1800-luvun pelätyin sairaus
1800-luvun pelätyin sairaus
Oli vuosi 1854, ja Lontoo oli jälleen kerran koleraepidemian kourissa. Tämä rajua ripulia ja nestehukkaa aiheuttava suolistosairaus levisi hälyttävää vauhtia. Monet, jotka aamulla heräsivät terveinä, olivat illan pimetessä kuolleita. Tautia ei tuolloin osattu hoitaa.
KOLERA oli vuosisadan pelätyin sairaus, ja sen syy oli hämärän peitossa. Jotkut arvelivat, että koleran sai hengittämällä mätänevistä orgaanisista aineista lähteviä hajuja. Tällaiset arvelut olivat ymmärrettäviä, sillä Lontoon halki mutkitteleva Thames löyhkäsi kammottavalle. Levisikö sairaus tuon pahanhajuisen ilman välityksellä?
Viisi vuotta aiemmin lääkäri John Snow oli esittänyt sellaisen ajatuksen, että kolera levisi pilaantuneen ilman sijasta saastuneen veden välityksellä. Lääkäri William Budd puolestaan uskoi, että sairauden aiheuttaja oli jokin sienimäinen eliö.
Snow testasi teoriaansa vuoden 1854 epidemian aikana tutkimalla Sohon alueella Lontoossa koleraan sairastuneiden ihmisten elinoloja. Hän mietti, mitä yhteistä uhreilla oli, ja teki huomiota herättävän havainnon. Kaikki sairastuneet olivat juoneet saman pumppukaivon vettä, ja tuo vesi oli joutunut kosketuksiin koleran saastuttaman jäteveden kanssa. *
Samana vuonna saavutettiin eräs lääketieteen virstanpylväs, kun italialainen tiedemies Filippo Pacini julkaisi tutkimuksen, jossa kuvailtiin koleraa aiheuttava eliö. Niin hänen kuin Snow’n ja Buddinkin havainnot jäivät kuitenkin lähes huomiotta. Kolera jatkoi raivoisaa kulkuaan – kunnes tultiin vuoteen 1858.
”Löyhkien löyhkä”
Parlamentti oli aikaillut Thamesin puhdistumista edistävän uuden viemäriverkon rakentamisessa, mutta kesän 1858 helleaalto pani asioihin vauhtia. Parlamentin alahuoneen työtilojen vieressä virtaavasta joesta nousi niin läpitunkeva lemu, että poliitikkojen oli hajun peittämiseksi pakko ripustaa ikkunoihinsa desinfiointiaineeseen kastettuja verhoja. Tuo ”löyhkien löyhkä” sai pyörät pyörimään: 18 päivässä parlamentti pani alulle uuden viemäristön rakentamisen.
Lontooseen rakennettiin suuria viemäreitä, jotka estivät jätteiden pääsyn jokeen ja ohjasivat ne kaupungin itäpuolelle, missä ne kulkeutuivat laskuveden mukana mereen. Tulokset olivat dramaattisia. Kun koko Lontoo oli liitetty uuteen viemäriverkkoon, koleraepidemiat loppuivat.
Nyt oli täysin selvää, että koleraa ei aiheuttanut pilaantunut ilma vaan saastunut vesi tai ruoka. Yhtä ilmeistä oli, mikä olisi ehkäisyn avain: kunnollinen jätehuolto.
Laki edellä aikaansa
Tuhansia vuosia ennen kuin koleraepidemiat riehuivat Lontoossa, Mooses johti Israelin kansan pois Egyptistä. Vaikka he vaelsivat Siinain erämaassa noin 40 vuotta, he säästyivät koleran tapaisilta kulkutaudeilta. Miten se oli mahdollista?
Kansalle annettiin ohjeeksi haudata ihmisjätökset syrjäiseen paikkaan leirin ulkopuolelle, jotta telttojen alue ja vesilähteet pysyisivät puhtaina. Määräys on kirjoitettu muistiin Raamattuun:
”Teillä tulee olla leirin ulkopuolella paikka, missä voitte käydä tarpeillanne. Varusteidenne joukossa teillä tulee olla pieni lapio, jolla kaivatte ulosteitanne varten kuopan ja peitätte jälkenne.” (5. Mooseksen kirja 23:13, 14, Kirkkoraamattu 1992 [23:12, 13, UM].)
