Raamatun näkökanta

Mitä toisen posken kääntäminen tarkoittaa?

JEESUS KRISTUS sanoi tunnetussa vuorisaarnassaan: ”Älkää tehkö vastarintaa sille, joka on paha, vaan jos joku läimäyttää sinua oikealle poskellesi, käännä hänelle toinenkin.” (Matteus 5:39.)

Mitä Jeesus tarkoitti? Kehottiko hän kristittyjä pysymään passiivisina heidän joutuessaan hyökkäyksen kohteeksi? Odotetaanko kristittyjen kärsivän hiljaa ja kieltäytyvän hakemasta lainsuojaa?

Jeesuksen sanojen merkitys

Ymmärtääksemme, mitä Jeesus tarkoitti, meidän on otettava huomioon sekä hänen sanojensa asiayhteys että hänen kuulijakuntansa. Neuvonsa johdannoksi Jeesus esitti sanat, jotka kuulijat jo tunsivat pyhistä kirjoituksista. Hän sanoi: ”Te olette kuulleet sanotun: ’Silmä silmästä ja hammas hampaasta.’ ” (Matteus 5:38.)

Jeesus viittasi tässä 2. Mooseksen kirjan 21:24:ään ja 3. Mooseksen kirjan 24:20:een. On tärkeää huomata, että sopusoinnussa Jumalan lain kanssa näissä jakeissa mainittu rangaistus, ”silmä silmästä”, kuului panna toimeen vasta sen jälkeen, kun syytetty oli ollut tuomittavana pappien ja tuomarien edessä, jotka punnitsivat olosuhteita ja rikkomuksen tahallisuutta (5. Mooseksen kirja 19:15–21).

Ajan mittaan juutalaiset alkoivat soveltaa tätä lakia väärin. 1800-luvulla elänyt Adam Clarke sanoi Raamattua selittävässä teoksessaan: ”Näyttää siltä, että tämän lain perusteella [silmä silmästä, hammas hampaasta] juutalaiset katsoivat voivansa kantaa kaunaa yksityisten tapausten johdosta, ja lisäksi sillä perusteltiin kaikenlaisia kostonhalusta juontuvia ylilyöntejä. Kostotoimissa mentiin usein äärimmäisyyksiin, ja toiselle tuotettiin enemmän  pahaa kuin tämä itse oli aiheuttanut.” Raamattu ei kuitenkaan hyväksy sitä, että otamme oikeuden omiin käsiimme.

Se, mitä Jeesus opetti vuorisaarnassaan toisen posken kääntämisestä, on sopusoinnussa Jumalan Israelille antaman lain hengen kanssa. Jeesus ei tarkoittanut sitä, että mikäli hänen seuraajiaan lyötäisiin poskelle, heidän pitäisi toinnuttuaan tarjota lyötäväksi toistakin poskeaan. Raamatun aikoina – ja sama pitää paikkansa usein nykyäänkin – lyönnin tarkoitus ei ollut vahingoittaa fyysisesti vaan se oli loukkaus, jolla provosoitiin ja haastettiin riitaa.

Jeesus siis selvästikin tarkoitti, että jos joku yrittää yllyttää toista riitaan kirjaimellisella läimäytyksellä – tai kirpaisevilla huomautuksilla – lyönnin saajan pitäisi olla maksamatta takaisin. Hänen tulisi pikemminkin yrittää ehkäistä koston kierre, jossa paha maksetaan pahalla (Roomalaisille 12:17).

Jeesuksen sanat muistuttivat paljon kuningas Salomon sanoja: ”Älä sano: ’Niin kuin hän teki minulle, niin aion minä tehdä hänelle. Minä maksan jokaiselle takaisin hänen toimintansa mukaisesti.’ ” (Sananlaskut 24:29.) Jeesuksen seuraaja kääntää toisen posken siinä mielessä, ettei hän salli toisten yllyttää itseään ”välienselvittelyyn” (Galatalaisille 5:26, alaviite).

Saako itseään puolustaa?

Toisen posken kääntäminen ei merkitse sitä, ettei kristitty voisi puolustautua väkivaltaista hyökkääjää vastaan. Jeesus ei tarkoittanut, ettemme koskaan saisi puolustaa itseämme, vaan pikemminkin, että meidän ei milloinkaan tulisi hyökätä toista vastaan, antaa yllyttää itseämme kostoon. Vaikka yhteenoton välttämiseksi onkin järkevää poistua paikalta aina kun siihen on tilaisuus, rikoksen uhriksi jouduttaessa on sopivaa suojella itseään ja kääntyä poliisin puoleen.

Jeesuksen varhaiset seuraajat noudattivat samaa periaatetta puolustaessaan laillisia oikeuksiaan. Esimerkiksi apostoli Paavali turvautui oman aikansa oikeusjärjestelmään puolustaakseen oikeuttaan saarnata Jeesuksen käskyn mukaisesti (Matteus 28:19, 20). Kun Paavali ja hänen lähetystyöntekijätoverinsa Silas olivat saarnamatkalla Filippin kaupungissa, siviiliviranomaiset pidättivät heidät ja syyttivät heitä lain rikkomisesta.

Sitten Paavali ja Silas piestiin julkisesti ja heitettiin vankilaan, eikä heille suotu edes oikeudenkäyntiä. Tilaisuuden tullen Paavali käytti oikeuksiaan Rooman kansalaisena. Kun viranomaiset saivat tietää hänen olevan roomalainen, he alkoivat pelätä mahdollisia seurauksia ja pyysivät Paavalia ja Silasta lähtemään kaupungista kaikessa hiljaisuudessa. Näin Paavali antoi mallin ”hyvän uutisen puolustamisesta ja laillisesta vahvistamisesta”. (Apostolien teot 16:19–24, 35–40; Filippiläisille 1:7.)

Paavalin tavoin Jehovan todistajien on toistuvasti täytynyt ryhtyä oikeustaisteluihin voidakseen jatkaa kristillistä toimintaansa. Tätä tapahtuu niissäkin maissa, jotka vakuuttavat, että niiden kansalaisilla on uskonnonvapaus. Kun Jehovan todistajat joutuvat rikoksen uhriksi tai heidän turvallisuuttaan uhataan, heidän ei odoteta kääntävän toista poskeaan eli kärsivän huonoa kohtelua puolustamatta itseään. He puolustautuvat laillisin keinoin.

Kristittyinä todistajat voivat siis ryhtyä toimiin laillisten oikeuksiensa puolesta, vaikka he tietävätkin, että tulokset ovat usein rajallisia. Siksi he Jeesusta jäljitellen jättävät asiat viime kädessä Jumalalle ja luottavat siihen, että hän tuntee kaikki yksityiskohdat ja että kaikki hänen antamansa rangaistukset ovat täysin oikeudenmukaisia (Matteus 26:51–53; Juudaksen kirje 9). Tosi kristityt muistavat, että kosto kuuluu Jehovalle (Roomalaisille 12:17–19).

OLETKO MIETTINYT?

● Mitä kristittyjen tulee karttaa? (Roomalaisille 12:17.)

● Kieltääkö Raamattu itsensä puolustamisen laillisin keinoin? (Filippiläisille 1:7.)

● Millainen luottamus Jeesuksella oli Isäänsä? (Matteus 26:51–53.)