Terezínin linnoitus – kärsimysten näyttämö

SAKSASSA sijaitsevan Dresdenin ja Tšekissä sijaitsevan Prahan puolivälissä on kaupunki nimeltä Terezín (Theresienstadt). Se on massiivisten suojavallien ympäröimä valtaisa linnoitus, jonka tarkoituksena oli aikoinaan estää vihollisarmeijoiden maahantunkeutuminen ja suojata ympäröivien alueiden asukkaita.

Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija Joosef II antoi määräyksen linnoituksen rakentamisesta, ja hän oli mukana sekä rakentamista edeltävissä selvityksissä että linnoituksen peruskiven laskemisessa vuoden 1780 loppupuolella. Joosef rakennutti linnoituksen äitinsä keisarinna Maria Teresian kunniaksi, minkä vuoksi se sai saksalaisen nimen Theresienstadt, ’Teresian kaupunki’. * Työntekijöitä kerrotaan olleen peräti 14 000, ja urakka saatiin pääosin valmiiksi neljässä vuodessa.

Terezín oli valmistuessaan vuonna 1784 Habsburgien hallitseman alueen suurin linnoitus. Se oli myös rakennustekniikaltaan kaikkien aikojen edistyksellisin linnoitus maailmassa. Sodankäyntistrategioissa oli kuitenkin jo ennen linnoituksen valmistumista tapahtunut mullistavia muutoksia.

Vihollisjoukot eivät enää johonkin maahan tunkeutuessaan piirittäneet linnoja vaan hyökkäsivät lähikyliin ja ryöstelivät niitä. Tämän johdosta Terezín menetti vuonna 1888 asemansa sotilaslinnoituksena, ja sen suuret, ulommat suojavallit muutettiin viehättäviksi puistoiksi, joissa oli polkuja ja penkkejä.

Linnoitus ja kaupunki

Terezín oli suunniteltu linnoituskaupungiksi. Sen valtavien suojavallien turvissa oli sotilaiden sekä heidän perheidensä ja muiden siviilien asunnot.

Päälinnoituksen viereen rakennettiin pienempi, sotilasvankilana toimiva linnoitus. 1800-luvun alussa sinne suljettiin Habsburgien keisarikunnan poliittisia vastustajia. Satakunta vuotta myöhemmin vankilaan teljettiin myös ne nuoret, jotka olivat olleet osallisina arkkiherttua Frans Ferdinandin salamurhaan Sarajevossa vuonna 1914. He olivat alle 20-vuotiaita, joten he välttyivät kuolemantuomiolta, mutta vähän myöhemmin useimmat heistä menehtyivät vankilassa. Heitä kidutettiin, ja jotkut menettivät järkensä. Gavrilo Princip, salamurhan päätekijä, kuoli tässä  samassa vankilassa ensimmäisen maailmansodan aikana.

Pieni linnoitus oli Itävalta-Unkarin pahamaineisimpia rangaistuslaitoksia. Raskaissa kahleissa olevat vangit viruivat usein kylmissä, kosteissa tyrmissä. Toisen maailmansodan aikana linnoitusta käytettiin vieläkin kammottavampaan tarkoitukseen.

Totuus Terezínin ”kylpylästä”

Natsien vallattua nykyään Tšekin tasavaltana tunnetun alueen he alkoivat vuonna 1941 siirtää juutalaisia päälinnoitukseen. Theresienstadtin kaupunki muutettiin suljetuksi getoksi. Natsit väittivät, että rotujen erottaminen toisistaan oli välttämätöntä juutalaisten ja ei-juutalaisten välisten yhteenottojen estämiseksi. Ulkopuolisten annettiin ymmärtää, että Theresienstadt oli suljettu kylpyläkaupunki, jossa juutalaiset voisivat saada hoitoja. Todellisuudessa natsit kuitenkin suunnittelivat salassa tuhoavansa kaikki juutalaiset.

Itä-Eurooppaan oli jo perustettu kuolemanleirejä, joihin juutalaisia tuotiin vähän kerrallaan Theresienstadtista ja muista vastaavanlaisista paikoista. * Tällaisten leirien olemassaolosta oli tiedetty yleisesti jo 1930-luvun puolivälistä lähtien, mutta natsipropagandan mukaan ne olivat vain rangaistuslaitoksia. Tietoja leirien oloista alkoi kuitenkin tihkua julkisuuteen yhä enemmän, minkä vuoksi natsiviranomaisten oli pakko vastata heihin kohdistuviin syytöksiin. Niinpä he punoivat juonen antaakseen vastauksen kansainväliselle yleisölle. Millainen tuo juoni oli?

