Ain Jalutin taistelu – historian käännekohtia

PELOTTAVAT mongolialaiset ratsujoukot rynnistivät eteenpäin. Ne hävittivät jokaisen kaupungin, joka kieltäytyi antautumasta. Helmikuussa 1258 ne hyökkäsivät raivokkaasti Bagdadin kimppuun ja mursivat sen muurit. Tappamista ja ryöstelyä jatkui viikon päivät. Koko islamilainen maailma vapisi mongoliarmeijan edessä. *

Mongolien sotaretki jatkui kohti länttä, ja tammikuussa 1260 Aleppon kaupunki Syyriassa koki saman kohtalon kuin Bagdad. Maaliskuussa Damaskos avasi mongolijoukoille porttinsa ja antautui. Pian tämän jälkeen joukot etenivät Palestiinaan ja valtasivat Nablusin (lähellä muinaista Sikemiä) ja Gazan.

Mongoliarmeijan päällikkö Hülegü vaati myös Egyptin muslimihallitsijaa sulttaani al-Muzaffar Saif al-Din Qutuzia antautumaan. Hülegü uhkasi, että jos tämä ei suostuisi vaatimukseen, Egypti olisi tuhon oma. Egyptin 20 000 sotilaaseen nähden hänellä oli noin 15-kertainen miesylivoima. ”Muslimimaailma oli perikadon partaalla”, sanoo islamin tutkija, historioitsija Nazeer Ahmed. Mitä sulttaani Qutuz tekisi?

Qutuz ja mamelukit

Qutuz oli mamelukki. Mamelukit olivat turkkilaista alkuperää olevia orjasotilaita, jotka olivat palvelleet Kairossa valtaa pitäviä ayyubidisulttaaneja. Vuonna 1250 he kuitenkin syrjäyttivät isäntänsä ja alkoivat hallita  Egyptiä. Aikanaan Qutuz – entinen orjasotilas hänkin – otti vallan, ja hänestä tuli sulttaani vuonna 1259. Hän oli taitava soturi, jolla ei ollut aikomustakaan luovuttaa taistelutta. Hänen mahdollisuutensa lyödä mongolit vaikuttivat kuitenkin vähäisiltä, kunnes käynnistyi tapahtumasarja, joka tulisi muovaamaan historiaa.

Kaukaa Mongoliasta kiiri Hülegülle tieto, että mongolien suurkaani Möngke oli kuollut. Hülegü aavisti, että kotipuolessa oli edessä valtataistelu. Hän otti mukaansa suurimman osan armeijastaan ja jätti Lähi-itään vain 10 000–20 000 sotilasta, joiden uskoi riittävän Egyptin valloittamiseen. Qutuz oivalsi, että tuuli oli kääntynyt hänelle suotuisaksi. Nyt jos koskaan hänellä olisi tilaisuus lyödä maahantunkeutujat.

Egyptin ja mongolien välissä oli kuitenkin muitakin muslimien vihollisia: ristiretkeläisiä, jotka olivat tulleet Palestiinaan vaatimaan ”Pyhää maata” kristikunnalle. Qutuz pyysi lupaa saada kulkea heidän alueensa läpi ja hankkia tarvikkeita, jotta hän voisi armeijoineen käydä taisteluun mongoleja vastaan Palestiinassa. Ristiretkeläiset suostuivat. Olihan tässä heidän ainoa toivonsa päästä eroon mongoleista, jotka olivat yhtä suuri murhe heille kuin muslimeille.

Näyttämö oli nyt valmis mamelukkien ja mongolien väliselle ratkaisevalle yhteenotolle.

