Miksi luovuin lupaavasta urasta

Kertonut Martha Teresa Márquez

OLEN aina rakastanut laulamista ja esiinnyin jo pienenä radiossa. Koulua en käynyt esikoulua pitemmälle, mutta nuorena otin pääkaupungissa laulutunteja Meksikon sinfoniaorkesterin kapellimestarilta.

Vuonna 1969, kun olin 24-vuotias, eräs tanssijaystäväni pyysi minua koe-esiintymiseen La Rampa Azulin ravintola-baariin, joka oli siihen aikaan hyvin arvostettu estradi. Lauloin meksikolaisen Tomás Méndezin säveltämän tunnetun laulun Cucurrucucú Paloma, ja kuulijakunta piti siitä. Tästä alkoi ammattilaisurani. Esiinnyin soololaulajana taiteilijanimellä Romelia Romel.

Työskentelin Tomás Méndezin sekä muiden lahjakkaiden meksikolaisten säveltäjien ja laulajien kanssa, joista mainittakoon Cuco Sánchez ja Juan Gabriel. Oli sykähdyttävää nähdä oma nimensä valomainoksissa ja lehdissä. Lauloin yökerhoissa ja radiossa sekä kiertueilla Meksikossa ja Belizessä. Työskentelin myös suositun meksikolaisen komediennen Leonorilda Ochoan kanssa, kun hänen televisioshow’nsa oli suhteellisen uusi Meksikossa.

Vähitellen sain kuuluisuutta ja ansaitsin hyvin – niin hyvin, että pystyin hankkimaan itselleni koruja ja minkkiturkkeja ja asumaan kattohuoneistoissa. Vaikutti siltä kuin minulla olisi ollut kaikki, mitä ihminen saattoi toivoa, mutta en ollut onnellinen. Elämä tuntui tyhjältä. Olin roomalaiskatolinen, mutten kehdannut käydä kirkossa, koska tunsin itseni likaiseksi moraalittoman elämäntyylini vuoksi.

Opin rakastamaan Jehovaa

Harjoitellessani ensimmäistä levyäni varten kerroin tyhjyydentunteestani ystävälleni Lorena Wongille, joka oli ranchera-laulaja. Sanoin, että haluaisin ryhtyä nunnaksi ja auttaa vähäosaisia. ”Nunnaksi? Oletko hullu?” hän huudahti.

Sitten hän kysyi: ”Tiedätkö, mikä on Jumalan nimi?”

”Herra Jeesus Kristus”, vastasin.

”Ei vaan Jehova”, hän sanoi. ”Jeesus on hänen Poikansa.”

”Jehova?” ihmettelin. En ollut ikinä kuullutkaan sellaista nimeä. Lorena antoi minulle Raamatun ja lupasi lähettää opettajansa, Jehovan todistajan, käymään luonani. *

Aina kun näin Lorenan, kysyin, milloin  hän oikein lähettäisi opettajansa. Minulla oli hengellinen nälkä.

Odotellessani aloin lukea Raamattua itsekseni ja huomasin, että Jumalan nimi tosiaan on Jehova (Psalmit 83:18). Olin yllättynyt. Osuin lukiessani myös kymmeneen käskyyn, joista yksi pysäytti minut: ”Et saa tehdä aviorikosta.” (2. Mooseksen kirja 20:14.) Asuin siihen aikaan naimisissa olevan miehen kanssa, ja meillä oli kahdeksankuukautinen poika. Minulla oli toinenkin poika, mutta hänenkään isänsä kanssa en ollut ollut naimisissa.

Eräänä päivänä harjoitellessani uutta show’tani varten ovelle koputettiin. Siellä oli Lorenan opettaja Mauricio Linares vaimonsa kanssa. He näyttivät minulle, mikä on Jumalan tarkoitus ihmiskunnan suhteen, ja jättivät minulle kirjan Totuus joka johtaa ikuiseen elämään. * Luin sen läpi yhdessä yössä, vaikka vaikeammat sanat tuottivat minulle hankaluuksia. Silloin aloin rakastaa Jehovaa.

Muutoksia elämäntyylissä

Todistajat auttoivat minua sekä tutkimaan Raamattua että parantamaan lukutaitoani, ja tietojeni karttuessa tajusin, että minun oli tehtävä elämässäni muutoksia, jos halusin miellyttää Jehovaa. Aloin hankkiutua eroon omistamistani pyhäinkuvista, medaljongeista ja onnenkaluista, vaikka ne olivat kultaa.

Erityisen vaikeaa oli lopettaa tupakointi ja vähentää alkoholinkäyttöä. Kulkiessani alkoholiliikkeen ohi vesi herahti kielelleni. Minun piti katkaista välini entisiin ystäviini, sillä he tarjosivat minulle drinkkejä ja pyysivät minua juhlimaan hienoihin ravintoloihin ja tiesin, että se johtaisi väistämättä liialliseen juomiseen.

Minun oli vaikea myös lakata käymästä rikkaiden ja kuuluisien juhlissa. Kun sain kutsun erään tunnetun kuubalaisen nyrkkeilijän syntymäpäiville, rukoilin Jehovaa: ”Enää tämän kerran. Sitten en enää koskaan mene tällaisiin tilaisuuksiin enkä harjoita mitään sellaista, mitä et hyväksy.” Olen pitänyt sanani.

