Toisaalta se, että kertoo jotain omista virheistään ja vaikeuksistaan, silloin kun se on sopivaa, voi auttaa lasta.

Tarkastellaanpa erästä esimerkkiä. Apostoli Paavali sanoi kerran itsestään: ”Kun tahdon tehdä sitä, mikä on oikein, niin minussa on sitä, mikä on pahaa. – – Minä kurja ihminen!” (Roomalaisille 7:21–24.) Jehova Jumalan hengen ohjauksessa nämä sanat kirjoitettiin muistiin Raamattuun meidän hyödyksemme (2. Timoteukselle 3:16). Ne tosiaan hyödyttävät meitä, sillä kenestäpä nämä Paavalin rehelliset sanat eivät tuntuisi tutuilta?

Samoin se, että lapsesi kuulee paitsi hyvistä valinnoistasi myös virheistäsi, voi auttaa häntä samaistumaan sinuun paremmin. Vaikka olettekin eri aikakauden kasvatteja ja ajat ovat muuttuneet, ihmisluonto on pysynyt pohjimmiltaan samana – niin myös Raamatun periaatteet (Psalmit 119:144). Kun kerrot kohtaamistasi haasteista ja siitä, miten olet voittanut ne, nuori voi selviytyä paremmin omista ongelmistaan. Cameron-niminen nuori mies sanoo: ”Kun tajuaa, että vanhemmilla on ollut samanlaisia haasteita kuin itsellä on, he alkavat tuntua paljon inhimillisemmiltä. Kun seuraavan kerran eteen tulee jokin ongelma, sitä miettii, ovatkohan he kokeneet tämänkin aiemmin.”

Varoituksen sana on paikallaan. Kaikkien tarinoiden ei tarvitse päättyä neuvoon. Saatat tietenkin olla huolissasi siitä, että nuori tekee vääriä päätelmiä tai katsoo jopa voivansa tehdä itse samanlaisia virheitä. Mutta sen sijaan että selittäisit, mitä haluaisit lapsen oppivan keskustelusta (”Tämän vuoksi sinun ei koskaan pidä. . .”), kerro lyhyesti, miltä sinusta itsestäsi nyt tuntuu (”Näin jälkikäteen toivon, etten olisi toiminut siten, koska. . .”). Näin lapsesi voi oppia kokemuksestasi jotain arvokasta tuntematta silti, että hän olisi joutunut kuuntelemaan saarnaa. (Efesolaisille 6:4.)

[Tekstiruutu s. 13]

”Tunnustin kerran äidille, että tunsin oloni mukavammaksi koulukavereiden kuin toisten kristittyjen seurassa. Seuraavana päivänä pöydälläni oli kirje äidiltä. Hän kertoi, ettei hänkään ollut aikoinaan löytänyt ystäviä toisten uskovien joukosta. Hän muistutti minua sellaisista Raamatun henkilöistä, jotka palvelivat Jumalaa, vaikkei heillä ollut ketään ystävää rohkaisemassa heitä. Lisäksi hän kiitti minua siitä, että olin ponnistellut solmiakseni tervehenkisiä ystävyyssuhteita. Olin yllättynyt, etten ollut ainoa, jolla oli tällainen ongelma. Äidilläkin oli ollut, ja tuo tieto sai minut itkemään ilosta. Hänen sanansa rohkaisivat minua valtavasti, ja sain voimaa toimia oikein.” (Junko, 17, Japani.)

[Kuva s. 11]

Pyydä vanhempiasi näyttämään vanhoja valokuviaan tai tavaroitaan. Niistä voi syntyä mukavia keskusteluja.