Kanootti – Kanadan täydellinen kulkuneuvo

RANSKALAINEN tutkimusmatkailija Samuel de Champlain purjehti 1600-luvun alussa Atlantin poikki ja edelleen Saint Lawrencen jokea pitkin seudulle, joka nykyään tunnetaan Kanadana. Montrealin paikkeilla matkanteko pysähtyi Lachinen koskeen. Hän kirjoitti päiväkirjaansa vuonna 1603, että kaikki yritykset saada veneet koskista eteenpäin valuivat hukkaan eikä tiheässä metsässä maksanut vaivaa rämpiä jalankaan. Miten Champlain miehineen pääsi jatkamaan matkaa?

He ottivat oppia paikallisilta intiaaneilta ja turvautuivat kanootteihin. Champlain kirjoitti: ”Kanootilla pääsee nopeasti ja vaivattomasti joka paikkaan niin pieniä kuin suuriakin jokia pitkin.”

Täydellinen kulkuneuvo

Kanadan joet ja järvet olivat tosiaankin ihanteellisia ”valtateitä”, ja kanoottia pidettiin täydellisenä kulkuneuvona. Melomalla alkuperäisasukkaat tekivät tutkimusretkiä, kävivät pyyntimatkoilla ja kuljettivat tavaraa. Mallit ja rakennusmenetelmät vaihtelivat sen mukaan, mihin tarkoitukseen kanootti tuli ja mitä raaka-aineita oli käytettävissä. Esimerkiksi länsirannikolla kanootit valmistettiin jättiläistuijista. Ensin runko kaiverrettiin ontoksi, sitten se täytettiin vedellä ja kuumilla  kivillä, jolloin puu pehmeni, ja lopuksi se muotoiltiin sopivan malliseksi. Tällaiset alukset kantoivat parinkin tonnin lastin, ja ne olivat sekä nopeita että turvallisia merellä, missä käytiin pyytämässä valaita ja muita suuria nisäkkäitä.

Kenties tunnetuimmat Pohjois-Amerikan kanootit valmistettiin tuohesta. Se on betuliini-nimisen aineen ansiosta kestävää ja vettä läpäisemätöntä ja lisäksi poikkeuksellisen taipuisaa ja sitkeää. ”Tuohikanootilla voi laskea kosken, jossa puusta ja kankaasta tehty kanootti hajoaisi”, sanoo kanootinrakentaja David Gidmark.

Kanootin rakennusmateriaaleihin sisältyi tuohen ohella myös koivun tai tuijan puuta sekä kuusen juuria ja pihkaa. Kaikkia näitä tarveaineita saatiin metsästä, joten kanoottien korjaaminenkin kävi suhteellisen helposti. Nämä kulkuneuvot olivat lisäksi melko kevyitä, joten ne pystyttiin kantamaan vaarallisten koskien ja muiden esteiden ohi. Ne eivät liioin rasittaneet ympäristöä: kun kanootti poistettiin käytöstä, se maatui niin kuin mikä tahansa kaatunut puu.

Vanhat rakennusmenetelmät tekevät vaikutuksen. ”Intiaanit eivät käytä nauloja eivätkä ruuveja, vaan kaikki ommellaan ja sidotaan yhteen”, kirjoitti muuan tarkkailija 1800-luvulla. ”Saumat, pistot ja solmut ovat niin tasaisia, tiukkoja ja kauniita, ettei paremmasta väliä.”

Ennen rautateiden aikaa kanootti oli nopein ja luotettavin kulkuväline suuressa osassa Kanadaa. Rautatieliikenteen alettuakaan se ei kadonnut hetkessä, sillä taivalta taitettiin usein sekä junalla että kanootilla.

Kanootit olivat entisaikojen Pohjois-Amerikassa niin keskeinen osa elämää, että ne vaikuttivat kulttuuriin ja uskomuksiin. Esimerkiksi joidenkin tarujen mukaan suuresta vedenpaisumuksesta pelastui ihmisiä kanooteilla – ei arkilla, kuten Raamattu kertoo.

Kanootit nykyään

Melonta on edelleen suosittua Kanadassa mutta lähinnä virkistäytymismuotona. Kunnollisen tuohikanootin rakentamiseen soveltuvat puut ovat valitettavasti yhä harvemmassa, mutta onneksi saatavana on muita raaka-aineita, kuten alumiinia, kangasta, puuta ja lasikuitua.

Kuuluisa meloja Bill Mason kertoo, mitä muuta melominen voi antaa: ”Kanoottiretki vanhoja vesireittejä pitkin on oivallinen tapa löytää uudestaan kadonnut suhteemme luontoon ja Luojaan, joka kauan sitten teki tämän kaiken.” Moni voisi yhtyä näihin sanoihin koko sydämestään!

[Tekstiruutu/Kuva s. 11]

KAJAKKI

Inuiitit asuvat Kanadassa seudulla, missä ei kasva metsää lainkaan. Se ei kuitenkaan aikoinaan estänyt heitä rakentamasta vesikulkuneuvoja. Ne tehtiin hylkeen- ja karibunnahoista sekä Jäämeren rannoille huuhtoutuneista luista ja ajopuista. Vedenpitäviksi ne saatiin eläinten rasvalla. Näin syntyi kajakki.

Näkyvin ero intiaanikanoottiin on kajakin kansi, joka antaa suojaa sateelta ja tuulelta ja jonka ansiosta kajakki voi pyörähtää ympäri haukkaamatta kovin paljon vettä. Nykyään kajakit valmistetaan yleensä lasikuidusta ja muista synteettisistä materiaaleista.

[Kuvan lähdemerkintä s. 10]

Library of Congress