Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Miten tulla toimeen änkytyksen kanssa

Miten tulla toimeen änkytyksen kanssa

Miten tulla toimeen änkytyksen kanssa

”Minua alkaa jännittää aina kun änkytän, ja silloin alan änkyttää vielä enemmän. Minusta tuntuu kuin olisin syvässä kuopassa, josta en pääse pois. Kävin kerran vaivani vuoksi psykologilla, ja nainen sanoi, että tarvitsen tyttöystävän – seksi kuulemma parantaisi itsetuntoani! Lienee turha sanoakaan, etten mennyt hänen luokseen uudestaan. Haluan vain ihmisten hyväksyvän minut sellaisena kuin olen.” (32-vuotias Rafael)

KUVITTELE, millaista olisi, jos pelkkä bussilipun pyytäminen nostaisi kylmän hien pintaan ja jos puhuessasi juuttuisit usein toistamaan sanojen ensimmäistä äännettä. Tällaista on elämä niillä noin 60 miljoonalla ihmisellä – suunnilleen yhdellä sadasta maapallon asukkaasta – jotka änkyttävät. Tämä ongelma on yleisempi pojilla ja miehillä, sillä yli 80 prosenttia änkyttäjistä on miespuolisia. Monesti änkyttäjiä pilkataan ja syrjitään ja heitä saatetaan pitää jopa vähemmän älykkäinä, koska he usein korvaavat puhuessaan vaikeat sanat yksinkertaisemmilla, helpommin lausuttavilla sanoilla.

Mistä änkytys johtuu? Onko siihen olemassa parannuskeinoa? Voiko änkyttäjä itse tehdä jotain sujuvoittaakseen puhettaan? Entä miten toiset voivat auttaa?

Tiedetäänkö syy?

Muinaisina aikoina jotkut uskoivat änkytyksen johtuvan pahoista hengistä, jotka piti ajaa ihmisestä ulos. Keskiajalla syyllisenä pidettiin kieltä, jota ”hoidettiin” kuumilla raudoilla ja tulisilla mausteilla! Myöhempinä vuosisatoina kirurgit leikkasivat kielen hermoja ja lihaksia ja jopa poistivat nielurisat. Mikään noista kovista keinoista ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta.

Nykytutkimusten valossa änkytykseen saattavat vaikuttaa yhden yksittäisen syyn sijasta useat tekijät, muun muassa se, millä tavoin ihminen reagoi stressiin. Syyt voivat olla myös geneettisiä, sillä noin 60 prosentilla änkyttäjistä on samasta vaivasta kärsiviä sukulaisia. Lisäksi aivoja kuvantamalla on saatu viitteitä siitä, että änkyttäjän aivot käsittelevät kieltä normaalista poikkeavalla tavalla. Jotkut ”alkavat ehkä puhua ennen kuin aivot sanovat, miten sanat pitäisi lausua”, sanoo tri Nathan Lavid kirjassaan Understanding Stuttering. *

Änkytyksen tärkein aiheuttaja ei näin ollen kenties olekaan psyykkinen, kuten aiemmin on ajateltu. ”Änkytykseen ei toisin sanoen pysty vaikuttamaan ajatuksen voimalla, eikä änkyttäjää voida ’psyykata’ puhumaan sujuvasti”, sanotaan kirjassa No Miracle Cures. Toisaalta änkyttäjille voi tulla vaivansa vuoksi psyykkisiä ongelmia. He saattavat esimerkiksi pelätä tiettyjä tilanteita, kuten puhelinkeskusteluja tai julkisia puheita.

Apua änkyttäjille

Kiinnostavaa kyllä yleensä kun änkytyksestä kärsivät laulavat, kuiskaavat, puhuvat itsekseen tai lemmikilleen, esittävät kuorolausuntaa tai näyttelevät jotakuta toista, he änkyttävät vain vähän jos lainkaan. Lisäksi 80 prosenttia änkyttävistä lapsista pääsee vaivastaan ajan mittaan ilman hoitoa. Entä loput 20 prosenttia?

Tätä nykyä on olemassa erilaisia puheen sujuvuutta parantavia terapioita. Joihinkin sisältyy leuan, huulien ja kielen rentouttaminen sekä palleahengitys. Potilaalle voidaan myös opettaa pehmeän aloituksen tekniikka, niin että hän hengittää pallealla kevyemmin ja päästää hieman ilmaa ulos ennen puhetta. Lisäksi häntä voidaan kehottaa pidentämään vokaaleja ja joitakin konsonantteja. Sujuvuuden parantuessa myös puhenopeus kasvaa vähitellen.

Edellä mainittujen tekniikoiden oppiminen vie ehkä vain muutaman tunnin, mutta niiden menestyksekäs soveltaminen stressaavissa tilanteissa voi vaatia tuhansien tuntien harjoittelua.

