Osteoporoosi – hiljainen sairaus

19-vuotias Anna oli toipumassa hyvin anoreksiasta, kun hän yhtäkkiä tunsi selässään sietämätöntä kipua ja lyyhistyi maahan. Häneltä oli murtunut kaksi lannenikamaa, ja hänen pituutensa lyheni viisi senttimetriä. Syynä oli osteoporoosi eli luukato.

LUUKADON vierasperäinen nimi osteoporoosi tulee ’huokoista luuta’ tarkoittavista latinan sanoista. Tautia sanotaan hiljaiseksi sairaudeksi, koska luiden heikentymistä ei useinkaan huomaa, ennen kuin ne haurastuvat niin paljon, että äkillinen rasitus, isku tai kaatuminen aiheuttaa niihin murtuman. Yleensä murtuma syntyy lantioon, kylkiluihin, selkänikamiin tai ranteeseen. Osteoporoosia pidetään usein hauraiden iäkkäiden naisten vaivana, mutta kuten Annan tapaus osoittaa, siihen voivat sairastua myös nuoret.

Vakava uhka terveydelle

Kansainvälisen osteoporoosiliiton mukaan ”Euroopan unionin alueella sattuu osteoporoosista johtuvia murtumia puolen minuutin välein”. Suomessa arviolta noin 400 000 hengellä luukudoksen määrä on merkittävästi alentunut ja vuosittain tapahtuu noin 30 000–40 000 luunmurtumaa, joissa osasyynä on luuston haurastuminen. Yhdysvalloissa 10 miljoonalla ihmisellä on osteoporoosi ja 34 miljoonaa on vaarassa sairastua siihen pienen luumassan vuoksi. Lisäksi Yhdysvaltain kansanterveyslaitos NIH raportoi, että  ”50-vuotiaista ja sitä vanhemmista naisista joka toinen ja miehistä joka neljäs saa jäljellä olevan elämänsä aikana luukadosta johtuvan murtuman”. Eikä tilanne ole paranemaan päin.

Maailman terveysjärjestön WHO:n tiedotuslehden mukaan osteoporoosin aiheuttamien luunmurtumien määrän odotetaan kaksinkertaistuvan maailmassa seuraavien 50 vuoden aikana. Ennuste perustuu todennäköisesti väestön ikääntymistä koskeviin arvioihin, mutta seuraukset ovat silti pelottavia. Luukadosta johtuvat työkyvyttömyys- ja kuolleisuusluvut ovat korkeat. Lähes 25 prosenttia vähintään 50-vuotiaista lannemurtumapotilaista kuolee komplikaatioihin vuoden kuluessa tapaturmasta.

Kuulutko riskiryhmään?

Tuoreissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että sukurasitus on merkittävä riskitekijä. Jos vanhemmilla on ollut lannemurtuma, lasten riski saada samanlainen murtuma voi olla jopa kaksinkertainen. Toinen vaaratekijä on sikiöaikainen vajaaravitsemus, jonka vuoksi luuntiheys jää lapsuudessa pieneksi. Sairastumiseen vaikuttaa myös ikä, sillä luut haurastuvat vanhemmiten. Lisäksi luukadon kehittymiseen voivat vaikuttaa jotkin sairaudet, kuten Cushingin tauti, diabetes ja kilpirauhasen liikatoiminta.

Naisilla luumassaa suojelevan estrogeenin määrä vähenee vaihdevuosina, ja juuri tästä syystä osteoporoosia sairastavia naisia on lähes neljä kertaa enemmän kuin miehiä. Munasarjojen poistamisesta johtuva estrogeenin tuotannon väheneminen voi aikaistaa vaihdevuosia.

Joihinkin riskitekijöihin voidaan itse vaikuttaa. Näitä ovat muun muassa syömistottumukset ja elintavat. Luut heikkenevät, jos ruokavaliossa on liian vähän kalsiumia ja D-vitamiinia. Liika suola saattaa lisätä riskiä, koska se saa elimistön poistamaan kalsiumia. Luukatoa kiihdyttää myös runsas alkoholinkäyttö, johon usein liittyy huono ravitsemus.

