John Foxe ja myrskyisät ajat

OTTAAKO ihmiskunta koskaan oppia menneistä tapahtumista? Pidä tämä kysymys mielessäsi, kun luet tätä kirjoitusta englantilaisesta John Foxesta, joka tarttui kynään siinä toivossa, että hänen lukijansa hylkäisivät hänen aikaansa vitsanneet sanoin kuvaamattomat julmuudet.

John Foxe kirjoitti teoksensa uskonpuhdistuksen aikana, ja hänen työnsä vaikutti merkittävästi Englannin kansaan satojen vuosien ajan. Hänen kirjansa Acts and Monuments of the Church valmistuminen kesti runsaat 25 vuotta. Joidenkuiden mielestä vain Raamattu on muokannut englannin kieltä ja englantilaista kulttuuria enemmän kuin tuo teos.

Myrskyisät vuodet

John Foxe syntyi Bostonissa Englannissa vuonna 1516 tai 1517 eli samoihin aikoihin kuin Martti Lutherin väitetään naulanneen 95 teesiään kirkonoveen Wittenbergissä Saksassa. Syntyperältään katolinen Foxe ilmaantui siis näyttämölle samoihin aikoihin kuin uskonpuhdistajat alkoivat kyseenalaistaa katolisen kirkon valtaa ja opetuksia.

Foxe pääsi Oxfordin yliopistoon, ja hän opiskeli siellä muun muassa kreikkaa ja hepreaa, minkä ansiosta hän pystyi lukemaan Raamattua sen alkukielillä. Ilmeisesti tämän vuoksi hänen uskonsa katolisen kirkon opetuksiin alkoi horjua. Hänen opiskelijatoverinsa jopa epäilivät, että hän oli siirtymässä protestanttien leiriin, ja kertoivat epäilyksistään myös yliopiston johdolle. Siitä pitäen Foxea pidettiin visusti silmällä.

Suoritettuaan maisterintutkinnon vuonna 1543 Foxe oli valmis nimitettäväksi papin virkaan. Hän kuitenkin kieltäytyi nimityksestä, koska vastusti pakollista selibaattia. Tilanne kärjistyi. Kerettiläisyysepäilyt – jotka oikeiksi todistettuina saattoivat tietää kuolemaa – saivat hänet eroamaan yliopistosta vuonna 1545. Hylättyään lupaavan akateemisen uran hän meni yksityisopettajaksi erääseen perheeseen, joka asui lähellä Stratford-upon-Avonia Warwickshiressa. Täällä hän avioitui Agnes Randallin kanssa.

Agnes, joka oli kotoisin läheisestä Coventrysta, kertoi Foxelle leskirouvasta nimeltä Smith (tai Smythe). Tämä oli opettanut lapsilleen kymmenen käskyä ja Jeesuksen esittämän Isä meidän -rukouksen. Hän ei kuitenkaan ollut opettanut niitä latinaksi vaan englanniksi. Tämän ”rikoksen” johdosta hänet poltettiin roviolla kuuden miehen kanssa, joita syytettiin samasta asiasta. Koska tämä räikeän epäoikeudenmukainen teko suututti ihmisiä, paikallinen piispa levitti sellaista huhua, että uhrit olivat syyllistyneet vielä ”suurempaan rikokseen”: he olivat syöneet lihaa perjantaina ja muina paastopäivinä.

Miten nämä marttyyrit olivat tutustuneet joihinkin englanninkielisen Raamatun osiin? Noin 150 vuotta aikaisemmin oli John Wycliffe  kirkon vastustuksesta huolimatta kääntänyt Raamatun latinasta englanniksi ja valmentanut myös matkasaarnaajia, jotka tunnettiin lollardeina. * Nämä kuljettivat mukanaan käsin kirjoitettuja Raamatun katkelmia, joita he lukivat ihmisille. Parlamentti pyrki lopettamaan tällaisen toiminnan säätämällä vuonna 1401 lain, joka antoi piispoille vallan vangita harhaoppiset, kiduttaa heitä ja polttaa heidät roviolla.

Välttääkseen vangitsemisen Foxe muutti perheineen Lontooseen, jossa hänestä myöhemmin tuli protestanttisuuden kannattaja. Siellä hän käänsi saksalaisten uskonpuhdistajien kirjoituksia samoin kuin joitakin latinankielisiä uskonnollisia kirjoituksia englanniksi. Lisäksi hän kirjoitti itse joitakin lehtisiä.

Foxe alkoi myös koota Englannissa vaikuttaneiden lollardien historiaa. Tämä latinankielinen teos valmistui vuonna 1554, ja se julkaistiin pienenä 212-sivuisena laitoksena Strasbourgissa, joka sijaitsee nykyisessä Ranskassa. Siitä sai alkunsa hänen kirjansa Acts and Monuments of the Church. Viisi vuotta myöhemmin ilmestyi suurempi laitos, jossa oli yli 750 foliokokoista sivua.

