Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Bolivian ”kadonnut maailma”

Bolivian ”kadonnut maailma”

Bolivian ”kadonnut maailma”

VUONNA 1906 Britannian Royal Geographical Societyn puheenjohtaja keskusteli eversti Percy Harrison Fawcettin kanssa Etelä-Amerikan valtavasta taloudellisesta potentiaalista. Levitettyään kartan Fawcettin silmien eteen hän sanoi: ”Katso tätä aluetta! Se on täynnä tyhjiä kohtia, koska emme tiedä siitä juuri mitään.” Sitten hän tarjosi everstille mahdollisuutta lähteä tutkimaan tuota seutua. Tämä otti tarjouksen vastaan.

Päiväkirjoissaan Fawcett kuvaili sankkojen metsien peittämiä rinteitä alueella, joka nykyään tunnetaan Huanchacan ylätasankona Boliviassa. Hän kutsui sitä ”kadonneeksi maailmaksi”. * Jotkut uskovat, että everstin päiväkirjat ja valokuvat innoittivat kuuluisan brittiläisen kirjailijan Sir Arthur Conan Doylen kirjoittamaan romaaninsa Kadonnut maailma, joka kertoo kuvitteellisesta hänen aikaansa säilyneestä ”apinaihmisten” ja hurjien dinosaurusten maailmasta. Nykyään tässä Amazonin alueen suhteellisen koskemattomassa osassa on muun muassa Bolivian upea Noel Kempff Mercadon kansallispuisto, joka liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2000. *

Puisto sijaitsee Bolivian koillisosassa Brasilian rajan tuntumassa ja on pinta-alaltaan yli 15 000 neliökilometriä. Alueella on viisi erilaista ekosysteemiä: ainavihanta ylämaan metsä, lehtimetsä, kuiva ylämaan savanni, kostea savanni ja soistunut metsä. Itse ylätasanko on runsaan 5 000 neliökilometrin laajuinen jyrkkärinteinen hiekkakivimuodostuma, joka kohoaa 550 metriä ympäröivää tasankoa korkeammalle ja muodostaa 150 kilometriä pitkän harjanteen puiston itärajan suuntaisesti. Alueen lukuisat joet syöttävät vettä noin 20 vesiputoukseen, joita ovat Salto Susana, Arco Iris, Federico Ahlfeld, Gemelas ja El Encanto.

Seikkailu alkaa

Puiston syrjäinen sijainti on sille suojaksi, mutta ekoturisteja se vetää puoleensa kuin magneetti. Monet heistä lentävät alueelle Santa Cruzista Keski-Boliviasta, mutta me päätimme taittaa tuon 700 kilometrin matkan autolla, minkä ansiosta näimme paljon enemmän maaseutua. Kerran tien poikki näytti liihottelevan värikkäiden lehtien pilvi, mutta lehdet olivatkin perhosia – emmekä olleet ainoita tarkkailijoita. Niiden alapuolella juoksenteli melkoinen joukko nälkäisiä liskoja herkutellen huono-onnisella saaliillaan.

Perillä puistossa, Paraguayjoen varrella sijaitsevassa La Floridan kylässä, tapasimme oppaamme Guidon. Hän kuljetti meidät ja automme ponttonilautalla vastarannalle, mistä ajoimme läheiseen Los Fierrosin leiriin. Matkalla näimme vilaukselta ketun ja komean saksipyrstökehrääjän, joka syöksähti tien yli.

Yövyimme leirissä, ja aamulla heräsimme kimakkaan ääneen: aivan mökkimme vieressä korkealla puunoksalla keikkui neljä kaunista sinikelta-araa, jotka tuntuivat toivottavan meidät tervetulleiksi kotimetsäänsä. Retkemme ensimmäinen päivä alkoi lupaavasti, ja se herätti meissä suuria odotuksia.

