Paine olla epärehellinen

”Rehellisyys liike-elämässä on historiaa, ja ne, jotka yrittävät pitää siitä kiinni, ovat tuomittuja epäonnistumaan.” (Stephen, Yhdysvallat)

YHDYTKÖ Stephenin kolkkoon näkemykseen? Epärehellisyydestä voi eittämättä koitua hyötyä, ainakin lyhyellä aikavälillä, joten ne, jotka yrittävät olla rehellisiä, tuntevat jatkuvaa painetta toimia epärehellisesti.

Tilaisuus houkuttelee. Kukapa ei haluaisi lisää rahaa tai joitakin ylellisyyksiä. Tilaisuutta saada taloudellista hyötyä vilpillisin keinoin voi siksi olla vaikea vastustaa.

● ”Teen urakkasopimuksia yritykseni puolesta. Lahjustarjouksia tulee usein. Houkutus hankkia helppoa rahaa on suuri.” (Franz, Lähi-itä.)

Voiton maksimointi. Viime vuosina liikeyritykset kaikkialla maailmassa ovat joutuneet kokemaan taantuman vaikutukset. Lisäksi on pysyttävä nopeasti kehittyvän tekniikan sekä kotimaan ja maailmanmarkkinoiden kiristyvän kilpailun tasalla. Työntekijöistä voi tuntua, että vilppi on ainoa keino päästä omistajien tai johtajien asettamiin tulostavoitteisiin.

● ”Ajattelimme, että muuta vaihtoehtoa ei ole. – – Muuten yritys joutuisi perikatoon.” (Reinhard Siekaczek, tuomittu lahjonnasta.) (The New York Times.)

Ympäristön paine. Toisinaan työtoverit tai asiakkaat voivat kehottaa tai jopa vaatia jotakuta osallistumaan epärehelliseen hankkeeseen.

● ”Erään asiakkaanamme olevan yrityksen johtaja sanoi minulle, että menettäisimme heidät, jollei hän ’pääsisi osingoille’ – ellen toisin sanoen antaisi hänelle voitelurahaa.” (Johan, Etelä-Afrikka.)

Kulttuuri. Joissakin kulttuureissa on tapana vaihtaa liiketoimien yhteydessä lahjoja. Lahjan suuruus ja antamistilanne voivat helposti hämärtää rehellisen liiketoiminnan rajoja. Monissa maissa korruptoituneet viranomaiset vaativat ennakkoon rahaa velvollisuuksiensa hoitamisesta ja antavat erikoiskohtelua maksua vastaan.

● ”Juomarahan erottaminen lahjuksesta on aina yhtä vaikeaa.” (William, Kolumbia.)

Elinolot. Ne, jotka elävät ankarassa köyhyydessä tai maassa, jonka yhteiskuntajärjestys on murentunut, tuntevat kaikkein kovinta painetta epärehellisyyteen. Tällaisissa elinoloissa niitä, jotka eivät halua pettää tai varastaa, saatetaan pitää huonoina perheen elättäjinä.

● ”Epärehellisyyttä pidetään normaalina, välttämättömänä ja hyväksyttävänä, kunhan ei jää kiinni.” (Tomasi, Kongon demokraattinen tasavalta.)

Häilyvä rehellisyyden käsite

Paine olla epärehellinen on voimakas. Eräs australialaisia yritysjohtajia koskeva tutkimus paljasti, että yhdeksän kymmenestä katsoo lahjusten antamisen ja vastaanottamisen olevan ”väärin mutta välttämätöntä”. Tutkimukseen osallistuneet sanoivat, että he olisivat valmiit unohtamaan moraalin saadakseen aikaan sopimuksen  tai hyödyttääkseen yritystään muulla tavoin.

Vilppiin syyllistyvät pitävät kuitenkin itseään usein rehellisinä. Miten he onnistuvat sovittamaan yhteen minäkuvansa ja käytöksensä? Julkaisussa Journal of Marketing Research sanotaan: ”Ihmiset käyttäytyvät sen verran epärehellisesti, että he hyötyvät siitä, mutta sen verran rehellisesti, että he voivat kuvitella olevansa suoraselkäisiä.” Sisäistä kamppailua helpottaakseen ihmiset puolustelevat ja vähättelevät epärehellisyyttä monin tavoin ja etsivät sille jos jonkinlaisia perusteita.

Epärehellisyydestä voidaan esimerkiksi käyttää ilmauksia, jotka kuulostavat moraalisesti vähemmän arveluttavilta. Valehtelu tai pettäminen on ”asioiden hoidon helpottamista” tai ”kilpailukyvyn säilyttämistä”. Lahjus voi olla pelkkä ”suosionosoitus” tai jotain, mikä ”saa asiat luistamaan”.

Toiset puolustelevat kyseenalaista käytöstä venyttämällä rehellisyyden käsitettä. Rahoitusalalla työskentelevä Tom sanoo: ”Ihmisten käsitys rehellisyydestä riippuu pikemminkin siitä, mitä he voivat tehdä joutumatta edesvastuuseen, kuin siitä, mikä todellisuudessa on oikein.” Yritysjohtajana toiminut David sanoo: ”Epärehellisyyttä paheksutaan, kun se paljastuu, mutta niin kauan kuin ei jää kiinni, sitä pidetään hyväksyttävänä. Niitä, jotka selviytyvät ehjin nahoin, pidetään fiksuina ’luovuutensa’ vuoksi.”

Monet jopa väittävät, että epärehellisyys on välttämätöntä, jotta voisi menestyä. Eräs pitkän linjan liikemies sanoo: ”Kilpailuhenkisillä ihmisillä on usein tapana todeta, että haluamansa työn saadakseen pitää olla valmis mihin tahansa.” Pitääkö tämä paikkansa? Vai onko niin, että ne, jotka puolustelevat epärehellisyyttä, todellisuudessa ”pettävät itsensä väärällä järkeilyllä”? (Jaakobin kirje 1:22.) Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään sitä, mitä käytännön hyötyä on rehellisyydestä.

[Huomioteksti s. 5]

”Ihmisten käsitys rehellisyydestä riippuu pikemminkin siitä, mitä he voivat tehdä joutumatta edesvastuuseen, kuin siitä, mikä todellisuudessa on oikein.”

[Kuva s. 5]

Monet väittävät, että epärehellisyys on välttämätöntä, jotta voisi menestyä.