Miten varhain harjoittelu pitäisi aloittaa? Olisiko viisasta vain odottaa ja katsoa, loppuuko lapsen änkytys itsestään? Tilastot osoittavat, että vain alle 20 prosenttia lapsista, jotka ovat änkyttäneet viisi vuotta, pääsevät vaivasta ilman apua. Kirjassa No Miracle Cures sanotaankin: ”Kuusivuotias lapsi ei todennäköisesti enää parane änkytyksestä ilman puheterapiaa.” Niinpä kirjan mukaan ”änkyttävien lasten pitäisi päästä puheterapeutille mahdollisimman pian”. Niistä 20 prosentista, joilla änkytys jatkuu aikuisikään asti, arviolta 60–80 prosenttia saa apua puheterapiasta. *

Ole realistinen

Puheterapeutti Robert Quesal, joka itsekin kärsii änkytyksestä, sanoo, että useimpien änkyttäjien ei ole realistista odottaa oppivansa puhumaan täysin sujuvasti kaikissa tilanteissa. Alussa mainittu Rafael ei ole päässyt änkytyksestä kokonaan, vaikka hän puhuukin tätä nykyä aiempaa sujuvammin. Hän sanoo: ”Ongelma tulee esiin selvimmin silloin, kun minun on luettava tai puhuttava yleisön edessä tai kun olen jonkun vastakkaista sukupuolta olevan viehättävän ihmisen seurassa. Toisten pilailu teki minut aiemmin yleensä hyvin vaivaantuneeksi, mutta olen sittemmin yrittänyt hyväksyä itseni sellaisena kuin olen ja olla suhtautumatta itseeni liian vakavasti. Nykyään, kun jokin sana saa minut änkyttämään, saatan nauraa, mutta yritän sitten rentoutua ja jatkaa.”

Rafaelin näkemys on sopusoinnussa Yhdysvaltain änkyttäjien yhdistyksen havaintojen kanssa, sillä sen mukaan ”änkytyksen voittamisessa on pikemminkin kyse änkyttämisen pelon voittamisesta kuin siitä, että ponnistelee entistä ankarammin”.

Monet änkytyksen kanssa painiskelevat eivät ole antaneet sen estää heitä viettämästä merkityksellistä elämää. Jotkut heistä ovat saavuttaneet jopa kuuluisuutta, esimerkiksi fyysikko Sir Isaac Newton, brittiläinen valtiomies Winston Churchill ja amerikkalaisnäyttelijä James Stewart. Toiset taas ovat kehittäneet taitojaan muun muassa musiikin alalla tai maalaustaiteessa, ja jotkut ovat opetelleet viittomakielen. Niiden, jotka eivät änkytä, tulisi arvostaa änkytyksestä kärsivien suuria ponnistuksia sekä rohkaista ja tukea heitä parhaansa mukaan.

[Alaviitteet]

^ kpl 7 Nykyiset änkytyksen syitä koskevat teoriat ja eri hoitomenetelmät voivat joistakin yhtenevyyksistään huolimatta olla keskenään ristiriitaisia. Herätkää!-lehti ei asetu minkään nimenomaisen näkemyksen tai hoidon kannalle.

^ kpl 13 Joissakin tapauksissa terapeutti voi suositella änkytyksen hoitoon laitetta, jonka toiminta perustuu niin kutsuttuun viivästettyyn kuulopalautteeseen. Toiset voivat suositella lääkkeitä puhumiseen liittyvän ahdistuksen lievittämiseen.

[Tekstiruutu/Kuva s. 13]

MITEN AUTTAA ÄNKYTTÄJÄÄ?

● Pyri luomaan rentoutunut ja kiireetön tunnelma. Nykyinen kiihkeä, stressaava elämäntyyli usein pahentaa ongelmaa.

● Älä kehota änkyttäjää hidastamaan puhettaan, vaan puhu itse hitaammin. Kuuntele kärsivällisesti. Älä keskeytä toista äläkä lopeta lauseita hänen puolestaan. Pidä lyhyt tauko ennen kuin vastaat.

● Vältä kritisoimasta ja korjaamasta toisen puhetta. Säilytä sopiva katsekontakti ja osoita kasvonilmeillä, kehonkielellä ja sanoilla, että olet kiinnostunut siitä, mitä hän sanoo, et niinkään hänen esitystavastaan.

● Änkytys ei saisi olla tabu. Kun hymyilet ystävällisesti ja osoitat aika ajoin huomaavaisesti olevasi selvillä toisen ongelmasta, voit auttaa häntä rentoutumaan. Kenties voisit sanoa esimerkiksi: ”Joskus on vaikea pukea ajatuksiaan sanoiksi.”

● Osoita ennen kaikkea, että hyväksyt toisen sellaisena kuin hän on.

[Tekstiruutu/Kuva s. 14]

”PIKKUHILJAA ÄNKYTYKSENI VÄHENI”

Víctor änkytti useita vuosia erään perheeseen liittyvän erittäin stressaavan vaiheen aikana, mutta pääsi lopulta änkytyksestä ilman hoitoa. Hän on Jehovan todistaja, ja hän ilmoittautui teokraattiseen palveluskouluun, jota pidetään viikoittain kaikissa todistajien seurakunnissa. Vaikka koulun tarkoitus ei olekaan tarjota puheterapiaa, se auttaa oppilaita parantamaan puhetaitojaan ja lisää heidän itseluottamustaan.

Koulun oppikirjassa Hyödy teokraattisen palveluskoulun opetuksesta sanotaan otsikon ”Miten tulla toimeen änkytyksen kanssa?” alla seuraavasti: ”On – – tärkeää olla hellittämätön – –. Jos sinun on määrä pitää puhe, valmistaudu hyvin. Keskity esitykseesi sataprosenttisesti. – – Jos alat änkyttää puheen aikana, pidä äänesi ja esiintymistapasi niin rauhallisina kuin pystyt. Rentouta leuka. Käytä lyhyitä lauseita. Minimoi sellaiset äännähdykset kuin ’öö’ ja ’mm’.”

Víctor kertoo, miten koulu on auttanut häntä: ”Kun opin keskittymään pikemminkin siihen, mitä sanon, enkä siihen, miten sen sanon, unohdin ongelmani olemassaolon. Lisäksi harjoittelin paljon. Pikkuhiljaa änkytykseni väheni.”