Thaimaan värikkäät vuoristokansat

Chiang Main tori sykkii elämää. Kansaa tungeksii tienvarren kojujen ympärillä, jotka pursuavat eksoottisia tuotteita. Asiakkaat tinkivät hinnoista liikenteen melun yli. Täällä Pohjois-Thaimaan väenpaljoudessa voi tavata maan värikkäiden vuoristokansojen edustajia.

THAIMAAN 65 miljoonan asukkaan joukossa on ihmisiä 23 etnisestä vähemmistöstä, joista puhutaan yleensä vuoristokansoina. Suurin osa niistä elää Pohjois-Thaimaassa Myanmariin ja Laosiin rajoittuvalla alueella, jolle ovat ominaisia vuoret, joet ja hedelmälliset laaksot.

Useimmat näistä kansoista ovat saapuneet maahan kahdensadan viime vuoden aikana. Karenit, suurin kuudesta pääryhmästä, ovat tulleet Myanmarista. Lahut, lisut ja akhat ovat lähtöisin Yunnanin provinssista Lounais-Kiinan ylängöltä ja hmongit ja yaot Keski-Kiinasta. *

Kansat siirtyivät uusille asuinalueille useimmiten sotien, yhteiskunnallisten paineiden ja viljelykelpoisen maan puutteen vuoksi. * Pohjois-Thaimaa oli ihanteellinen pakopaikka, sillä se oli syrjäinen, vuoristoinen ja pääosin asumaton. Ja Thaimaa antoi maahanmuuttajien jäädä. Pian rinteitä täplittivät kylät, ja rinnatusten elelevät ryhmät synnyttivät todellisen kulttuurien ja kielten mosaiikin.

Värikkäitä pukuja ja tapoja

Kukin vuoristokansa voidaan tunnistaa sille ominaisesta asusta. Esimerkiksi akha-naiset käyttävät taidokkaita tornimaisia hopeapäähineitä, jotka on koristeltu tupsuin, kolikoin ja kirjailuin. Heillä on myös kypärämäisiä päänkoristeita, jotka on valmistettu pienistä metalliosista ja somistettu kiiltävillä napeilla,  helmillä ja palloilla. Yao-naiset vangitsevat katseen koristeellisissa housuissaan, joiden runsaiden kirjailujen tekeminen voi kestää peräti viisi vuotta. Upean asun täydentävät tyylikkäät turbaanit ja nilkkapituiset tunikat, joissa on punainen röyhelökaulus ja leveä, indigonsininen vyö.

Pukeutuessaan täyteen loistoonsa vuoristolaisnaiset käyttävät monenlaisia hopeakoristeita, joiden välke ja helinä kertoo heidän sosiaalisesta asemastaan ja vauraudestaan sulhasehdokkaille ja muille ihaileville katsojille. Heidän yllään voi olla myös lasista, puusta ja langasta taiteiltuja koristeita.

Useimmat vuoristolaiset ovat ylpeitä perinteistään. Esimerkiksi kareneihin kuuluvat nuoret pukeutuvat hautajaisiin paremmin kuin mihinkään muuhun tilaisuuteen, sillä niihin saapuu muitakin nuoria sankoin joukoin puolison löytämisen toivossa. Auringonlaskun jälkeen tytöt ja pojat muodostavat vainajan ympärille piirin ja kiertävät hitaasti tämän ympäri käsi kädessä laulaen perinteisiä rakkauslauluja läpi yön.

Hmong-nuoret tarkkailevat vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia leikkiessään erästä leikkiä uutenavuotena. Toisistaan kiinnostuneet tyttö ja poika asettuvat parina vastakkaisiin riveihin, joiden välissä on muutama metri, ja heittelevät toisilleen pehmeää palloa. Kun toinen pudottaa pallon, joko tahallaan tai vahingossa, hän joutuu antamaan parilleen pienen koristeen. Loppuillasta hän voi lunastaa koristeet takaisin laulamalla laulun. Jos hän laulaa hyvin, hänen ympärilleen saattaa kerääntyä melkoinen joukko kuulijoita – ja lisäksi hän vahvistaa mahdollisuuksiaan voittaa toisen sydän.

Muutoksen tuulia

Entisaikoina useimmat vuoristokansat kaatoivat metsää harjoittaakseen kaskiviljelyä ja kasvattaakseen karjaa. Tämä aiheutti vakavia ympäristöongelmia, mutta nykyisin maatalous perustuu kestävämpiin menetelmiin.

Aiemmin monet viljelivät oopiumiunikkoa tällä niin sanotun Kultaisen kolmion alueella Thaimaan, Laosin ja Myanmarin rajamailla. Thaimaan kuningashuoneen ja kansainvälisten avustusjärjestöjen sponsoroimien ohjelmien ansiosta tuo viljelykasvi on joutunut antamaan tilaa kahville, kasviksille, hedelmille ja kukille. Monet vuoristolaiset myyvät lisäksi erilaisia perinnekäsitöitä ja muita tuotteita sekä palveluja alati kasvaville turistijoukoille.