Tämä yksinkertainen ohje suojeli israelilaisia sairauksilta, jotka vitsasivat naapurikansoja. Samanlaiset hygieniaan liittyvät varotoimet ovat pelastaneet ihmishenkiä myös nykyaikana, kuten seuraava esimerkki osoittaa. *
”Epidemioita ei koskaan puhjennut”
1970-luvulla Jehovan todistajat joutuivat Malawissa vainon kohteeksi, ja monet pakenivat maasta. He hakeutuivat turvaan naapurimaahan Mosambikiin, missä yli 30 000 miestä, naista ja lasta asettui kymmeneen pakolaisleiriin. Pakolaisleirit ovat tunnetusti otollista maaperää veden välityksellä tarttuville taudeille. Miten todistajat selviytyivät noissa oloissa?
Lemon Kabwazi asui 17 000 muun pakolaisen kanssa suurimmassa leirissä Mlangenissa. Hän muistelee: ”Leiri pidettiin koko ajan puhtaana. Alueen ulkopuolelle kaivettiin kenttäkäymälöitä, eikä kukaan saanut tehdä omaa käymälää leiriin. Muutkin jätekuopat sijaitsivat leirin ulkopuolella. Vapaaehtoiset huolehtivat kaikesta puhtaanapidosta. He esimerkiksi varmistivat, että toisaalle leirin ulkopuolelle kaivetuista kaivoista saatu vesi pysyi puhtaana. Vaikka elimme ahtaasti, pidimme kiinni hygieniaa koskevista Raamatun normeista, ja sen ansiosta säästyimme vakavilta epidemioilta eikä kukaan sairastunut koleraan.”
Joissakin osissa maailmaa asunnoissa ei vieläkään ole asianmukaisia viemäreitä. Ulosteiden välityksellä leviävät taudit tappavat noin 5 000 lasta joka päivä.
Vaikka kolera ja muut tartuntataudit ovat ehkäistävissä ja ihmiset ovat onnistuneet parantamaan jätehuoltoa merkittävästi, Raamatussa on toivoa antava ennustus, jonka mukaan pian kaikki sairaudet häviävät. Ilmestyksen 21:4:ssä sanotaan, että Jumalan valtakunnan hallinnon alaisuudessa ei ”kuolemaa enää ole eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole”. Raamatussa luvataan, että silloin ”yksikään – – ei sano: ’Minä olen sairas.’ ” (Jesaja 33:24.)
Lisää tietoa siitä, mitä Jumalan valtakunta tulee tekemään ihmiskunnan hyväksi, on Jehovan todistajien julkaiseman kirjan Mitä Raamattu todella opettaa? luvuissa 3 ja 8.
[Alaviitteet]
^ kpl 5 Vaikka vuonna 1854 käytössä oli jo vesiklosetteja, viemäristö oli niin vanhentunut, että ihmisten jätökset pääsivät katuojia ja viemäreitä pitkin suoraan Thamesiin, josta saatiin suuri osa juomavedestä.
^ kpl 15 Koska kolera leviää saastuneen ruoan tai veden välityksellä, tartunnan ehkäisemisessä on ratkaisevaa kiinnittää huomiota siihen, mitä syödään ja juodaan. Veden puhdistaminen ja ruoan kunnollinen kypsentäminen ovat keskeisiä varotoimia.
[Huomioteksti s. 21]
Koleran saastuttamat jätevedet pilasivat Lontoon halki mutkittelevan Thamesin, mikä näkyy monissa tuon aikakauden kuvissa.
[Kuva s. 22]
Yli 30 000 miestä, naista ja lasta eli Mosambikissa kymmenessä pakolaisleirissä, jotka pidettiin koko ajan puhtaina.
[Kuvien lähdemerkinnät s. 20]
Kuolema Thamesilla: © Mary Evans Picture Library; kartta: University of Texas Libraries
