Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Alppitorvi – puunrungosta puhaltimeksi

Alppitorvi – puunrungosta puhaltimeksi

Alppitorvi – puunrungosta puhaltimeksi

JOTKUT Sveitsin Alppien asukkaat ovat käyttäneet satojen vuosien ajan viestintävälineenä ainutlaatuista soitinta: alppitorvea. Se ei ehkä näytä järin käytännölliseltä, sillä jotkin alppitorvet ovat kaksi kertaa soittajaansa pidempiä. Niitä voidaan silti kantaa kädessä. Lisäksi jotkin torvet voidaan purkaa osiin ja pakata koteloon. Korkealla alppilaaksoissa kajahteleva torven ääni voi kantautua jopa kymmenen kilometrin päähän.

Alppitorven valmistus

Alppitorvi valmistetaan perinteisesti vuorilla kasvavasta kuusesta, joten se on kuin kotonaan Sveitsin kauniilla Alpeilla. Luonto muovaa jyrkillä rinteillä kasvavia kuusia niin, että niistä tulee tyviosastaan kaarevia.

Sopivan puun valittuaan torvenvalmistaja halkaisee rungon varovaisesti kahtia ja kovertaa puoliskot erityisillä taltoilla. Pelkästään tämä vaihe saattaa viedä 80 tuntia! Sitten sisus viilataan ja hiotaan sileäksi. Puoliskot liimataan yhteen ja niiden ympärille kiedotaan tiukasti tuohinauhaa. Torveen lisätään puinen jalka, joka tukee sitä soitettaessa. Seuraavaksi kiinnitetään sopiva suukappale ja koristellaan kaikusuppilo maalaamalla tai kaivertamalla. Lopuksi torvi päällystetään säänkestävällä lakalla.

Perinteistä käyttöä

Sukupolvien ajan paimenet ja karjankasvattajat ovat töräytelleet alppitorvea korkeilla niityillä viestittääkseen perheilleen alas laaksoon, että kaikki on hyvin. Etupäässä sillä on kuitenkin kutsuttu lehmiä lypsylle. Sveitsiläiset karjanomistajat ovat pitkään uskoneet, että alppitorven lempeä ääni pitää lehmät rauhallisena lypsyn ajan.

Kun lehmät talvisaikaan olivat laaksossa navetassa, monet karjankasvattajat kävivät soittelemassa torveaan kaupungissa lisätulojen toivossa. Alppitorvella on ennen vanhaan jopa kutsuttu miehiä sotaan.

Soittotekniikka

Äkkiseltään voisi luulla, ettei alppitorven soittaminen ole konsti eikä mikään – eihän siinä ole aukkoja, läppiä eikä venttiilejä. Vaikeus piileekin siinä, että oikeiden sävelten aikaansaamiseksi on osattava säädellä ilman kulkua soittimeen.

Alppitorvella voi soittaa vain kahtatoista luonnonsäveltä, joten sillä ei voi soittaa kaikkia sävelmiä. On kuitenkin olemassa erityisesti alppitorvea varten kirjoitettuja sävelmiä, ja todelliset soittoniekat voivat loihtia ilmoille mitä kauneinta musiikkia.

Maineikkaat säveltäjät ovat sisällyttäneet alppitorven orkesterisävellyksiinsä. Esimerkiksi Leopold Mozart, Wolfgang Amadeus Mozartin isä, kirjoitti Sinfonia pastorellan orkesterille ja corno pastoritiolle, joka on eräänlainen alppitorvi. Brahms jäljitteli sveitsiläistä alppitorvea huiluilla ja torvilla, ja Beethoven jäljitteli Pastoraalisinfoniassaan alppitorvea tavoittaakseen maalaiselämän idyllin.

Ensimmäinen kirjallinen merkintä alppitorvesta löytyy Sveitsistä Sankt Urbanin luostarin tilikirjasta vuodelta 1527. Vieläkin, lähes 500 vuotta myöhemmin, alppitorven miellyttävän äänen voi kuulla kaikuvan Sveitsin Alppien majesteettisilla rinteillä.

[Kuva s. 15]

Alppitorvi voidaan purkaa osiin, jolloin sitä on helppo kantaa.