Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Arvosta suurenmoisia lahjojasi

Arvosta suurenmoisia lahjojasi

Arvosta suurenmoisia lahjojasi

IHMISKEHO on verrattoman monipuolinen. Yksikään eläin ei ole yhtä kyvykäs kuin ihminen. Eräs syy tähän on ihmisen pystyasento, jonka ansiosta näkökenttämme on laaja ja voimme tehdä kaikenlaista käsillämme. Elämä olisi huomattavasti hankalampaa, jos joutuisimme kulkemaan neljällä raajalla!

Ihmisellä on myös erittäin monimutkainen aistijärjestelmä, johon keskitymme tässä kirjoituksessa. Siihen kuuluvat kädet, korvat, silmät ja tietenkin myös omaa luokkaansa olevat aivot. Tarkastelemme näitä yksi kerrallaan.

Käsi

Kädet ovat kauniit ja hämmästyttävään tarkkuuteen kykenevät instrumentit. Niillä voimme pujottaa langan neulansilmään, käytellä kirvestä, maalata muotokuvan tai soittaa pianoa. Kädet ovat myös erittäin herkät. Ne voivat jo hipaisusta tunnistaa turkiksen, paperin, ihon, metallin, veden tai puun. Ne eivät ole vain välineitä, joilla tarttua johonkin tai tehdä työtä. Käsien avulla voimme myös hankkia tietoa meitä ympäröivästä maailmasta sekä ilmaista rakkautta ja kiintymystä.

Ihmisen käsi on näppärä, ilmaisuvoimainen, herkkä ja monipuolinen lukuisista syistä. Tarkastelemme niistä neljää.

1. Käsissä on yhteensä yli 50 luuta, mikä käsittää noin neljänneksen kaikista luurangon luista. Käden osien – luiden, nivelten ja nivelsiteiden – mutkikas kokoonpano tekee kädestä poikkeuksellisen joustavan välineen.

2. Peukalo pystyy koskettamaan neljää muuta sormea. Sen kiinnityskohdassa on kahden satulanmuotoisen, toisiinsa nähden juuri oikeassa kulmassa sijaitsevan osan muodostama nerokas nivel. Tämä niin kutsuttu satulanivel yhdessä lihasten ja muiden kudosten kanssa tekee peukalosta äärimmäisen joustavan ja vahvan.

3. Käden liikkeitä säätelee kolme lihasryhmää. Kaksi voimakkainta ryhmää, ojentajat ja koukistajat, sijaitsevat kyynärvarressa ja liikuttavat sormia jänteiden välityksellä. Jos nämä lihakset olisivat kämmenissä, kädet olisivat tavattoman isot ja kömpelöt. Kämmenessä sijaitsee edellisiä paljon pienempi lihasryhmä, jonka ansiosta sormien liikkeet ovat tarkat.

4. Sormet ovat itse asiassa elävät anturit: sormenpäissä on suunnilleen 2 500 aistinreseptoria vain neliösenttimetrin kokoisella alueella. Lisäksi erilaisilla reseptoreilla on oma tehtävänsä, minkä ansiosta ihminen voi aistia lämpötilan, kosteuden, tärinän, paineen ja kivun sekä aineiden koostumuksen. Ihmisen sormi onkin herkin tunnettu kosketusanturi.

Korva

Jotkin eläimet voivat kuulla ääniä, joiden taajuus on ihmisen kuuloalueen ulkopuolella, mutta kuulontutkijoiden mukaan ihmisen korvat ja aivot muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden. Ihminen pystyy havaitsemaan äänen voimakkuuden, korkeuden ja värin sekä arvioimaan äänen lähteen suunnan ja etäisyyden. Terveen ihmiskorvan kuuloalue on noin 20–20 000 hertsiä eli värähdystä sekunnissa. Parhaiten ihminen kuulee äänet, joiden taajuus on 1 000–5 000 hertsiä, ja lisäksi korva voi erottaa jo yhdenkin hertsin muutoksen, esimerkiksi 440 hertsistä 441 hertsiin.

Terve korva on niin herkkä, että se voi havaita äänen, vaikka tärykalvolle tulevan ilman värähdysliikkeen laajuus olisi pienempi kuin atomin halkaisija. Eräässä kuuloa käsittelevässä yliopistoluennossa sanottiin, että ”ihmisen kuulo lähentelee herkkyyden teoreettisia fyysisiä rajoja. – – Paljon herkemmästä kuulosta ei olisi meille juuri hyötyä; kuulisimme vain jonkinlaista sihinää”, joka johtuisi ilmassa olevien atomien ja molekyylien satunnaisesta liikkeestä.