Suvaitsemattomuus kylvää kuolemaa

Uskonpuhdistuksen aikana Euroopassa surmattiin tuhansia miehiä, naisia ja lapsia. Vuonna 1553 kruunattiin Englannin kuningattareksi harras katolilainen, joka tultiin tuntemaan nimellä Maria Verinen. Englannin parlamentti oli katkaissut kaikki yhteydet Roomaan vuonna 1534, mutta hän päätti palauttaa Englannin takaisin paavinvallan alaisuuteen. Marian viisivuotisella hallituskaudella kolmisensataa miestä ja naista – heidän joukossaan protestanttisen kirkon johtajia – poltettiin kerettiläisinä. Lisäksi monet kuolivat vankilassa.

Foxe selvisi vainon vuosista, koska hän oli vienyt perheensä Baseliin Sveitsiin pian Marian valtaannousun jälkeen. Hän ja muut maanpakolaiset palasivat Englantiin vuonna 1559, vuosi sen jälkeen kun Marian protestanttisesta sisaresta Elisabetista oli tullut  kuningatar. Samana vuonna Elisabet saattoi jälleen voimaan suprematialain *, joka teki hänestä kirkon korkeimman vallankäyttäjän. Paavi Pius V vastasi tähän julistamalla Elisabetin vuonna 1570 kirkonkiroukseen. Pian paljastui Englantia vastaan punottuja kansainvälisiä salahankkeita, joihin sisältyi suunnitelmia protestanttisen kuningattaren murhaamiseksi. Tämän johdosta satoja katolilaisia syytettiin maanpetoksesta ja surmattiin Elisabetin käskystä.

Miten kauas sekä katoliset että protestanttiset kristikunnan kirkot olivatkaan ajautuneet Jeesuksen Kristuksen opetuksista! ”Rakastakaa jatkuvasti vihollisianne ja rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka vainoavat teitä”, hän opetti (Matteus 5:44). Koska niin katolilaiset kuin protestantitkin ovat sivuuttaneet tämän hyvin selvän ohjeen, he ovat aiheuttaneet suurta häpeää kristillisyydelle, aivan kuten Raamatussa on ennustettu. Apostoli Pietari kirjoitti, että kristityiksi tekeytyvien vuoksi ”totuuden tietä tullaan herjaamaan” (2. Pietarin kirje 2:1, 2).

Foxe saa työnsä päätökseen

Palattuaan Englantiin Foxe ryhtyi laajentamaan teostaan ja lisäsi siihen yksityiskohtia, joiden silminnäkijöitä jotkut hänen lukijoistaan ovat saattaneet olla. Hänen ensimmäinen englanninkielinen laitoksensa ilmestyi vuonna 1563, ja siinä oli noin 1 800 sivua ja lukuisia puupiirroksia. Kirjasta tuli heti myyntimenestys.

Seitsemän vuotta myöhemmin ilmestyi kaksiosainen toinen painos, jossa oli yli 2 300 sivua ja 153 kuvaa. Seuraavana vuonna Englannin kirkko määräsi, että Foxen kirja tulee asettaa Raamatun viereen kaikkiin tuomiokirkkoihin samoin kuin kirkon arvohenkilöiden koteihin palvelijoiden ja vierailijoiden hyödyksi. Pienemmät kirkot seurasivat pian esimerkkiä. Vaikuttavien ja mieleenpainuvien kuvien ansiosta lukutaidottomatkin hyötyivät teoksesta.

Tässä vaiheessa Foxe oli liittynyt puritaaneihin, protestantteihin joiden mielestä pelkkä erottautuminen Rooman kirkosta ei riittänyt. He halusivat eroon kaikista katolisuuden rippeistäkin, mikä ironista kyllä johti yhteentörmäykseen Englannin protestanttisen kirkon kanssa, sillä se oli säilyttänyt monia katolisia tapoja ja oppeja.

John Foxen työ toi päivänvaloon monia uskonnon nimissä tehtyjä julmuuksia, joihin noina myrskyisinä vuosina syyllistyttiin. Tämän vuoksi hän osaltaan vaikutti siihen, miten englantilaiset tulevina vuosisatoina suhtautuisivat uskontoon ja politiikkaan.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 28]

FOXEN ”MARTTYYRIEN KIRJA”

Samalla kun katolinen kirkko taisteli uskonpuhdistusta vastaan, eurooppalaiset marttyyriluettelojen laatijat, kuten Jean Crespin, kokosivat tietoja vainoista ja niiden uhreista omissa maissaan. * Niinpä Foxenkin kirjaa Acts and Monuments of the Church alettiin sanoa ”Foxen marttyyrien kirjaksi”. Myöhemmin ilmestyneissä uudistetuissa ja lyhennetyissä laitoksissa Foxen valitsema alkuperäinen nimi oli korvattu tällä epävirallisella nimellä.

[Alaviite]

[Lähdemerkintä]

© Classic Vision/age fotostock

[Kuva s. 27]

John Wycliffe lähetti matkaan lollardeiksi kutsuttuja matkasaarnaajia.

[Lähdemerkintä]

Kirjasta The Church of England: A History for the People, 1905, Vol. II

[Kuvan lähdemerkintä s. 26]

Foxen kirjasta Book of Martyrs