Toisen maailmansodan aikana Terezínin päälinnoitukseen kutsuttiin vuosina 1944–45 Kansainvälisen Punaisen Ristin edustajia, jotta he voisivat omin silmin nähdä, mitä siellä oli tekeillä. Natsit ryhtyivät laajamittaiseen ehostustyöhön antaakseen tarkastajille sen vaikutelman, että linnoitus oli pelkkä kylpyläkaupunki.

Korttelien numerot korvattiin miellyttävän kuuloisilla kadunnimillä. Alueelle ilmaantui tekaistu pankki sekä lastentarha ja kauppoja. Geton keskustaan avattiin jopa kahvila. Talojen julkisivuja kunnostettiin, keskuspuistoon istutettiin viherkasveja, ja lisäksi rakennettiin paviljonki, jossa soitettiin musiikkia.

Myöhemmin Punaisen Ristin edustajia kutsuttiin opastetulle kierrokselle, jonka aikana he saivat puhua juutalaisten ”itsehallinnon” edustajien kanssa. Nämä edustajat  olivat kuitenkin tarkoin valittuja vankeja, jotka vastasivat kysymyksiin juuri siten kuin heille oli harjoitustilaisuuksissa opetettu. Natsien onnistui kahdella tarkastuskierroksella harhauttaa Punaisen Ristin asiamiehiä. Nämä kuvailivat raporteissaan Theresienstadtia tavalliseksi juutalaiskaupungiksi, jonka asukkaista huolehdittiin hyvin. Kun Punaisen Ristin edustajat lähtivät, geton muurien sisäpuolella kaikki palasi ennalleen: nälkä, kärsimys ja kuolema olivat edelleen juutalaisten arkipäivää. Harva heistä selviytyi sodan loppuun asti.

Pieni linnoitus

Myös Pieni linnoitus oli natsien ylläpitämä vankila, ja olot olivat siellä samanlaiset kuin keskitysleireissä. Monille Pienessä linnoituksessa vangittuina oleville kymmenilletuhansille miehille ja naisille se oli vain välietappi matkalla johonkin suuremmista leireistä, joita sijaitsi Saksan valtakunnan alueella.

Pienessä linnoituksessa oli vankina ainakin 20 Jehovan todistajaa Prahasta, Plzeňistä (Pilsenistä) ja muista osista maata. Mikä oli heidän rikoksensa? He kieltäytyivät tukemasta natseja ja pysyivät poliittisesti puolueettomina. Lisäksi he kertoivat jatkuvasti toisille Raamatun hyvää uutista, vaikka heidän saarnaamistyönsä oli kielletty. He kärsivät pelkästään uskonsa vuoksi, ja joitakuita heistä teloitettiin tai kidutettiin kuoliaiksi.

Mitä voimme oppia?

Raamatussa sanotaan: ”Älkää panko luottamustanne jalosukuisiin älkääkä ihmisen poikaan, jolle pelastus ei kuulu. Hänen henkensä lähtee, hän palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät.” (Psalmit 146:3, 4.) Terezínin linnoitus on selvä todiste näiden sanojen paikkansapitävyydestä.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 20]

PIENI LINNOITUS JA JEHOVAN TODISTAJAT

Useimpia Theresienstadtissa vankina olleita Jehovan todistajia oli kuulusteltu ensin Gestapon Prahan-päämajassa. Theresienstadtista heidät tavallisesti lähetettiin Saksan keskitysleireille. Miten he selviytyivät jouduttuaan ankariin vankilaoloihin ja eristetyiksi muista?

Muuan Theresienstadtissa vangittuna ollut sisar muisteli: ”En halunnut unohtaa Raamatun opetuksia, joten kävin niitä mielessäni läpi yhä uudelleen. Aina kun minut siirrettiin uuteen vankilaan, yritin etsiä sieltä todistajia ja saada sitten heihin yhteyden. Samalla pyrin saarnaamaan niin paljon kuin olosuhteet suinkin sallivat.”

Hänen menetelmänsä osoittautui selvästikin toimivaksi. Hän pysyi uskollisena Jumalalle koko vankeusajan ja myös sitä seuraavina vuosina.

[Kuva s. 18]

Postimerkki idyllisestä Terezínistä toisen maailmansodan ajalta

[Kuva s. 19]

Vasta tuotuja vankeja viedään parakkeihin. Portin yläpuolella lukee saksaksi: ”Arbeit Macht Frei” (Työ tekee vapaaksi).

[Kuva s. 19]

Naisten parakin lautavuoteita

[Kuva s. 20]

Pienen linnoituksen pääsisäänkäynti

[Kuvien lähdemerkintä s. 19]

Molemmat kuvat: Memorial Terezín