 Kaikesta huolimatta köyhyys, kehno hygienia ja lukutaidottomuus vaikeuttavat monien elämää. Ongelmia aiheuttavat myös luonnonvarojen hupeneminen, muutokset kulttuurissa, rotuennakkoluulot sekä huumeiden ja alkoholin käyttö. Vuoristokansojen esi-isät pakenivat samantyyppisiä ongelmia aikanaan Thaimaahan, mutta mihin niitä voisi paeta nykyään?

Luotettava pakopaikka

Monet vuoristolaiset ovat löytäneet parhaan mahdollisen turvan – tosi Jumalan, Jehovan. Psalmissa 34:8 sanotaan: ”Maistakaa ja nähkää, että Jehova on hyvä. Onnellinen on se voimakas mies, joka turvautuu häneen.” Lahuihin kuuluva Jawlay kertoo: ”Mennessäni 19-vuotiaana naimisiin olin jo juoppo ja narkomaani. Ilman huumeita en pystynyt tekemään työtä, ja ilman töitä minulla ei ollut rahaa. Vaimoni Anothai tunsi itsensä hylätyksi, ja riitelimme jatkuvasti.

Kun tyttäremme Suphawadee syntyi, Anothai alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Minä puolestani pakenin metsään aina kun he tulivat meille. Mutta pian vaimoni käytös alkoi parantua. Hän puhui minulle kunnioittavasti ja huolehti paremmin kotitöistä. Niinpä aloin hänen kannustuksestaan tutkia itsekin Raamattua.

Kun Raamatun opetukset koskettivat sydäntäni, aloin vähitellen edistyä. Jumalan avulla pääsin viimein eroon riippuvuuksistani. Nyt perheemme on aidosti onnellinen, sillä olemme löytäneet parhaan elämäntavan. Saamme lisäksi paljon iloa, kun kerromme Raamatun tervehenkisistä opetuksista muille vuoristolaisille.”

Jawlayn sanat tuovat mieleen Raamatun Ilmestyskirjassa olevan ennustuksen, jonka mukaan nykyisen pahan maailman viimeisinä päivinä ”ikuista hyvää uutista” julistettaisiin ”jokaiselle kansakunnalle ja heimolle ja kielelle ja kansalle” (Ilmestys 14:6). Jehovan todistajille on suuri ilo ja kunnia osallistua tähän työhön, joka osoittaa Jumalan rakastavan kaikkia ihmisiä, myös niitä, jotka kuuluvat Thaimaan värikkäisiin vuoristokansoihin (Johannes 3:16).

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 16]

VENYTTÄVÄTKÖ RENKAAT KAULAA?

Monet kayaneihin kuuluvat naiset menevät koristautumisessa varsin pitkälle, kun he kiinnittävät kaulaansa kiiltäviä messinkirenkaita lähes 40 senttimetrin pituudelta. * Ensimmäinen kaularengas saadaan yleensä noin viisivuotiaana, ja sen jälkeen renkaat vaihdetaan muutaman vuoden välein isompiin ja raskaampiin, kunnes aikuisena naisella voi olla kaulassaan peräti 25 korua, jotka painavat yhteensä alun toistakymmentä kiloa. Kaula ei tästä veny, vaikka siltä ehkä näyttääkin, vaan renkaat painavat solisluita alaspäin ja puristavat kasaan rintakehän luustoa.

[Alaviite]

[Lähdemerkintä]

Hilltribe Museum, Chiang Mai

[Tekstiruutu s. 17]

TARUJA SUURESTA VEDENPAISUMUKSESTA

Sekä lisuilla että hmongeilla on taruja suuresta vedenpaisumuksesta. Eräässä hmongien tarussa ”taivaan Herra” varoittaa kahta veljestä siitä, että pian maa hukkuu tulvaan. Hän neuvoo väkivaltaista vanhempaa veljeä rakentamaan rautaveneen ja lempeää nuorta veljeä tekemään puuveneen. Sitten hän kehottaa nuorempaa ottamaan alukseen mukaan sisarensa sekä koiraan ja naaraan kustakin eläinlajista ja kaksi siementä jokaisesta kasvityypistä.

Kun vedenpaisumus koittaa, rautavene uppoaa mutta puuvene jää kellumaan. Sitten sateenkaaren muotoinen lohikäärme kuivattaa maan, ja lopuksi nuorempi veli menee naimisiin sisarensa kanssa ja heidän jälkeläisensä asuttavat maan uudelleen. Pane merkille, millaisia yhtäläisyyksiä on tämän tarun ja Pyhän Raamatun täsmällisen kertomuksen välillä, joka on kirjoitettu muistiin 1. Mooseksen kirjan lukuihin 6–10.

[Kuva s. 16, 17]

Vuoristokansojen naisia upeissa perinneasuissaan

[Lähdemerkintä]

Hilltribe Museum, Chiang Mai

[Kuvat s. 17]

Jawlay perheineen

[Kuvien lähdemerkintä s. 15]

Molemmat kuvat: Hilltribe Museum, Chiang Mai