Gurmeepähkinä Australiasta

KASVITIETEILIJÄ Walter Hill katsoi kauhistuneena nuorta apulaistaan. Tämä oli juuri syönyt pähkinöitä, jotka olivat peräisin eräästä vastalöydetystä puulajista Kaakkois-Queenslandin subtrooppisesta sademetsästä Australiasta. Hill oli kuullut, että pähkinät olivat myrkyllisiä. Nuorukainen ei kuitenkaan sairastunut eikä kaatunut kuolleena maahan vaan kehui pähkinöitä herkullisiksi. Niinpä myös Hill maistoi yhden ja mieltyi sen makuun. Vähän tämän jälkeen hän alkoi jakaa australianpähkinäpuun taimia ystävilleen ja kasvitieteilijöille eri puolille maailmaa. *

Nyt, noin 150 vuotta myöhemmin, australianpähkinät ovat saavuttaneet suosion kaikkialla maailmassa – hyvällä syyllä. Julkaisussa Chronica Horticulturae selitetään: ”Australianpähkinää pidetään maailman hienoimpiin kuuluvana gurmeepähkinänä sen ainutlaatuisen, hienostuneen maun, miellyttävän rouheisen rakenteen ja täyteläiseen kermaan vivahtavan värin ansiosta.” Ei ihme, että australianpähkinät ovat menestyksekkäin nimikkomaastaan lähtöisin oleva viljelytuote.

Kova pala purtavaksi

Ainavihannat australianpähkinäpuut viihtyvät Australian subtrooppisella itärannikolla. Yhdeksästä lajista kaksi tuottaa syötäviä pähkinöitä, joissa on kuituinen pintakerros, rusehtava, pallomainen kuori ja marmorikuulan kokoinen, kermanvärinen sydän.

Kuori on niin kova, että sitä on vaikea murskata. * Aboriginaalit käyttivät apunaan kiviä. Puutarha-alan uranuurtaja John Waldron käytti puolestaan vasaraa ja alasinta, ja näillä yksinkertaisilla välineillä hän särki noin kahdeksan miljoonaa pähkinää 50 vuoden kuluessa. Voitaisiinko työ tehdä koneilla? Varhaiset pähkinänsärkijät eivät olleet käyttökelpoisia, koska ne tuppasivat vahingoittamaan pähkinän sydäntä, mutta ajan mittaan onnistuttiin valmistamaan parempia koneita.

Ongelmia aiheutti myös pähkinäpuiden lisääminen. Jopa hyvälaatuisten puiden siemenistä kasvoi usein huonolaatuisia jälkeläisiä, eikä varttaminenkaan tahtonut tuottaa tulosta. Näiden vaikeuksien vuoksi kaupallinen viljely lopahti – kunnes havaijilaiset ratkaisivat ongelman. Heidän oivalluksensa merkitsivät läpimurtoa. Pian he tuottivatkin 90 prosenttia maailman australianpähkinöistä, joten ei ole ihme, että niitä alettiin kutsua ”havaijinpähkinöiksi”.

1960-luvulla australialaiset alkoivat soveltaa havaijilaisten kehittämiä menetelmiä ja ryhtyivät viljelemään australianpähkinöitä vakavissaan kaupallista tarkoitusta varten. Sen ansiosta tämä elinkeino puhkesi sellaiseen kukoistukseen, että tätä nykyä Australia tuottaa suunnilleen 50 prosenttia maailman australianpähkinöistä. Niitä kasvatetaan myös Afrikassa, Aasiassa ja Keski-Amerikassa.

Piipahdamme australialaisella viljelmällä

Herätkää!-lehti kävi tapaamassa Andrew’ta, jolla on australianpähkinäviljelmä Lismoren kaupungin liepeillä Uudessa Etelä-Walesissa. Hän kertoi: ”Istutamme eri lajikkeita muutaman rivin välein, jotta ristipölytys onnistuisi hyvin.” Saimme kuulla, että niistä miljoonista puista, joita Australiaan on istutettu, noin 80 prosenttia on havaijilaisten viljelijöiden valitsemia ja hyväksi havaitsemia lajikkeita. Nykyään australialaiset jalostajat  käyttävät kuitenkin luonnonvaraisten lajien geneettistä materiaalia tuottaakseen entistä parempia paikallisia lajikkeita.

Näemme puissa satoja pähkinöitä, jotka riippuvat tiheässä lehvistössä kuin pikkuruiset pallot. Pähkinät kypsyvät kuudessa kuukaudessa ja putoavat sitten maahan. Huomaamme, että joissakin pudonneissa pähkinöissä on reikiä. ”Rotat voivat jyrsiä kuoren rikki kahdeksassa sekunnissa”, Andrew sanoo. ”Pähkinät ovat myös villisikojen herkkua.” Jatkamme matkaa, ja Andrew pysähtyy potkaisemaan esiin puoliksi maahan hautautuneen pähkinän. ”Siinä säästyi kolme senttiä”, hän virnistää. Monet viljelijät keräävät pähkinät maasta erityisesti tätä tarkoitusta varten suunnitellulla koneella, jossa on tela ja sen ympärillä lyhyet muoviharjakset. Sitten pähkinöistä poistetaan pintakerros ja ne lajitellaan, minkä jälkeen ne toimitetaan tehtaalle kuorittavaksi, lajiteltavaksi laadun mukaan ja kuljetettavaksi edelleen ostajille.

Maukkaita ja terveellisiä!

Kiertokäynnin päätteeksi mutustelemme kourallisen pähkinöitä, ja niiden täyteläinen, kermainen maku saa meidät nuolemaan suupieliämme. Mutta ovatko ne terveellisiä? Niiden rasvapitoisuus (enimmäkseen kertatyydyttämättömiä eli niin kutsuttuja hyviä rasvahappoja) ”ylittää poikkeuksetta 72 prosenttia, mikä on enemmän kuin millään muulla pähkinällä, josta saadaan öljyä”, sanotaan eräässä viranomaisten julkaisemassa tietopaketissa. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan näiden pähkinöiden kohtuullinen nauttiminen voi vähentää vahingollisen LDL-kolesterolin ja triglyseridien määrää veressä sekä alentaa korkeaa verenpainetta.

Australianpähkinöitä käytetään suklaamakeisiin, herkkupikkuleipiin ja hienoihin jäätelöihin. Toiset syövät niitä mieluiten paahdettuina, suolattuina tai sellaisenaan. Oli miten oli, niitä yleensä haluaa aina vain lisää.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 23]

KUORISTA POLTTOAINETTA VOIMALAAN

Kivenkovilla australianpähkinän kuorilla on lähes sama lämpöarvo kuin ruskohiilellä. Niinpä eräs australialainen energiayhtiö tuottaa hukkakuorista sähköä sekä pähkinöiden käsittelylaitoksen käyttöön että yleiseen sähköverkkoon. Kyseessä on Australian ensimmäinen projekti, jossa jäteaineista tuotetaan energiaa. Tuotanto voi kasvaa merkittävästi sitä mukaa kuin yhä useammat viljelijät alkavat toimittaa yhtiölle polttoainetta.

[Kuva s. 23]

Australialaiset viljelijät istuttavat tuhansia puita joka vuosi.

[Kuvien lähdemerkintä s. 23]

Sivujen 22 ja 23 kuvat: Australian Macadamia Society