Mitä vikaa uskonnossa?

VÄITE, jonka mukaan kaikkien selkkausten pohjimmainen syy on uskonto, antaa ymmärtää, että ilman uskontoa ei olisi pahemmin sotiakaan. Onko asia näin? Voitaisiinko sodista päästä hankkiutumalla eroon uskonnosta? Yksi asia on kuitenkin varma: uskonto ei ole yhdistänyt ihmiskuntaa. Mitä syitä tähän on?

Uskonnon jakamia

Uskonto on jakanut ihmiskunnan. Useat suuret uskontokunnat käyvät keskenään loputonta kilpaa. Onko mitään syytä uskoa, että buddhalaiset, kristityt, hindut, juutalaiset ja muslimit voisivat elää sovussa rinta rinnan?

Karua todellisuutta on myös se, että kukin näistä valtauskonnoista on sisäisesti pirstoutunut. Esimerkiksi erään arvion mukaan kristikunta on jakautunut yli 30 000 kirkkokuntaan. Erimielisyydet jakavat myös islamilaisia. Eräs Lähi-idässä toimiva uutistoimisto kertoi islamilaisen tutkijan Mohsen Hojjatin myöntäneen taannoin, että ”islamilaisen maailman ongelmat juontavat juurensa muslimien keskuudessa vallitsevasta eripurasta”. Muut vaikutusvaltaiset uskonnot, kuten buddhalaisuus, hindulaisuus ja juutalaisuus, ovat niin ikään hajonneet useiksi keskenään erimielisiksi ryhmittymiksi.

Uskonto politiikassa

Vaikuttaa siltä, että uskonto näyttelee jonkinlaista osaa lähes kaikilla maallisen elämän alueilla. Uutislehti The Economist kirjoittaa, että ”uskonnolliset ihmiset saavat yhä enemmän ääntään kuuluviin kaikkialla yhteiskunnassa, työelämä mukaan lukien. Se on saanut jalansijaa myös talouselämässä.” Tämä pikemminkin jakaa kuin yhdistää ihmisiä. Vielä enemmän vahinkoa on koitunut siitä, että uskonto on kautta aikojen sekaantunut politiikkaan.

Äskettäin ilmestyneessä raportissa, johon viitattiin edellisessä artikkelissa, ryhmä historioitsijoita sanoi, että ”uskonto on sodan taustalla todennäköisemmin silloin kun se ja valtio ovat läheisessä yhteistoiminnassa tai toisiinsa nivoutuneita”. On kiistaton tosiasia, että uskonnolla on ollut ja on yhä tiiviitä kytköksiä poliittisiin ja sotilaallisiin tahoihin.

Räjähdysherkkä yhdistelmä

Monissa maissa ihmiset käyttävät valtauskontoa kansallisen ja rodullisen identiteettinsä pönkittämiseen. Tämän johdosta kansallismielisyyden nostattamaa vihaa, rotuennakkoluuloja, etnisten ryhmien välistä kilpailua ja uskonnollista vihamielisyyttä on käytännössä mahdotonta erottaa toisistaan. Tämä räjähdysherkkä yhdistelmä sisältää juuri ne ainekset, jotka repivät maailmaa hajalle.

Erityisen hämmentäväksi tämän kaiken tekee se, että monet uskonnot väittävät edustavansa Raamatun Jumalaa, Luojaa. Tuntuuko järkevältä, että kaikkivoipa ja kaikkiviisas rakastava Luoja olisi missään tekemisissä ihmisiä jakavien ja verivelkaisten uskontojen kanssa?

[Kuva s. 6]

Tuhannet Jehovan todistajat ovat olleet vankeudessa puolueettomuutensa vuoksi.