 Kuten johdannossa kerrottiin, Anna sairastui osteoporoosiin syömishäiriön jälkeen. Anoreksian johdosta hänellä oli ravintoainepuutoksia ja hänen painonsa oli pudonnut ja kuukautiset jääneet pois. Tämän vuoksi elimistö oli lakannut tuottamasta estrogeenia, jolloin luut alkoivat haurastua.

Osteoporoosin kehittymiseen vaikuttaa myös liikunnan vähyys. Tupakointikin on merkittävä riskitekijä, sillä se voi vähentää luun mineraalitiheyttä. WHO:n mukaan joka kahdeksas lonkkamurtuma juontuu tupakoinnista. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että tupakoinnin lopettamisen jälkeen luukato vähenee ja murtumariski pienenee.

Osteoporoosin ehkäisy

Ehkäisyn perusta luodaan lapsuudessa ja nuoruudessa, koska 90 prosenttia luun kokonaismassasta muodostuu silloin. Kalsium on vahvalle luustolle välttämätön ravintoaine, joka varastoituu pääasiassa luihin. Hyviä kalsiumlähteitä ovat maito, jogurtti, juusto ja muut maitotuotteet, sardiini- ja lohisäilykkeet (ruotoineen) sekä mantelit, kaurahiutaleet, seesaminsiemenet, tofu ja tummanvihreät lehtivihannekset.

Kalsiumin imeytymiseen tarvitaan D-vitamiinia, jota auringonvalo tuottaa ihossa. Meksikon luusto- ja mineraaliaineenvaihduntayhdistykseen kuuluva sisätautilääkäri Manuel Mirassou Ortega selittää: ”Kymmenen minuuttia aurinkoa päivässä ehkäisee osteoporoosia, sillä se tuottaa noin 600 yksikköä D-vitamiinia.” Ravinnosta tätä vitamiinia saa muun muassa munankeltuaisesta, merikaloista ja maksasta.

Liikunnan merkitystä luukadon ehkäisyssä ei voida korostaa liiaksi. Kasvuvuosina liikunta lisää luumassaa, ja vanhempana se ehkäisee luukudoksen vähenemistä. Eniten suositellaan tukirankaa kuormittavaa liikuntaa, jossa lihakset joutuvat työskentelemään painovoimaa tai muita voimia vastaan luiden ja nivelten rasittumatta liikaa. Kävely, portaiden kiipeäminen ja jopa tanssiminen ovat yksinkertaista mutta tehokasta tämäntyyppistä liikuntaa. *

Ehkäisytoimilla on varmasti suuri merkitys taistelussa tätä hiljaista sairautta vastaan. Ruokavaliota ja elintapoja on kenties tarkistettava, jotta luumassa säilyisi ja luut vahvistuisivat. Useimmille liikuntaa harrastamattomille tällainen elämänmuutos voi olla hyvin vaikea, mutta se maksaa vaivan! Silloin he voivat välttyä kokemasta samaa kuin ne miljoonat, jotka sairastavat osteoporoosia.

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 21]

Ruokavalio- ja elintapamuutoksilla voidaan ehkäistä luumassan vähenemistä ja vahvistaa luustoa.

[Tekstiruutu/Kuvat s. 19]

Osteoporoosi on sairaus, jossa luiden tiheys ja lujuus ovat heikentyneet, minkä johdosta luut ovat hauraat ja murtumariski on suuri. Diagnoosi tehdään mittaamalla luun mineraalitiheys matalaenergiseen röntgensäteilyyn perustuvalla tekniikalla.

[Kuvat]

Tervettä luukudosta

Osteoporoottista luukudosta

[Lähdemerkintä]

© BSIP/Photo Researchers, Inc.

[Kuva s. 20]

Tukirankaa kuormittava liikunta ehkäisee luumassan vähenemistä.

[Kuvat s. 20]

Mantelit ja maitotuotteet ovat erinomaisia kalsiumlähteitä.