Luonto ehti ensin

”Kysypä – – taivaiden siivekkäiltä, niin ne kertovat sinulle. – – Jehovan käsi tämän on tehnyt.” (Job 12:7–9)

KAIKKI linnun ominaisuudet näyttävät palvelevan lentämistä. Esimerkiksi siipisulkien ruotojen täytyy lennon aikana kannatella linnun koko painoa. Miten siivet voivat olla niin kevyitä mutta silti niin vahvoja? Syy selviää tarkastelemalla ruodon poikkileikkausta. Se muistuttaa niin sanottua sandwich-rakennetta, jossa on useita kerroksia. Sisus on huokoinen ja pinta kova. Insinöörit ovat tutkineet lintujen ruotoja, ja he hyödyntävät niiden rakennetta lentokoneissa.

Lintujen luutkin on suunniteltu hämmästyttävällä tavalla. Useimmat niistä ovat onttoja, ja joissakin voi olla vahvikkeena säikeitä samaan tapaan kuin rakenteessa, jota rakennusalalla kutsutaan Warren-ristikoksi. Tällaista rakennetta on käytetty myös avaruussukkulan siivissä.

Nykyään lentäjät pitävät koneen tasapainossa säätämällä siipien ja pyrstön siivekkeitä. Linnut sen sijaan muuttavat siipiensä ja hartioidensa peräti 48 lihaksella siipien ja yksittäisten höyhenten muotoa ja liikettä useita kertoja sekunnissa. Ei ihme, että lentokoneinsinöörit kadehtivat siivekkäiden lentotaitoja!

Lentäminen ja varsinkin nousu vievät paljon energiaa, joten linnut tarvitsevat nopean ja tehokkaan ”moottorin”. Niiden sydän lyö tiheämmin kuin samankokoisten nisäkkäiden sydän, ja se on yleensä suurempi ja voimakkaampi. Keuhkotkin ovat linnuilla rakenteeltaan tehokkaammat, sillä ilma virtaa niiden läpi vain yhteen suuntaan.

Monet linnut on suunniteltu niin, että niillä on tarpeeksi ”polttoainetta” hämmästyttävän pitkiä lentomatkoja varten. Esimerkiksi eräs rastaslaji saattaa menettää kymmenen tunnin lennon aikana lähes puolet ruumiinpainostaan. Kun punakuiri pyrähtää lentoon Alaskassa ja ottaa suunnan kohti Uutta-Seelantia, yli puolet sen ruumiinpainosta on rasvaa. Tämän ansiosta se voi lentää pysähtymättä hämmästyttävät 190 tuntia (kahdeksan vuorokautta). Siihen ei pysty yksikään matkustajakone.