Vipujärjestelmänä toimiva kuuloluuketju, johon kuuluvat vasara, alasin ja jalustin, voimistaa mekaanisesti tärykalvon värähtelyä ja välittää sen sisäkorvaan. Entä miten korvat reagoivat äkilliseen kovaan ääneen? Niissä on sisäinen suojamekanismi: pienet lihakset jäykistävät kuuloluuketjua ja näin vaimentavat ääntä. Korvia ei ole kuitenkaan suunniteltu kestämään jatkuvaa meteliä, ja pitkäaikainen altistuminen melulle voi vahingoittaa kuuloa pysyvästi. Tästä Luojan antamasta ihmeellisestä lahjasta kannattaa siksi pitää hyvää huolta (Psalmit 139:14).

Kuulojärjestelmä auttaa myös paikantamaan äänen lähteen. Tähän vaikuttavat monet seikat, muun muassa korvalehden muoto ja se, että korvia on kaksi, sekä aivojen nerokas tietojenkäsittelykyky. Niinpä vaikka jokin ääni kuuluisi toisessa korvassa hitusenkin voimakkaampana kuin toisessa tai se tulisi toiseen korvaan ainoastaan 30 miljoonasosasekuntia aiemmin kuin toiseen, aivot saavat heti katseen kääntymään äänen tulosuuntaan.

Kuvittele, että joutuisit tekemään kaiken tämän tietoisesti. Se vaatisi korkeampaa matematiikkaa, ja laskutoimitukset pitäisi tehdä salamannopeasti! Jos joku insinööri onnistuisi suunnittelemaan järjestelmän, joka muistuttaisi edes etäisesti Luojan meille antamaa kuuloaistia, hänelle satelisi kunnianosoituksia. Miten harvoin Jumala kuitenkaan saa ansaitsemansa kunnian kaikista ihmeellisistä teoistaan! (Roomalaisille 1:20.)

Silmä

Jotkut tutkijat arvelevat, että ihmiset, joilla on hyvä näkö, saavat noin 80 prosenttia ympäristöä koskevasta informaatiosta silmien kautta. Silmien ja aivojen yhteistoiminta mahdollistaa sen, että näemme kaiken väreissä ja kolmiulotteisena, voimme vaivatta seurata liikkuvaa kohdetta tai kuvaa sekä tunnistaa kuvioita ja muotoja. Lisäksi kykenemme näkemään erilaisissa valaistusolosuhteissa.

Viimeksi mainittuun seikkaan liittyy monia toisiaan täydentäviä mekanismeja. Esimerkiksi pupilli voi laajeta 1,5 millimetristä 8 millimetriin, jolloin silmään tulevan valon määrä saattaa jopa 30-kertaistua. Valo läpäisee mykiön, joka kohdistaa valonsäteet verkkokalvolle. Valoenergia voimistuu tällöin 100 000-kertaiseksi. Tämän vuoksi ei koskaan pitäisi katsoa suojaamattomin silmin suoraan aurinkoon!

Verkkokalvossa puolestaan on kahdentyyppisiä näköreseptoreita: tappisoluja (suunnilleen 6 miljoonaa), jotka mahdollistavat värinäön ja tarkan näkemisen, ja sauvasoluja (120–140 miljoonaa), jotka ovat yli tuhat kertaa tappisoluja herkempiä ja auttavat näkemään hämärässä. Edullisissa oloissa valoaistimuksen voi saada aikaan yksi ainoa sauvasoluun osuva fotoni eli valohiukkanen.

Silmän mukautumiskykyyn vaikuttavat myös verkkokalvon hermosolut, jotka ovat yhteydessä tappi- ja sauvasoluihin. Yhdysvaltain optikkoliiton mukaan nämä hermosolut mukautuvat ”muutamassa sekunnissa ja voivat parantaa hämäränäköä kymmenkertaisesti tai jopa enemmän. Hermosolujen mukautumiskykyä voitaisiin verrata siihen, että kamerassa olisi samaan aikaan herkkyydeltään sekä hidasta että nopeaa filmiä.”

Ihmiset ovat suunnitelleet lukemattomia kameroita, skannereita ja tietokoneita sekä niihin liittyviä ohjelmistoja. Ne ovat kuitenkin perin kehnosti yhteensopivia ja alkeellisia verrattuna ihmisen aistijärjestelmään. Onko järkevää ajatella, että meidän ylivertaiset aistimme olisivat sokean sattuman seurausta, kuten evoluution kannattajat sanovat? Ammoin elänyt Jumalan palvelija Job ei tiennyt ihmisruumiin ihmeistä meihin verrattuna juuri mitään. Silti se, mitä hän tiesi, sai hänet sanomaan Jumalalle: ”Omat kätesi ovat muovanneet minut.” (Job 10:8.)

