Jurtat – Keski-Aasian siirrettävät kodit

MIKÄ on pehmeä ja pyöreä ja talvella lämmin mutta kesällä viileä? Keski-Aasiassa asuville paimentolaisille vastaus on selvä: jurtta. Tämä perinteinen asumus oli aikoinaan tuttu näky Mongolian ja Kazakstanin aroilla sekä Kirgisian vuorilla ja laaksoissa.

Jurtta on ympyrän muotoinen, telttamainen rakennelma, jonka sisäseiniä peittävät koristeelliset ruokomatot ja ulkoseininä toimivat lampaanvillasta valmistetut huopapalat. Jurtat ovat kevyitä ja helppoja koota, mutta siitä huolimatta kestäviä ja mukavia niin kesähelteissä kuin talvipakkasissakin. Kirgiisit sanovat jurttaa harmaaksi taloksi, kasakit taas huopataloksi, ja mongolit käyttävät siitä nimeä ger ’koti’.

Jurtat voivat olla harmaanruskeita tai hohtavan valkeita sen mukaan, minkä värisestä villasta ne on tehty. Kirgiisien ja kasakkien jurtat on usein koristeltu paikalliseen tyyliin pässinsarvikuvioin, jotka on taiteiltu kirkkaanvärisiksi värjätyistä villoista. Menneisyydessä kauniit peitteet ja huopamatot kertoivat perheen varallisuudesta ja asemasta.

Keskeinen rakenne jurtassa on kattovanne, johon kaikki kattorimat kiinnitetään. Vahvatekoinen ja painava vanne tekee jurtasta vakaan. Kattoaukkoa peittävä huopa voidaan siirtää syrjään ilmanvaihdon parantamiseksi, mutta kolealla säällä se jätetään paikoilleen. Kirkkaina öinä perheet saattavat taittaa huovan sivuun ja katsella tähtiä.

Ihanteellinen paimentolaiselämään

Paimentolaiselämää vietetään edelleen joillakin Kazakstanin, Kirgisian ja Mongolian maaseutualueilla. Becky Kemery kertoo kirjassaan Yurts—Living in the Round, millä tavoin Mongoliassa käytetään vielä nykyäänkin kameleita jurttien siirtämiseen paikasta toiseen: ”Rungon osat kuormataan kamelin selkään siten, että paino jakautuu tasaisesti eläimen kummallekin puolelle. Viimeiseksi selkään nostetaan kattovanne, joka asettuu mukavasti kyttyrän ympärille. Toinen kameli saa kannettavakseen huovat. Jos kameleita ei ole käytettävissä, karjankasvattajat siirtävät jurtat uuteen paikkaan jakkien tai hevosten vetämillä kärryillä tai mahdollisesti neuvostoajan kuorma-autolla.”

Mongolialaisessa jurtassa on suorat tukirimat ja tasaisempi katto kuin muissa jurtissa, minkä ansiosta asumus kestää hyvin avoimien  tasankojen ankarat tuulet ja salamoinnin. Kirgisiassa ja Kazakstanissa jurtan katto on jyrkempi ja kupolimaisempi. Oviaukko on yleensä etelää kohti, jotta auringonvalo pääsee sisään. Jurtan perällä sisäänkäyntiä vastapäätä on värikkäästi koristeltuja huopamattoja ja peitteitä, jotka on taiteltu pinoihin puukirstujen päälle. Tämän värikkään asetelman edessä on tärkeän vieraan tai perheen vanhimman miespuolisen jäsenen paikka.

Oviaukosta katsoen oikealla on naisten puoli, jossa ovat kaikki ruoanlaittoon, siivoukseen, ompeluun ja huovuttamiseen tarvittavat välineet. Toinen puoli on miesten aluetta satuloineen, ratsupiiskoineen ja muine metsästykseen ja eläintenhoitoon käytettävine tarvikkeineen.

Jurtta pitää pintansa poliittisissa muutoksissa

Paimentolaisten elämäntapa muuttui dramaattisesti vuoden 1917 kommunistisen vallankumouksen jälkeen. Venäläiset rakensivat kaikkialle Keski-Aasiaan kouluja, sairaaloita ja teitä ja toivat näin tarjolle vakiintuneemman elämäntyylin.

Monet alkuperäiskansat ovatkin aikojen kuluessa hylänneet paimentolaiselämän ja siirtyneet kyliin ja kaupunkeihin. Suurilla kolhooseilla työskentelevät lammas-, karja- ja hevospaimenet saattavat kuitenkin käyttää jurttia kesäkuukausina vielä nykyäänkin.

Pian 40-vuotias kirgisialainen Maksat muistelee: ”Autoin nuorena isää hänen paimentaessaan karjaa. Heinäkuun alkupuolella, kun lumi oli sulanut ja solat olivat auki, ajoimme eläimet ylös vuoristolaitumille.

Pystytimme jurtan vuoripuron varrelle, missä meillä oli runsaasti vettä ruoanlaittoon ja peseytymiseen. Viivyimme siellä lokakuun alkuun, jolloin säät alkoivat viiletä.” Jurttaa on siis käytetty meidän aikaamme asti.

Nykypäivän jurtta

Jurtat ovat muun muassa Kirgisiassa tavallinen näky teiden varsilla. Ne toimivat varastoina tai kahviloina, joissa turistit voivat tutustua paikallisen keittiön antimiin. Lisäksi vierailla on mahdollisuus saada tuntumaa perinteiseen kirgiisielämään yöpymällä jurtassa joko vuoristossa tai puhdasvetisen Issyk-Kul-järven rannalla.

Jurtta liittyy myös joihinkin perinteisiin keskiaasialaisiin hautajaismenoihin. Maksat selittää: ”Kirgisiassa vainaja pannaan jurttaan, jossa omaiset ja ystävät voivat käydä suremassa läheisensä poismenoa.”

Viime aikoina jurtta on tehnyt tuloaan myös länsimaihin. Sitä on kehuttu sen käytännöllisyyden ja ympäristöä säästävien ominaisuuksien vuoksi. Useimmat nykyajan jurtat poikkeavat kuitenkin edeltäjistään melkoisesti. Rakentamisessa käytetään huippumoderneja materiaaleja, eikä niitä useinkaan ole tarkoitus siirtää paikasta toiseen.

Jurtan alkuperää ei voida määrittää tarkasti, mutta sen arvo on kiistaton. Sen juuret ovat Keski-Aasian kansojen paimentolaisuudessa, ja se on kestävä todiste sinnikkäiden ja sopeutuvien ihmisten kekseliäisyydestä.

[Kuva s. 17]

Jurttia kuuluisan Issyk-Kul-järven rannalla Kirgisiassa