Lopetin suhteeni toisen poikani isään, vaikka hän oli upporikas ja lupasi minulle maat ja taivaat, jos vain en jättäisi häntä. Se oli minulle todella vaikeaa, sillä rakastin häntä ja hän tiesi sen. Ylpeästi hän sanoi: ”Minä olen sinun Jumalasi! Minä olen Kristuksesi!”

”Olet ehkä ollut”, vastasin, ”mutta nyt Jumalani on Jehova.” Hän uhkasi viedä minulta poikani ja tehdä minulle ruumiillista väkivaltaa.

Siihen aikaan jotkut olivat sillä kannalla, että laulaminen oli ammatti muiden joukossa ja voisin jatkaa uraani todistajanakin. Toiset kuitenkin kiinnittivät huomioni erääseen asiaan: ”Sinulla ei tule olemaan mitään suoja-aitaa tupakointia, juopottelua ja ihailijoiden moraalittomia ehdotuksia vastaan.” Ymmärsin näiden sanojen viisauden.

Kun olin kuuluisa laulaja, minulta yritettiin ostaa palveluksia. Nyt päätin, etten enää saattaisi itseäni alttiiksi sellaisille kiusauksille. Niinpä vuonna 1975 sanoin irti Kiinan-kiertuetta koskevan sopimukseni, ja puoli vuotta myöhemmin minut kastettiin Jehovan todistajaksi.

 Haasteita ja ilonaiheita

Miten elättäisin itseni ja perheeni? Koulutusta minulla ei ollut käytännössä lainkaan, enkä oikeastaan osannut mitään muuta kuin laulaa. Vanhempi sisareni Irma ja hänen kolme lastaan sekä omat pienet poikani olivat kaikki minusta riippuvaisia. Meidän täytyi muuttaa kalliista huoneistostani pieneen kaksioon. Jyrkkä muutos ylellisyydestä niukkuuteen oli suuri haaste. Jonkin aikaa sisareni ja lapset valittivat ja painostivat minua jatkamaan laulajana, mutta pysyin päätöksessäni tehdä, mitä minun oli tehtävä voidakseni palvella Jehovaa.

Aloin myydä arvoesineitäni – koruja, turkkeja, auton – ja elimme niistä saaduilla tuloilla. Sitten ne rahat oli käytetty. Nuoremman poikani isä ahdisteli meitä, ja päästäksemme hänestä eroon muutimme vuonna 1981 toiselle puolelle maata kaupunkiin, josta hän ei voinut löytää meitä.

Siellä todistajat opettivat minua valmistamaan lihapiirakoita, munkkeja ja muuta syötävää myytäväksi. Sittemmin sain työtä eräästä tehtaasta ja tein yövuoroja. Se haittasi kuitenkin kristillisissä kokouksissa käymistä ja palvelustani Jumalalle, joten sanoin itseni irti ja aloin valmistaa lihapiirakoita kotona. Valmiit piirakat ladoin koreihin ja myin kadulla. Näin olen voinut elättää itseni kokoaikaisena evankelistana.

Valinta jota en ole koskaan katunut

Kun minulta kysytään, miltä lupaavan laulajanuran jättäminen minusta tuntuu nyt, vastaan, etten vaihtaisi mihinkään Jehovan ja hänen suurenmoisten tarkoitustensa tuntemusta. On ollut ilo seurata, kun poikani ovat edistyneet Raamatun tuntemuksessa, vihkineet elämänsä Jehovalle ja avioituneet todistajien kanssa. He molemmat kasvattavat vaimonsa tuella lapsiaan palvelemaan Jumalaamme Jehovaa.

Olen toiminut Jehovan todistajien kokoaikaisena saarnaajana eli tienraivaajana lähes kolme vuosikymmentä. Jumalan avulla olen voinut auttaa lukuisia ihmisiä, muun muassa Irmaa ja hänen tytärtään, oppimaan Raamatun totuuksia ja vihkiytymään hänelle. Tunnen valtavaa iloa, kun tapaan näitä ”hengellisiä lapsia” ja näen heidän edelleen vaeltavan totuudessa, monien heistä tienraivaajina (3. Johanneksen kirje 4). Olen nyt 64-vuotias ja minulla on parhaillaan 18 raamatuntutkistelua.

Se hengellinen tyhjyys, josta kärsin nuorena laulajana, on poissa, ja halu auttaa toisia on täyttynyt, kun olen noudattanut Jeesuksen käskyä ”tehdä opetuslapsia” (Matteus 28:19, 20). Miten kiitollinen olenkaan siitä, että Jumala on tukenut minua kaikki nämä vuodet ja tukee edelleen! Olen todella saanut ”maistaa ja nähdä, että Jehova on hyvä” (Psalmit 34:8).

[Alaviitteet]

[Kuva s. 25]

Poikieni, heidän vaimojensa ja tienraivaustoverinani palvelevan vanhemman sisareni kanssa.

[Kuva s. 26]

Elätän itseni kokoaikaisena evankelistana valmistamalla lihapiirakoita ja myymällä niitä kadulla.