Voiko keneenkään luottaa?

Häntä pidettiin kivunhoidon uranuurtajana. Runsaan kymmenen vuoden ajan vuodesta 1996 lähtien tämä huomattava nukutuslääkäri oli kuitenkin sepittänyt arvovaltaisissa lääketieteen julkaisuissa esitetyt tutkimustulokset.

”EN VOI alkuunkaan ymmärtää, miksi joku ryhtyy tällaiseen”, sanoo tri Steven L. Shafer Anesthesiology News -lehdessä.

Mikä voi saada kunnioitetun ammattilaisen huijaamaan toisia? Tarkastelemme neljää mahdollista syytä.

● Ahneus. The New England Journal of Medicine -lehden toimituskuntaan kuulunut tri Jerome Kassirer selittää The New York Times -lehden raportissa: ”Kun tutkijat ovat tuloistaan kiitollisuudenvelassa paljolti [lääke]tehtaille, he ovat hämmästyttävän taipuvaisia saamaan aikaan tuloksia, jotka ovat noille tehtaille suotuisia.”

● Halu menestyä hinnalla millä hyvänsä. Saksassa korkeakouluopiskelijoiden uskotaan käyttäneen opettajien lahjomiseen tuhansia euroja saadakseen tohtorin arvon, joka on tuossa maassa menestyksen symboli. The New York Times -lehdessä kerrottiin erään tutkimuksen paljastaneen, että monet eettisistä periaatteista tinkivät opiskelijat ovat sanoneet ”aikovansa noudattaa tarkasti tiettyjä arvoja” sen jälkeen kun he ovat saavuttaneet menestystä.

● Roolimallien puute. Muuan professori, jota lainattiin The New York Times -lehdessä, sanoi lukiolaisista: ”Voisi olla houkuttelevaa sanoa heidän menettäneen moraalisen kompassinsa. – – On kuitenkin luultavasti parempi sanoa, että heidän opettajansa, ohjaajansa ja muut yhteiskunnan jäsenet eivät ole koskaan  auttaneet heitä edes rakentamaan ja sisäistämään moraalista kompassia.”

● Tavat ristiriidassa arvojen kanssa. Lähes 30 000:ta opiskelijaa koskeneessa tutkimuksessa 98 prosenttia sanoi uskovansa, että rehellisyys on välttämätöntä ihmissuhteissa. Siitä huolimatta 80 prosenttia myönsi valehdelleensa vanhemmilleen ja 64 prosenttia tunnusti luntanneensa kokeessa kuluneen vuoden aikana.

Ylivertaiset moraaliperiaatteet

Näyttää siltä, että ihmiset on suunniteltu luottamaan toisiinsa, kuten viereisessä tekstiruudussa sanotaan. Raamattu toteaa kuitenkin realistisesti, että ”ihmisen sydämen taipumus on paha hänen nuoruudestaan lähtien” (1. Mooseksen kirja 8:21). Miten voimme pitää tuon taipumuksen aisoissa, ja miten nykyistä epärehellisyyden hyökyaaltoa voidaan vastustaa? Seuraavat Raamatun periaatteet voivat olla avuksi.

● ”Älä hanki lähimmäistäsi vastaan mitään pahaa, kun hän asuu luonasi turvallisin mielin.” (Sananlaskut 3:29.)

Rakkaus lähimmäiseen saa meidät olemaan kiinnostuneita hänen hyvinvoinnistaan, sen sijaan että käyttäisimme väärin hänen luottamustaan. Tämän periaatteen noudattaminen panisi pisteen lukuisille ahneuden ruokkiman riiston muodoille, mukaan lukien kirjoitussarjan alussa mainittu väärennettyjen lääkkeiden kauppa.

● ”Totuuden sanat kestävät iäti, valheen sanat vain tuokion.” (Sananlaskut 12:19, Kirkkoraamattu 1992.)

Nykyään monet uskovat, että rehellisyys ei kannata. Mutta kumpi on arvokkaampaa, välitön palkinto vai pitkäaikainen hyöty, kuten itsekunnioitus? Opiskelija voi luntata kokeessa ja antaa näin toisille väärän kuvan tiedoistaan tai taidoistaan, mutta miten hänen käy työelämässä?

● ”Vanhurskas vaeltaa nuhteettomuudessaan. Onnellisia ovat hänen poikansa hänen jälkeensä.” (Sananlaskut 20:7.)

Jos olet isä tai äiti, näytä lapsillesi hyvää esimerkkiä ”vaeltamalla nuhteettomuudessa”. Kerro heille, miten rehtiys on hyödyttänyt sinua. Kun lapset näkevät vanhempiensa olevan nuhteettomia, on todennäköisempää, että he itsekin toimivat rehellisesti eri tilanteissa (Sananlaskut 22:6).

Ovatko edellä esitetyt Raamatun periaatteet todella toimivia? Onko nykyään olemassa ihmisiä, joihin voi luottaa?

[Huomioteksti s. 4]

Le Figaro -lehden mukaan ”yhä useammat [ranskalaiset] ovat sitä mieltä, että politiikan, talouden, yhteiskuntaelämän ja kulttuurin alalla toimivat yhteiskunnan johtohahmot eivät ole hyveellisiä, eivätkä he siksi näe, miksi heidän itse pitäisi olla sellaisia”.

[Tekstiruutu s. 5]

SUUNNITELTU LUOTTAMAAN?

Yrityksen hallinnon professori Michael Kosfeld Frankfurtin yliopistosta on johtamissaan kokeissa tullut siihen tulokseen, että luottamus on ”ihmisluonnon osa, jolla on biologinen perusta”. Hän havaitsi, että kun kaksi ihmistä on vuorovaikutuksessa keskenään, heidän aivonsa tuottavat oksitosiini-hormonia, joka lisää luottamusta. ”Se on yksi ihmislajille tunnusomaisista piirteistä”, Kosfeld sanoo. ”Kun luottamus puuttuu, olemme jossakin mielessä vähemmän inhimillisiä.”