Murchisonin putoukset – Niiliä kauneimmillaan

”Tämä oli Niilin mahtavin vesiputous.” (Englantilainen tutkimusmatkailija Sir Samuel White Baker)

VESIPUTOUKSET ovat aina herättäneet ihmisissä kiinnostusta ja ihailua. On rentouttavaa kuulla putouksen vesien ryöppyävän alla oleville kiville ja tuntea iholla siitä nouseva viileä usva.

Ugandassa sijaitsevat Murchisonin putoukset * eivät tee poikkeusta. Niili on pituudeltaan yli 6 400 kilometriä, ja jotkut sanovat näiden putousten olevan sen näyttävin osuus. Ne eivät tosin ole yhtä korkeat kuin Ángelin putoukset Etelä-Amerikassa tai yhtä massiiviset kuin vaikkapa Victorian putoukset Afrikassa tai Niagaran putoukset Pohjois-Amerikassa. Murchisonin putousten kauneus ja voima tekevät kuitenkin lähtemättömän vaikutuksen.

Putousten historia

Murchisonin putoukset kuuluvat 3 840 neliökilometrin suuruiseen Murchisonin putousten kansallispuistoon. Tuo Ugandan luoteisosassa sijaitseva puisto perustettiin vuonna 1952. Sir Samuel White Baker vieraili putouksilla 1860-luvun alkupuolella. Hän kuvailee ensivaikutelmaansa kirjassaan The Albert N’yanza.

Hän kirjoittaa: ”Kun tulimme paikalle, silmiemme eteen avautui suurenmoinen näky. – – Vesiputous oli lumivalkoinen, ja jokea reunustavat tummat kalliot vielä korostivat sen häikäisevää kauneutta. Viimeisen silauksen kauniille näkymälle antoivat tropiikin viehkeät palmut ja villinä kasvavat banaanit. Tämä oli Niilin mahtavin vesiputous.” Baker nimesi putoukset alun perin Murchisonin putouksiksi Royal Geographical Societyn puheenjohtajan kunniaksi.

Putoukset eri perspektiiveistä

Erinomainen tapa tutustua putouksiin on ihailla niitä veneestä. Matka alkaa Paraasta. Tällä jännittävällä Niilin-risteilyllä voi tutustua myös villieläimiin turvallisen välimatkan päästä. Virtahevot ovat reitin varrella tavallinen näky, samoin suuret afrikannorsut, krokotiilit ja puhvelit. Niilin ihmeellinen eläimistö voi jopa hetkeksi saada unohtamaan matkan varsinaisen päämäärän. Mutta kun saapuu putouksille ja näkee  lumivalkean veden, joka näyttää ryöppyävän räjähtävällä voimalla suoraan kalliosta, ymmärtää, mikä teki Bakeriin niin suuren vaikutuksen.

Vaikka putoukset ovat vaikuttava näky veneestä käsin, niissä on oma viehätyksensä myös ylhäältä päin katsottuna. Joidenkin mielestä ne ovat parhaimmillaan juuri tästä perspektiivistä. Tällöin voi nähdä lähes 50 metriä leveän Niilin ahtautuvan noin kuuden metrin levyisestä kapeikosta ja putoavan alas 40 metrin matkan. Onkin sanottu, ettei maailmassa ole montakaan paikkaa, missä vesi ryöppyäisi näin valtavalla voimalla. Vierailijat voivat toisinaan tuntea hienoista tärinää jalkojensa alla veden puristuessa jymisten kapeikon läpi.

Baker kertoo vaikutelmistaan ennen putousten näkemistä. Ollessaan aamukävelyllä hän kuuli jylinää ja otaksui, että jossain kaukana kävi ukkonen. Hän yllättyi, kun tajusi äänen tulevan putouksista.

Joka vuosi tuhannet ihmiset haltioituvat Bakerin lailla näiden ainutlaatuisten putousten henkeäsalpaavasta kauneudesta ja voimasta. Vellovan veden syöksyminen syvyyksiin on näky, joka ei hevin unohdu. Murchisonin putoukset ovat tosiaan Niiliä kauneimmillaan.

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuva s. 17]

Murchisonin putousten kansallispuisto

Vuonna 1969 tehdyn laskennan mukaan kansallispuistossa oli 14 000 virtahepoa, 14 500 norsua ja 26 500 puhvelia. Seuraavina vuosikymmeninä noiden eläinten määrä väheni jyrkästi, mutta suojelutoimien ansiosta niiden kannat ovat viime aikoina elpyneet. Nykyään puiston metsissä asuu myös monia kädellisiä, kuten simpansseja ja paviaaneja, ja savanneilla laiduntaa muiden muassa kirahveja ja lehmäantilooppeja. Puiston alueella on tunnistettu yli 70 nisäkäslajia ja yli 450 lintulajia.

[Kuvien lähdemerkintä s. 16]

Sivujen 16 ja 17 kuvat: Courtesy of the Uganda Wildlife Authority