”Mayday! Mayday! Mayday!” – elämää pelastava kutsu
”Mayday! Mayday! Mayday!” – elämää pelastava kutsu
Kalastusalus oli savun ja tulen vallassa, ja kaikki sillä olevat olivat vakavassa vaarassa. Erään merivartioston jäsenen mukaan ”ilman kapteenin mayday-hätäkutsua ’Nautical Legacya’ ei olisi koskaan löydetty”. Kanadan merivartiosto ryhtyi nopeasti toimiin ja onnistui pelastamaan koko miehistön. *
”MAYDAY! Mayday! Mayday!” Kun nämä sanat kuuluvat radiosta, jossakin on hengenvaarallinen tilanne ja apua tarvitaan viipymättä. Onko mayday-kutsu tehokas? Vuonna 2008 Yhdysvaltojen merivartiosto suoritti yli 24 000 pelastustehtävää, joissa pelastettiin 4 910 ihmistä – keskimäärin 13 päivässä – ja annettiin apua runsaalle 31 000:lle hätään joutuneelle.
Mistä hätäkutsu mayday on lähtöisin, ja miten merihädässä olevat laivat pyysivät apua ennen radiopuhelinten keksimistä?
Varhaisia avunpyyntökeinoja
Vuonna 1588 Espanjan armadaan kuuluva alus Santa Maria de la Rosa joutui ankarassa myrskyssä tuuliajolle ja laukaisi tykkinsä hätäkutsuksi. Alus upposi, eikä kenenkään tiedetä selviytyneen elossa. Joissakin tapauksissa varhaiset merenkävijät nostivat hätätilanteessa ylös lippuja. Vielä nykyäänkin valkoinen lippu, jossa on punainen vinoristi, on laivojen kansainvälinen avunpyyntömerkki.
1760-luvulla merillä alettiin opetella viittoiluviestitystä. Viestittäjä piti kummassakin kädessään lippua, ja kädet kuvasivat kellotaulun osoittimia. Kukin ”kellonaika” vastasi jotain kirjainta tai numeroa.
Tykinlaukaukset samoin kuin liput ja muut visuaaliset merkit toimivat vain, jos riittävän lähellä sattui olemaan muita näkemässä tai kuulemassa ne. Ahdingossa olevalla miehistöllä ei useinkaan ollut suuria toiveita avun saamisesta. Mitä tilanteen parantamiseksi tehtiin?
Tehokkaampia keinoja
Viestintätekniikassa otettiin aimo harppaus eteenpäin 1840-luvulla. Samuel Morse keksi koodin, jonka avulla sähköttäjät saattoivat lähettää sanomia kaapelia pitkin käsikäyttöisellä sähkötysavaimella. Aina kun sähköttäjä piti avainta alaspainettuna, vastaanottaja sai sähköisen signaalin. Morse laati järjestelmän, jossa kutakin kirjainta ja numeroa vastasi tietty lyhyiden (piste) ja pitkien (viiva) merkkien yhdistelmä.
Merimiehet hyödynsivät Morsen koodia käyttämällä kirkkaita merkkilamppuja. Lyhyt valonvälähdys tarkoitti pistettä ja pidempi viivaa. Pian viestittäjät alkoivat käyttää yksinkertaista, muista erottuvaa hätämerkkiä SOS: kolme pistettä, kolme viivaa ja kolme pistettä. *
Hätämerkkien toimintasäde parani jatkuvasti. Guglielmo Marconi lähetti ensimmäiset radiosignaalit Atlantin yli vuonna 1901. Siitä lähtien SOS-sanomat voitiin välittää merkkilamppujen sijasta radioteitse. Sähköttäjät eivät kuitenkaan pystyneet antamaan puhuttua hätämerkkiä. Maydayn aika oli vielä edessäpäin.
Vihdoin vuonna 1906 voitiin radioaaltojen välityksellä kuulla myös puhetta, kun Reginald Fessenden lähetti puhetta ja musiikkia sisältävän ohjelman. Ne merenkulkijat, joilla oli käytössään radiolaitteet, kuulivat lähetyksen 80 kilometrin päähän. Vuonna 1915 vielä useammat kuuntelivat innoissaan puheohjelmaa, joka lähetettiin reaaliajassa Arlingtonista Virginiasta Yhdysvalloista yli 14 000 kilometrin päähän Eiffelin torniin Pariisiin. Ja voimme vain kuvitella, miten haltioissaan S.S. American miehistö oli vuonna 1922, kun se kävi merellä yli 600 kilometrin päässä rannikosta ensimmäisen keskustelun radioitse Deal Beachissa New Jerseyssä sijaitsevan tukikohdan kanssa.
Hätäkutsu yhtenäistyy
1920–30-luvulla radioyhteyksien käyttö yleistyi nopeasti. Mutta koska eri laivojen miehistöt olivat erikielisiä, miten kapteeni voisi lähettää hätäkutsun, johon reagoitaisiin nopeasti ja joka ymmärrettäisiin kaikkialla maailmassa? Ongelmaan saatiin ratkaisu radiosähköttäjien konferenssissa vuonna 1927, kun kansainväliseksi hätäkutsuksi otettiin sana ”mayday”. *
Voimme olla kiitollisia siitä, että viestintämenetelmät ovat kaiken aikaa parantuneet. Esimerkiksi tutkat ja GPS-järjestelmät ovat korvanneet tykit ja viestiliput. Lisäksi radiosta on tullut vakiovaruste, ja pelastuslaitokset seuraavat radioviestintää jatkuvassa toimintavalmiudessa. Ja kuten Nautical Legacyn tapauksesta ilmeni, syntyipä hätätilanne missä ja milloin tahansa, kutsu ”Mayday! Mayday! Mayday!” tulee todennäköisesti kuulluksi. Toisin kuin menneiden sukupolvien aikana pelastuminen ei ole merihätään joutuvalle vain hatara toive, vaan hän voi odottaa apua luottavaisin mielin.
[Alaviitteet]
^ kpl 2 Kerrottu kirjassa True Stories of Rescue and Survival—Canada’s Unknown Heroes.
^ kpl 11 Tämä kirjainyhdistelmä valittiin, koska se oli helppo lähettää ja tunnistaa. Sillä ei ollut mitään erityistä merkitystä.
^ kpl 15 ”Mayday” tulee sanoa kolmesti, jotta lähettäjän tarkoitus on selvä eikä viesti sekoitu muihin sanoihin.
[Kuva s. 27]
”Nautical Legacy” savun ja tulen vallassa.
[Lähdemerkintä]
Courtesy Fisheries and Oceans Canada, reproduced with the permission of © Her Majesty the Queen in Right of Canada, 2010
[Kuva s. 28]
Merillä Morsen koodia hyödynnettiin käyttämällä kirkkaita merkkilamppuja.
[Lähdemerkintä]
© Science and Society/SuperStock