Aivot

Aivot kykenevät tulkitsemaan niihin aistinelinten kautta virtaavaa informaatiota hämmästyttävän tehokkaasti. Lisäksi ne yhdistävät saamansa informaation muistissa oleviin yksityiskohtiin. Siksi jokin tuoksu saattaa hetkessä palauttaa mieleen kauan sitten unohtuneen tapauksen. Samoin jos näemme vain vilahduksen jostain tutusta asiasta, esimerkiksi kissan hännän pään, aivomme täydentävät puuttuvat yksityiskohdat ja tiedämme, että kyseessä on kissa.

Aivoihin ei tietenkään ole valmiiksi ohjelmoitu kissan kuvia, ei myöskään ruusuntuoksua tai juoksevan veden ääntä tai sitä, miltä turkis tuntuu. Aivot ovat oppineet yhdistämään tiedot ja aistimukset toisiinsa. Tästä todisteena ovat ihmiset, jotka ovat syntyneet sokeana mutta jotka ovat myöhemmin saaneet näkökyvyn esimerkiksi leikkauksen avulla. Koska he eivät ole milloinkaan kyenneet näkemään, heidän aivojensa täytyy nyt alkaa tulkita niihin virtaavia näköaistimuksia. Miten he reagoivat näihin?

Varsin pian he kertovat havaitsevansa värejä, liikettä ja selkeitä muotoja. Sen jälkeen edistyminen kuitenkin vaihtelee. Erityisesti aivan pienillä lapsilla oppiminen etenee melko hyvin, mutta aikuisten laita on toisin. Jopa heidän kykynsä tunnistaa kasvoja jää hyvin puutteelliseksi. Kalifornian teknillisessä korkeakoulussa toimivan Kochin laboratorion mukaan usein valitettavasti käykin niin, että näkönsä saaneet aikuiset ”ovat aluksi haltioissaan, mutta sitten he pettyvät ja hämmentyvät, mikä johtaa usein vakavaan masennukseen”.

Tämä auttaa meitä ymmärtämään paremmin, kuinka suuria ihmeitä olivat ne parannusteot, joita Jeesus Kristus teki maan päällä ollessaan. Paitsi että sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuivat, nuo ihmiset alkoivat myös tunnistaa ympärillään olevia kohteita ja ääniä. Lisäksi mykät puhuivat normaalisti, mikä olisi ollut erityisen hämmästyttävää niiden tapauksessa, jotka olivat olleet puhekyvyttömiä syntymästään saakka. (Matteus 15:30; Markus 8:22–25; Luukas 7:21, 22.) Voimme myös olla varmoja siitä, etteivät Jeesuksen parantamat sokeat vaipuneet masennukseen. Eräs mies, jonka Jeesus oli ihmeen avulla parantanut, puolustikin Jeesusta tämän uskonnollisten vastustajien edessä: ”Vanhoista ajoista asti ei ole koskaan kuultu, että kukaan olisi avannut sokeana syntyneen silmiä. Ellei tämä mies olisi Jumalan luota, niin hän ei voisi tehdä yhtään mitään.” (Johannes 9:1–38.)

Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan joitakin henkisiä ominaisuuksiamme, kuten rohkeutta ja rakkautta. Oletko koskaan ihmetellyt, miksi ainoastaan ihmiset pystyvät ilmaisemaan sellaisia ominaisuuksia? Nämä vain ihmisille tunnusomaiset kyvyt aiheuttavat suurta päänvaivaa niille, jotka haluavat todistaa meidän olevan pelkästään pitkälle kehittyneitä eläimiä.

[Tekstiruutu s. 7]

HÄMMÄSTYTTÄVÄT AIVOT

Aivojen kyky tulkita ihon, korvien, silmien ja nenän välittämiä tietoja askarruttaa tiedemiehiä. Tutkija Gerald L. Schroeder sanoo: ”Aivosi eivät paljasta, miten pystyt näkemään sanat, joita parhaillaan luet.”

Hän jatkaa: ”Aivojen mutkikkaiksi paljastuneet toiminnot, joita ei aiemmin osattu edes kuvitella, ovat kyseenalaistaneet yksinkertaistetun, elämän sattumanvaraista kehittymistä koskevan teorian.” Schroeder sanoo olevansa ”varma siitä, että jos Darwin olisi ollut selvillä elämään kätkeytyvästä viisaudesta, hänen laatimansa teoria olisi ollut aivan toisenlainen”.

[Kaavio/Kuvat s. 5]

(Ks. painettu julkaisu)

Monimutkaiset luut

Satulanivel

Lihasten hallinta

Herkkä kosketus

[Kuva]

Miksi kädet ovat niin monipuoliset?

[Kuva s. 7]

Aivot tulkitsevat niihin aistien kautta virtaavaa informaatiota ja yhdistävät sen muistissa oleviin yksityiskohtiin.