Täynnä elämää

Kansallispuistossa on yli 600 lintulajia, 139 nisäkäslajia (enemmän kuin koko Pohjois-Amerikassa yhteensä), 74 matelijalajia ja mahdollisesti jopa 3 000 perhoslajia, puhumattakaan lukemattomista muista hyönteisistä. Papukaijalajeja on runsaat 20, ja muita lintuja ovat muun muassa harpyija, haisukäki ja kypärätanssija. Paikallinen lintuopas ja luonnonsuojelija Nick Acheson kertoi meille, että brasilianrusonapsija, matogrossonsirkkunen ja muut harvinaisuudet houkuttelevat puistoon lintuharrastajia joka puolelta maailmaa.

Alueen monista nisäkkäistä voitaisiin mainita isomuurahaiskarhut, harjasudet, jaguaarit, pekarit, tapiirit ja pampahirvet. Puiston ja sen lähiympäristön lukemattomat joet kuhisevat nekin elämää: sammakkoeläinlajeja on 62 ja kalalajeja 254, ja lisäksi tulevat kaimaanit, jättiläissaukot, vesisiat ja kauniit amazoninvalaat. Puisto on todellinen luonnonystävän paratiisi.

Amazonin alueella liikkuu myös kissapetoja, ja siksi monet pelkäävät turvallisuutensa puolesta. Niin mekin. Los Fierrosin leirin vastaava kertoi meille ensimmäisestä yöstään puistossa: ”Heräsin keskellä yötä outoon tunteeseen, että minua tarkkailtiin. Kun katsoin mökin ikkunasta ulos, minua tuijottivat jaguaarin silmät heti hyönteisverkon toisella puolella! Syöksyin paniikissa vessaan ja linnoittauduin sinne loppuyöksi.” Tämä ei ollut aivan sitä, mitä olisimme halunneet kuulla!

Mutta sitten vastaava jatkoi: ”Pian sain tietää, että tuo utelias kissa tekee leireihin usein yöllisiä vierailuja eikä sitä pidetä vaarallisena. Kuumina päivinä jaguaarit tulevat monesti jopa loikoilemaan mökkien viileille laattakiveyksille. Kuten kuvitella saattaa, se ei ole ensikertalaiselle mikään rentouttava näky. Aiemmin meillä oli aina mukanamme kivääri, varsinkin kun opastimme ryhmää pimeällä, mutta nykyään ei koskaan. Eläimet eivät ole muuttuneet, mutta meidän asenteemme niitä kohtaan on.” Hän kuitenkin muistutti, että kaikkiin villieläimiin on aina suhtauduttava kunnioittavasti.

Viidakon läpi El Encanton putoukselle

Puiston vetonauloihin kuuluvat lukuisat vesiputoukset. Me päätimme lähteä katsomaan El Encanton putousta, jonka vedet ryöppyävät Huanchacan ylätasangolta 80 metriä alas. Lähdimme Guidon perässä liikkeelle aamuvarhain. Kuuden kilometrin matkalla sademetsän uumenissa hämähäkkiapinat ja mölyapinat tervehtivät meitä puiden latvuksista. Kumpikin laji on nimensä veroinen. Hämähäkkiapinat ovat pelkkää kättä ja jalkaa, ja mölyapinat pitävät niin kovaa metakkaa, että se voi kantautua parin kolmen kilometrin päähän. Kalkkunan näköinen punakurkkusaku lennähti polkumme yli aamupalan etsinnässä. Guido osoitti meille läheisen joen rannalla näkyviä jälkiä. Hänen harjaantunut silmänsä tunnisti niistä kahden eri hirvilajin sekä tapiirin, jaguaarin ja puuman jalanjäljet. Lukuisat silmäparit tuntuivat tarkkailevan meitä metsän loputtomista piilopaikoista; viidakko sykki elämää päivin ja öin.

