Raamatun näkökanta

Mikä tekee ihmisestä hyvän tai pahan?

HISTORIAN sivut ovat täynnä kertomuksia vihasta ja verenvuodatuksesta. Silti murhenäytelmienkin keskellä nähdään usein poikkeuksellisen ihmisystävällisiä ja uhrautuvia tekoja. Miksi joku ihminen päätyy kylmäveriseksi tappajaksi, kun taas toisesta tulee lämminsydäminen hyväntekijä? Miksi eläimelliset piirteet nousevat toisinaan pintaan?

Epätäydellisyys ja omatunto

Raamatussa sanotaan suoraan: ”Ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka.” (1. Mooseksen kirja 8:21, Kirkkoraamattu 1992.) Tämän vuoksi lapset ovat taipuvaisia pahantekoon (Sananlaskut 22:15). Jokaisella meistä on syntymästämme saakka taipumus toimia väärin (Psalmit 51:5). Hyvän tekeminen vaatii ponnistelua ikään kuin soutaisimme vastavirtaan.

Toisaalta meille on annettu omatunto, synnynnäinen oikean ja väärän taju, joka saa useimmat toimimaan sen mukaan, mitä yleensä pidetään soveliaana. Siksi jopa ne, jotka eivät ole saaneet moraalista ohjausta, voivat ilmaista hyväntahtoisuutta. (Roomalaisille 2:14, 15.) Taipumuksemme toimia väärin voi kuitenkin synnyttää meissä ristiriitoja. Mikä muu voi vaikuttaa meihin käydessämme tätä sisäistä kamppailua hyvän ja pahan välillä?

Turmeltunut ympäristö

Kameleontti muuttaa väriään sulautuakseen ympäristöön. Samoin ne, jotka viettävät aikaansa rikollisten kanssa, omaksuvat todennäköisemmin rikollisia piirteitä. Raamatussa varoitetaan: ”Et saa seurata joukkoa pahoissa tavoitteissa.” (2. Mooseksen kirja 23:2.) Toisaalta tiivis kanssakäyminen rehellisten, oikeamielisten ja moraalisesti moitteettomien ihmisten kanssa kannustaa tekemään hyvää. (Sananlaskut 13:20.)

Emme kuitenkaan voi ajatella olevamme turvassa pahalta vaikutukselta vain siksi, ettemme henkilökohtaisesti ole väärintekijöiden seurassa. Epätäydellisyyden vuoksi pahuus voi piileskellä mielemme sopukoissa ja odottaa tilaisuutta tulla esiin (1. Mooseksen kirja 4:7). Lisäksi pahuus voi tunkeutua kotiimme viestintävälineiden kautta. Videopeleissä, televisio-ohjelmissa ja elokuvissa ihannoidaan usein väkivaltaa ja kostoa. Jopa läheltä ja kaukaa tulevat uutiset voivat säännöllisinä annoksina vähitellen tehdä meidät turraksi toisten kärsimykselle ja hädälle.

Raamatussa kerrotaan, mikä on ympäristömme turmeltuneisuuden perussyy: ”Koko maailma on Pahan vallassa.” (1. Johanneksen kirje 5:19, KR-1992.) Tuota ”Pahaa”, Saatana Panettelijaa, kuvaillaan Raamatussa valehtelijaksi ja tappajaksi (Johannes 8:44). Hän lietsoo pahuutta vaikuttamalla ihmisiin maailmansa välityksellä.

Voisiko kuitenkin olla niin, että koska kerran asenteitamme ja tekojamme muovaavat kaikki tällaiset voimat, meitä ei voida pitää vastuullisena pahoista teoistamme? Miten asia todellisuudessa on? Aivan kuten autoa ohjataan ratilla ja laivaa peräsimellä, ihmisen toimintaa ohjailee hänen mielensä.

Hyvä vai paha – valinta on meidän

Jokaista harkittua tekoa, niin hyvää kuin pahaakin, edeltää ajatus. Myönteisten ja puhtaiden ajatusten vaaliminen tuottaa hyvää hedelmää. Jos taas itsekkään halun annetaan itää  mielessä, satona on todennäköisesti kosolti pahuutta. (Luukas 6:43–45; Jaakobin kirje 1:14, 15.) Voitaisiin siksi sanoa, että ihminen on juuri niin hyvä tai paha kuin hän päättää olla.

On lohdullista tietää, että Raamatun mukaan hyvyyttä voidaan oppia (Jesaja 1:16, 17). Rakkaus on hyvän tekemiseen tehokkaasti kannustava voima, sillä ”rakkaus ei saa lähimmäiselle aikaan pahaa” (Roomalaisille 13:10). Kun kehitämme rakkautta ihmisiin, meille ei tule edes mieleen tehdä pahaa kenellekään.

Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa asuvan Rayn kokemus valaisee asiaa. Hän oli ollut pienestä pitäen kova tappelemaan ja ansainnut nopeasti lisänimen Punch (Tälli). Lisäksi hänellä oli kiivas luonne. Raamatun periaatteita soveltamalla hän onnistui kuitenkin vähitellen muuttumaan, vaikkakaan se ei ollut aina helppoa. Toisinaan hänestä tuntui samalta kuin Paavalista: ”Kun tahdon tehdä sitä, mikä on oikein, niin minussa on sitä, mikä on pahaa.” (Roomalaisille 7:21.) Tätä nykyä, vuosien päättäväisten ponnistelujen jälkeen, Ray pystyy voittamaan pahan hyvällä (Roomalaisille 12:21).

Miksi sen puolesta, että voisi ”vaeltaa hyvien tietä”, kannattaa nähdä vaivaa? (Sananlaskut 2:20–22.) Syy on se, että lopulta hyvä voittaa pahan. Raamatussa sanotaan: ”Pahantekijät karsitaan pois – –. Vain hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole – –. Mutta sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta.” (Psalmit 37:9–11.) Jumala poistaa lopulta kaikki pahuuden rippeetkin. Todella suurenmoinen tulevaisuus odottaa niitä, jotka pyrkivät uutterasti harjoittamaan hyvää!

OLETKO MIETTINYT?

● Kuka on vastuussa teoistamme? (Jaakobin kirje 1:14.)

● Onko ihmisen mahdollista muuttua? (Jesaja 1:16, 17.)

● Loppuuko pahuus koskaan? (Psalmit 37:9, 10; Sananlaskut 2:20–22.)

[Kuvat s. 21]

Ihminen on juuri niin hyvä tai paha kuin hän päättää olla.