Ain Jalut Palestiinassa

Mamelukkien ja mongolien armeijat kohtasivat toisensa syyskuussa 1260 Ain Jalutissa Esdrelonin tasangolla. Ain Jalutin uskotaan sijainneen lähellä muinaista Megiddon kaupunkia. *

 Historioitsija Rashid al-Din kertoo, että mamelukit järjestivät mongoleille Megiddossa väijytyksen. Qutuz käski suurimman osan miehistään kätkeytyä tasankoa ympäröiville kukkuloille ja lähetti pienen joukon yllyttämään vihollista hyökkäykseen. Mongolit luulivat, että heillä oli vastassaan koko mamelukkiarmeija, ja iskivät joukon kimppuun. He astuivat suoraan satimeen. Qutuz käski piiloutuneita sotilaita tulemaan esiin ja hyökkäämään mongolijoukkojen sivustaan. Maahantunkeutujat lyötiin.

Tämä oli mongoliarmeijalle ensimmäinen tappio sen jälkeen kun se oli alkanut vyöryä länteen 43 vuotta aiemmin. Ain Jalutissa toisistaan mittaa ottaneet armeijat olivat suhteellisen vähäväkiset, mutta tuota taistelua pidetään yhtenä historian merkittävimmistä. Sen ansiosta muslimit säästyivät tuholta, mielikuva voittamattomista mongoleista särkyi ja mamelukkiarmeija sai menetetyt alueensa takaisin.

Ain Jalutin jälkeen

Mongolit palasivat Syyrian ja Palestiinan alueelle useita kertoja mutteivät enää koskaan pystyneet uhkaamaan Egyptiä. Hülegün jälkeläiset asettuivat Persiaan, kääntyivät muslimeiksi ja alkoivat ajan oloon vaalia islamilaista kulttuuria. Persiasta tuli il-kaanien eli alikaanien hallintoalue.

Qutuz ei saanut nauttia voitostaan kauan. Hänen kilpailijansa surmasivat hänet pian tämän jälkeen. Yksi heistä oli Baibars I, Egyptin ja Syyrian uudelleen yhdistyneen valtakunnan ensimmäinen sulttaani. Monet pitävät häntä mamelukki-imperiumin todellisena perustajana. Tämä uusi, hyvin organisoitu ja vauras valtakunta oli olemassa kaksi ja puoli vuosisataa aina vuoteen 1517 saakka.

Noiden suunnilleen 250 vuoden aikana mamelukit häätivät ristiretkeläiset Pyhästä maasta, edistivät kauppaa, teollisuutta ja taiteita sekä rakensivat sairaaloita, moskeijoita ja kouluja. Heidän hallintonsa aikana Egyptistä tuli muslimimaailman kiistaton keskus.

Ain Jalutin taistelun vaikutukset ulottuivat myös Lähi-itää kauemmas. Taistelu antoi suunnan länsimaisen sivistyksen kehitykselle. ”Jos mongolit olisivat onnistuneet valloittamaan Egyptin, he olisivat saattaneet pystyä Hülegün palattua ylittämään Pohjois-Afrikan ja kulkemaan Gibraltarinsalmelle asti”, sanotaan Saudi Aramco World -lehdessä. Samaan aikaan mongolit olisivat edenneet myös nykyisen Puolan seutuville, joten heillä olisi ollut koko Eurooppa pihdeissään.

”Olisiko Euroopassa siinä tapauksessa nähty renessanssia?” kysytään edellä mainitussa lehdessä. ”Maailmasta olisi saattanut tulla varsin erilainen.”

[Alaviitteet]

[Kartta s. 12]

(Ks. painettu julkaisu)

Damaskos

SYYRIA

Taborinvuori

Esdrelonin tasanko

Ain Jalut (lähellä Megiddoa)

Nablus (Sikem)

Jerusalem

Gaza

EGYPTI

[Kuva s. 12]

Paikka, jolla muinainen Megiddo sijaitsi

[Kuva s. 13]

Mamelukit ja mongolit iskivät yhteen syyskuussa 1260 Ain Jalutissa Esdrelonin tasangolla.

[Lähdemerkintä]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.

[Kuva s. 14]

Muinaisen Sikemin raunioita (taustalla nykyistä Nablusin kaupunkia)