Piilopaikoista ei tosiaan ole pulaa, sillä puiston erityyppisissä ekosysteemeissä kukoistavat kaikenlaiset kasvit. Alueella on arviolta 4 000 kasvilajia, muun muassa toistasataa orkideaa sekä kirjava joukko puita, saniaisia, ananaskasveja ja köynnöksiä. Nautimme täysin siemauksin polun varren puissa kasvavien hedelmien väreistä ja tuoksuista ja maistelimme muun muassa maukkaita oleanterikasveihin kuuluvan Hancornia-puun hedelmiä sekä köynnöstävässä kärsimyskukassa kasvavia passionhedelmiä.

Ylitettyämme erään joen korviimme alkoi viimein kantautua etäistä jylinää, joka voimistui joka askeleella. Sitten yhtäkkiä metsä päättyi aukeaan ja aivan edessämme kohosi El Encanton majesteettinen putous, alaosa usvaan verhoutuneena. Saniaiset ja ananaskasvit koristivat kallioseinämiä, joiden keskellä lepäsi kristallinkirkas vesiallas. ”Kuumina päivinä apinat laskeutuvat veteen jäähdyttelemään itseään”, Guido kertoi. Otimme vinkistä vaarin ja pulahdimme viileään lampeen nauttien samalla tuon kauniin paikan rikkumattomasta rauhasta ja alas syöksyvien vesien miellyttävästä kohinasta.

Luonnonsuojelu – Noel Kempff Mercadon perintö

Noel Kempff Mercado kuoli vuonna 1986, mutta hänen tässä osassa Boliviaa aloittamansa suojelutyö jatkuu. Vuonna 1996 Bolivia ja Yhdysvallat sopivat 880 000 hehtaarin laajuisen sademetsäalueen suojelemisesta ja kestävän kehityksen edistämisestä lieventääkseen muualla syntyneiden kasvihuonekaasupäästöjen vaikutusta. Seuraavana vuonna Bolivia ja kolme energiayhtiötä käynnistivät Noel Kempffin ilmastoprojektin, jonka yhtenä seurauksena luvallinen metsänhakkuu lopetettiin tuolta 880 000 hehtaarin alueelta. Sitten se liitettiin kansallispuistoon, jolloin puiston pinta-ala kaksinkertaistui.

Käynti tuossa upeassa puistossa syvensi arvostustamme Luojaa ja hänen maapallolle tuottamansa elämän kauneutta ja monimuotoisuutta kohtaan. Psalmissa 104:24 sanotaan: ”Miten monet ovatkaan tekosi, oi Jehova! Kaikki ne olet viisaasti tehnyt. Maa on täynnä tuotteitasi.” Kävellessämme tuossa turmeltumattomassa ”kadonneessa maailmassa” meillä oli lähes vaistomaisesti tarve varoa askeleitamme, pysähtyä ihailemaan sen kauneutta ja olla ottamatta sieltä mukaamme muuta kuin kameraamme tallennetut näkymät ja sydämeemme painuneet muistot.

[Alaviitteet]

^ kpl 3 Fawcett kirjoitti tutkimusretkestään vaimolleen toukokuussa 1925, mutta sen jälkeen hänestä ei kuultu enää mitään. Hänen katoamisensa on edelleen arvoitus.

^ kpl 3 Puisto perustettiin vuonna 1979, ja se oli aluksi nimeltään Huanchacan kansallispuisto. Uusi nimi sille annettiin vuonna 1988 bolivialaisen biologin Noel Kempff Mercadon muistoksi. Hänet murhattiin tasangolla sen jälkeen kun hän osui vahingossa laittomalle kokaiinitehtaalle.

[Kuva s. 16]

Orkidea

[Kuva s. 16, 17]

Ahlfeldin putoukset

[Kuva s. 17]

Aroja

[Kuva s. 17]

El Encanton putous

[Kuvan lähdemerkintä s. 15]

Ilmakuva: ® 2004 Hermes Justiniano/BoliviaNature.com

[Kuvien lähdemerkintä s. 17]

Orkidea, Ahlfeldin putoukset ja arat: ® 2004 Hermes Justiniano/BoliviaNature.com