Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Luonto ehti ensin

Luonto ehti ensin

Luonto ehti ensin

”Kattohaikarakin taivaalla tietää hyvin määräaikansa.” (Jeremia 8:7)

JEREMIA kirjoitti muuttomatkoja tekevästä kattohaikarasta runsaat 2 500 vuotta sitten. Tällaiset eläimet herättävät ihmetystä vielä nykyäänkin. Esimerkiksi lohi ui tuhansia kilometrejä merelle ja palaa aikanaan takaisin synnyinjoelleen. Merinahkakilpikonnatkin tekevät uskomattomia matkoja. Erästä Indonesiassa pesivää yksilöä seurattiin, kun se vaelsi 20 000 kilometrin matkan Oregonin rannikolle Yhdysvaltoihin. Nuo kilpikonnat palaavat usein samalle seudulle Indonesiaan pesimään uudelleen.

Vielä huomattavampaa kuin vaeltavien eläinten suunnistustaito on se, että jotkin eläimet löytävät tien takaisin omalle elinalueelleen, vaikka ne kuljetettaisiin sieltä pois. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa 18 albatrossia vietiin lentokoneella pienestä saaresta keskeltä Tyyntämerta eri paikkoihin tuhansien kilometrien päähän ja päästettiin vapaaksi, jotkin tuon valtameren länsireunalla, toiset sen itäreunalla. Muutaman viikon kuluttua suurin osa linnuista oli palannut kotiin.

Kyyhkysiä on kuljetettu 150 kilometrin päähän niille vieraisiin paikkoihin nukutettuina tai pyörivissä rummuissa, mutta kaarreltuaan muutaman kerran paikoillaan ne ovat määrittäneet paikkansa ja kääntyneet täsmälleen oikeaan suuntaan kohti kotia. Koska ne onnistuvat tässä vaikka himmeät linssit silmillään, tutkijat uskovat, että ne määrittävät paikkansa elinalueeseensa nähden panemalla merkille suunnat, joista ne saavat suunnistukselle tärkeää informaatiota.

Monarkkiperhoset vaeltavat laajoilta alueilta Pohjois-Amerikasta lähes kahdentuhannen kilometrin päähän suppealle alueelle Meksikoon. Vaikka ne eivät ole koskaan ennen käyneet Meksikossa, ne löytävät sinne tien, usein jopa samoihin puihin, joissa niiden isovanhempien vanhemmat lepäsivät edellisenä vuonna. Tutkijat eivät vieläkään käsitä, miten ne onnistuvat tässä.

Ihmisten navigointilaitteet saattavat olla täysin riippuvaisia satelliiteista, kun taas monet eläimet osaavat kaikesta päättäen käyttää eri suunnistusmenetelmiä. Ne tarkkailevat muun muassa maamerkkejä, aurinkoa, magneettikenttiä, erityisiä hajuja ja jopa ääniä. Biologian professori James L. Gould kirjoittaa: ”Eläimet, joiden henki riippuu tarkasta navigoinnista, – – osaavat yleensä hyödyntää useita vaihtoehtoisia menetelmiä. Niillä on koko joukko toisiaan tukevia keinoja, joita ne käyttävät aina sen mukaan, mikä niistä tarjoaa luotettavimman informaation.” Eläinten tarkat suunnistustaidot hämmästyttävät tutkijoita edelleen.