Maailma ilman uskontoa – edistysaskel?

UUSATEISTIEN tavoitteena on maailma ilman uskontoa – ilman itsemurhapommeja, uskonsotia ja laumojaan kyniviä televisioevankelistoja. Vetoaako tämä tulevaisuudenkuva sinuun?

Ennen kuin vastaat, mieti hetki, onko meillä näyttöä siitä, että maailma olisi parempi paikka, jos kaikki olisivat ateisteja. Kun punakhmerit yrittivät tehdä Kambodžasta ateistisen, marxilaisen valtion, jopa 1,5 miljoonaa ihmistä menetti siellä henkensä. Josif Stalinin valtakaudella ateistisessa Neuvostoliitossa kuoli kymmeniä miljoonia ihmisiä. Näitä hirmutekoja ei tietenkään voida panna suoraan ateismin tiliin, mutta ne kyllä osoittavat, että ateistinen hallinto ei takaa rauhaa ja sopusointua.

Harva käy kiistämään, että uskonnot ovat aiheuttaneet paljon kärsimystä. Mutta onko siitä syyttäminen Jumalaa? Hän ei ole syyllinen kärsimykseen sen enempää kuin autonvalmistaja olisi syyllinen onnettomuuteen, jonka aiheuttaa matkapuhelinta ajon aikana käyttävä kuljettaja.  Ihmiskunnan kärsimyksiin on monta syytä, ja yksi niistä on perusluonteisempi kuin uskonto. Raamattu osoittaa, että tuo syy on peritty epätäydellisyys: ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla.” (Roomalaisille 3:23.) Taipumus syntiin ruokkii itsekkyyttä, aiheetonta ylpeyttä, moraalisen riippumattomuuden halua sekä väkivaltaa (1. Mooseksen kirja 8:21). Se saa ihmiset myös puolustelemaan tekojaan ja tuntemaan vetoa sellaisia näkemyksiä kohtaan, joiden turvin väärintekoja voidaan katsoa läpi sormien (Roomalaisille 1:24–27). Jeesus Kristus totesikin: ”Sydämestä lähtee pahoja järkeilyjä, murhia, aviorikoksia, haureudentekoja, varkauksia, vääriä todistuksia, rienauksia.” (Matteus 15:19.)

Olennainen ero

Tässä vaiheessa on tehtävä ero Jumalan silmissä hyväksyttävän tosi palvonnan sekä toisaalta väärän palvonnan välillä. Tosi palvonta auttaa ihmistä taistelemaan alhaisia taipumuksia vastaan. Se edistää uhrautuvaa rakkautta, rauhaa, huomaavaisuutta, hyvyyttä, lempeyttä, itsehillintää, aviollista uskollisuutta ja kunnioitusta toisia kohtaan (Galatalaisille 5:22, 23). Sitä vastoin väärä uskonto seuraa yleisesti hyväksyttyjä suuntauksia – se ”kutkuttaa – – [ihmisten] korvia”, kuten Raamattu asian ilmaisee – ja suvaitsee sellaisia pahuuden muotoja, jotka Jeesus tuomitsi (2. Timoteukselle 4:3).

Voisiko ateismi aiheuttaa samanlaista moraalista sekaannusta ja hämmennystä? Jos Jumalaa ei ole, ei ole myöskään tilivelvollisuutta jumalalliselle auktoriteetille eikä ”objektiivisia arvoja, joita meillä olisi velvollisuus kunnioittaa”, sanoo oikeustieteen professori Phillip Johnson. Moraalista tulee tällöin suhteellista; jokainen saa päättää itse omista normeistaan – mikäli ylipäätään haluaa mitään normeja. Tällainen ajattelutapa tekee ateismista epäilemättä vetoavan joillekin ihmisille. (Psalmit 14:1.)

Jumala ei kuitenkaan salli ikuisesti valheita, olivatpa ne ateistisia tai uskonnollisia, eikä niiden levittäjiä. * Hän on luvannut: ”Juuri [moraalisesti ja hengellisesti] oikeamieliset tulevat asumaan maassa, ja moitteettomat siihen jätetään jäljelle. Jumalattomat puolestaan karsitaan pois maasta, ja petolliset siitä repäistään pois.” (Sananlaskut 2:21, 22.) Tuloksena on jotain sellaista, mitä yksikään ihminen tai ihmisten aate tai instituutio ei pysty koskaan saamaan aikaan: maailmanlaajuinen rauha ja onnellisuus (Jesaja 11:9).

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 6]

JUMALAN NÄKEMYS USKONNON SYNNYTTÄMISTÄ JULMUUKSISTA

Muinaiselle Israelin kansalle annetussa maassa asui kanaanilaisia, turmeltuneita ihmisiä, jotka harjoittivat insestiä, homoseksuaalisuutta, sodomiaa ja muunlaista sukupuolista moraalittomuutta sekä uhrasivat rituaalisia lapsiuhreja (3. Mooseksen kirja 18:2–27). Raamatun ajan arkeologiaa käsittelevässä kirjassa sanotaan: ”Palestiinassa tehdyissä kaivauksissa on löydetty tuhkakasoja ja pienokaisten luurankojen jäännöksiä pakana-alttarien ympärillä olleilta hautausmailta, mikä osoittaa, että – – [lapsiuhrien uhraamista] harjoitettiin laajalti.” (Archaeology and the Old Testament.) Erään toisen hakuteoksen mukaan kanaanilaiset palvoivat jumaluuksiaan antautumalla moraalittomiin nautintoihin ja uhraamalla näille esikoisensa. Siinä kerrotaan: ”Arkeologit, jotka suorittavat kaivauksia kanaanilaisten kaupunkien raunioilla, ihmettelevät, ettei Jumala tuhonnut niitä aikaisemmin.”

Jumalan kanaanilaisille aiheuttama tuho on meille nykyään eläville vakava muistutus siitä, että hän ei siedä nimessään tehtyä pahuutta loputtomiin. Apostolien tekojen 17:31:ssä sanotaan: ”[Jumala] on asettanut päivän, jona hänen tarkoituksensa on tuomita asuttu maa vanhurskaudessa.”

[Kuvat s. 7]

Sekä uskonnolliset että uskonnottomat ovat syyllistyneet julmuuksiin.

Kirkko tuki Hitleriä.

Punakhmerien uhrien kalloja Kambodžassa.

[Lähdemerkintä]

AP Photo