Maailman pienin lepakko

● Vuonna 1973 thaimaalainen biologi Kitti Thonglongya keräsi tutkimusryhmänsä kanssa Thaimaasta yli 50 ennen tuntematonta lepakkoa. Ne löytyivät luolista läheltä Sai Yokin vesiputousta. Hän lähetti joitakin yksilöitä Lontoon luonnontieteelliseen museoon (British Museum of Natural History) tri J. E. Hillille. Kitti ehti kuolla ennen kuin selvisi, että hän oli löytänyt uuden lepakkolajin. Hänen kunniakseen Hill antoi sille nimeksi Craseonycteris thonglongyai. Sen suomenkielinen nimi on kimalaislepakko.

Kuten nimestä voi päätellä, kimalaislepakko on hyvin pieni: se on noin 3 senttimetriä pitkä, ja sen siipien väli on suunnilleen 13 senttimetriä. Se on pienin tunnettu lepakko ja myös pienimpiä nisäkkäitä. Muita sille ominaisia piirteitä ovat siankärsää muistuttava kuono, hännättömyys ja suuret korvat, joiden korvankannet ovat suurentuneet.

Suppea elinympäristö

Näitä lepakoita tavataan ainoastaan Sai Yokin kansallispuistossa Thaimaassa ja sen lähistöllä Myanmarissa. Monien muiden lajien tavoin kimalaislepakko käyttää hyönteisiä saalistaessaan kaikusuunnistusta. Kokoonsa nähden suurten siipiensä avulla se pystyy hyvin räpyttelemään paikoillaan, mikä saattaa auttaa sitä nappaamaan saaliin puiden lehdiltä. Lepopaikkana eläin käyttää mieluiten korkeita kalkkikiviluolia, joissa on monia onkaloita. Niiden yläosissa se on suojassa ja pysyy myös lämpimänä, mikä on pienillä nisäkkäillä ruumiinlämmön ylläpitämisen kannalta tärkeää. Millaisia hienoja vaistoja ja kykyjä Luoja onkaan antanut näille ihmeellisille, pienille luontokappaleille! (Ilmestys 4:11.)

Kimalaislepakko on äärimmäisen harvinainen, ja se elää hyvin suppealla alueella. Lajin elossa säilyminen on siksi uhattuna, jos sen elinolot eivät kohene nykyisistä. Sen suojeluun on kiinnitetty erityishuomiota, mutta metsien hävittäminen, hakkuut, teiden rakentaminen ja turismi uhkaavat sitä edelleen. Nähtäväksi jää, onko tällä pienellä nisäkkäällä sisua selvitä hengissä ihmisen tuhoisasta tunkeutumisesta sen hauraaseen elinympäristöön.

[Tekstiruutu/Kuva s. 21]

SUURIN JA PIENIN

Erilaisia lepakkolajeja on lähes tuhat, ja ne ovat ainoita lentokykyisiä nisäkkäitä. Suurimpia lepakkoja kutsutaan lentäviksi koiriksi (1). Niiden siipien väli voi olla yli puolitoista metriä, ja ne voivat painaa runsaan kilon. Pienimmän lepakon, kimalaislepakon (2), siipien väli on sitä vastoin noin 13 senttimetriä, ja se painaa ainoastaan kaksi grammaa.

[Kuvien lähdemerkintä s. 21]

Kuvat: © Merlin D. Tuttle, Bat Conservation International, www.batcon.org