Kärsivä ihmiskunta kaipaa huojennusta!
Kambodžalaisen Khieun kärsimykset alkoivat, kun hänen isänsä tapettiin tämän annettua lehmien vaellella läheisellä maissipellolla. Myöhemmin punakhmerit teloittivat hänen äitinsä ja kaksi sisartaan. Sitten hän itse astui viidakossa maamiinaan ja joutui odottamaan 16 päivää ennen kuin sai apua. Hänen toinen jalkansa jouduttiin amputoimaan. ”En halunnut elää”, Khieu sanoo.
KÄRSIMYKSET voivat kohdata ketä tahansa aikaan ja paikkaan katsomatta. Kuka hyvänsä voi sairastua, vammautua tai joutua luonnononnettomuuden tai väkivaltarikoksen uhriksi. Avustusjärjestöt ovat työskennelleet väsymättä, jotta ihmiset välttyisivät kärsimyksiltä tai ainakin saisivat niihin huojennusta. Mutta mitä on saatu aikaan?
Ajatellaan esimerkiksi taistelua nälkää vastaan. Kuten Toronto Star -lehdessä todettiin, monet jäävät nykyään kodittomiksi ja kärsivät nälkää luonnononnettomuuksien vuoksi. Lehdessä kuitenkin jatkettiin, että ”ruoka-apua toimittavien järjestöjen ponnisteluja vaikeuttaa kasvava väkivalta”.
Johtavat poliitikot, lääkärit ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat ovat parhaansa mukaan pyrkineet huojentamaan ihmisten kärsimyksiä mutta laihoin tuloksin. Talouden elvytysohjelmat eivät ole poistaneet köyhyyttä. Rokotukset, lääkkeet ja kehittyneet leikkausmenetelmät eivät ole onnistuneet hävittämään kaikkia sairauksia. Poliisi ja rauhanturvajoukot ovat avuttomia väkivaltarikollisuuden edessä, joka monin paikoin jopa lisääntyy.
Miksi kärsimyksiä on niin paljon? Välittääkö Jumala siitä, mitä ihmiset joutuvat kestämään? Miljoonat ihmiset ovat saaneet näihin kysymyksiin lohduttavat vastaukset Raamatusta, kuten seuraavista kirjoituksista käy ilmi.